Kirjoitan tänne nyt kun jäpikkä nukkuu, itellä aikaa hieman käydä suihkussa ja olla netissä.
Joo eli sillon 8-9.5 puolen yön aikaan lähettiin sairaalaan kun alkoi supistaa, sain epiduraalin ja ilokaasua kivunlievityksenä. Meijän "pieni" poika syntyi tosiaan sitten klo 7.20 eli suhteellisen nopeasti kaikki meni. Imukuppiavustus oli ihan hyvä kokemus, ei jääny traumoja, oikeestaan se oli helpotus kun omat supistukset ei riittäny ni ihan loppu rutistus tuli imukupilla.
Poika oli myös vähän aikaa seurannassa kun ei lähtenyt hengittämään kunnolla, mitään kauheen vakavaa (jos näin voi sanoa) ni se ei ollu mut tarvitsi kuitenkin jotain painemaskia vähän aikaa ja pari tuntia seurattiin ja sit kaikki todettiin olevankin hyvin.
Maitoa mulla ei vielä(kään) tuu kunnolla, sainkin määräykseksi lastenlääkäriltä antaa korviketta pojalle kolmentunnin välein, mut oon vähän säätäny tuota ohjetta koska se tyrehdyttäis kokonaan mun imetysyrityksen. Imetän aina ensin ja poika imeekin hyvin ja pitkään, mutkun maitoa ei tuu kunnolla ja pissavaippoja ei tuu tarpeeksi, pitää antaa korvikettakin, mut pakko pikkusen ruokaa on saada. Tyytyväinen tapaus, ainakin vielä
Saa nähdä kuin tuo imetys menee, mut kaikesta imettämisen halusta huolimatta, pakko ajatella pojan hyvinvointia ja antaa lisämaitoa, minkäs teet jos yrittää pitää poikaa rinnalla 20 tuntia vuorokaudessa ja maitoa ei tuu tarpeeksi siltikään. Mietinkin tuossa et onkohan mulla joku hormoni häiriö kun multa ei tota maitoo meinaa irtoo ja myös molemmissa raskauksissa istukat on meinannu jäädä kiinni ja ovat olleet todella tiukasti kiinni..
Jeps, tästä se arki lähtee rullaamaan pikkuhiljaa. Tosiaan tsempit kaikille vielä nyyttiä odottavalle!