Pitkästä aikaa täällä, heippa kaikille uusille vauvamasuille!:wave:
Rakenneultria pukkaa ja enimmäkseen hyviä uutisia.
Kävin yksityisen ultran lisäksi viime viikolla myös kunnallisessa ultrassa, kun nyt kerran sellainen tarjotaan. Olisi kyllä voinut näin jälkeenpäin ajateltuna jättää väliin: kätilö oli epävarma, ja ultraus sattui. (!) Ikinä aiemmin ei kukaan ole painanut anturia (siis sitä vatsalla liikuteltavaa laitetta) niin aggressiivisella tavalla, kuin tämä kätilö teki. Sanoin, että minua sattuu, mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta. Lisäksi kätilö oli hyvin vähäsanainen ja stressaantunut. Onneksi olin käynyt yksityisellä, koska tämä kunnallisen puolen ultra jäi mieleeni erittäin huonona kokemuksena. Toivottavasti teillä muilla on ollut parempia kokemuksia.
Aika monet ovat kyselleet vauvan sukupuolta, ja minusta vaikuttaa siltä, että tyttöjä on tulossa iso liuta. Muutama poikalupauskin on saatu, onnea niistä ainakin
Snowballille ja
Heituskalle. :flower: Sitten niille, joilla on ollut näitä "ei suostunut näyttämään sukupuoltaan/oli jalat ristissä": se erikoislääkäri, joka minut ultrasi sanoi, että nämä epäselvät tapaukset ovat useimmiten tyttöjä. Pippeli on helppo bongata ultrakuvasta. Omasta kokemuksesta voin ainakin sanoa, että jos vauvalla on pippeli, se kyllä näkyy.
Liikkeistä on edelleen ollut puhetta. Joillakin vähemmän, toisilla enemmän. Itse kuulun tuohon jälkimmäiseen porukkaan. Vauva liikkuu tosi paljon, ja mies on tuntenut liikkeet vatsankin päältä jo rv 19 alkaen. Näin ei kuitenkaan ole ollut aiemmissa raskauksissa. Viimeksi aloin itse tuntea liikkeet vasta n. rv 20, ja vatsan päältä paljon myöhemmin. Tuolloin tosiaan istukka oli etuseinämässä, kun se nyt on takana.
Eipä tässä sitten mitään muuta uutta auringon alla, paitsi että olen huomenna menossa labraan verikokeisiin. Pihapiirissä pyörii parvorokko, joka voi olla vaarallinen sikiölle. Se voi aiheuttaa vauvalle sydänlihastulehdusta ja vaikeaa anemiaa. Mikäli minulla on se (olen nyt siis kipeänä), annetaan vauvalle punasoluhoito. Suhtaudun asiaan rauhallisesti, mutta jonkin verran asia on öisin pyörinyt mielessä. Tunnen nimittäin naisen, jonka esikoinen kuoli kohtuun 7. kuulla, koska oli tietämättään sairastanut parvorokon. Vauvalla oli anemia. Se, mikä tässä lohduttaa, on se, että n. 60% aikuisista on sairastanut lapsena kyseisen rokon, minkä jälkeen sille tulee immuuniksi.
Onko kellään kokemusta tästä rokosta?
Allie ja Tipu 21+1