Onpas tullut paljon kuulumisia! Ihanaa! Nyt oikeen pitää muistella, mitä pitikään kommentoida...
Dolores: Mulla on itsellä paniikkihäiriö, joka on diagnosoitu, kun olin 17 v. Menee yleensä kausittain kohtaukset ja ilmenee yleensä silloin, kun on paljon stressiä. Jopa sellaista stressiä, jota ei itse edes tunnista. Kohtaukset saattaa olla pois pitkiäkin jaksoja kunnes ne sitten palaavat. Mikään tietty juttu ei niitä laukaise.
Odotin hieman kauhulla alkuraskauden, kun ajattelin, että tämä on juuri otollinen tilanne kohtauksille, kun muutenkin oli silloin niin huolissaan kaikesta. Jostain syystä en kuitenkaan ole saanut niitä kuin ihan pari kertaa (normaalisti, kun ne lähtevät mulla käyntiin, niin tulee joka päivä). En tiedä johtuuko siitä, että jossain vaiheessa päätin sinnikkäästi olla ajattelematta, että mitään pahaa tapahtuu tai jos tapahtuu, sille varmasti on joku syy, miksi niin tuli tapahtua.
Tiedän kuitenkin, että kun on se tietty "olo", että jotakin tapahtuu, niin sitä on vaikea saada millään pois päästä. Ajatukset alkavat kulkemaan niin kehää ja itse jää niiden vangiksi (itse, kohtauksien ollessa pahimmillaan, luulin tosissani halvaantuvani, mikäli nukahdan ja saavani sydänkohtauksen, jos en koko ajan tarkkaile pulssiani. Kävin silloin erittäin ahkerasti lääkärissä, eikä mitään fyysistä vikaa löytynyt
Mikään ei silti saanut mua uskomaan, että olin kunnossa. Ihmisen psyyke on kyllä kummallinen...). Kysy ihmeessä neuvolasta, onko sulla mahdollisuutta päästä juttelemaan jonkun ammattilaisen kanssa. Se voi edes hieman helpottaa.
Maikki: En edes tiennyt, että vauvan on mahdollista satuttaa äitiä tuolla tavoin! Aikamoista! Ehkä siellä on teräsmies tai -nainen tulossa
Kiitos kaikille, jotka neuvoi apuja turvotukseen. Olen yrittänyt juoda paljon (muutenkin kyllä janottaa aika paljon) ja ananasta olen syönyt joka päivä. Muutenkin syön aika terveellisesti ja kasvispainotteisesti, mutta naama on silti kuin Johannes Virolaisella
Tosin suola on mun heikkous. Sitä tulee lisäiltyä aivan liikaa. Nyt olen kyllä vähentänyt sitäkin.
Tänään oli mulla sokerirasitus. Olin yllättynyt sen helppoudesta. Sokeriliemi oli mielestäni ihan kohtuullisen makuista, vaikka en normaalisti edes juo makeita. Lisäksi olin sen verran väsynyt, että nukuin vain sängyllä ne odotusajat ennen verikokeita. Kävin siis lähinnä nukkumassa siellä
Sokerin alkuarvo oli 4 ja loput tulokset kysyn sitten maanantaina äitiyspolilla, kun mennään ultraan.