Heips,
Hyvä, että joku jutteli täällä noista isyyslomista! Meinasi nimittäin mennä meilläkin ohi, kun en tajunnut että sekin pitää ilmoittaa viimeistään 2 kk ennen laskettua-aikaa. No, kriisi vältetty nyt, nipin napin
Oma vointi alkaa olla tukala. Lapsi on välillä todella korkealla ja keuhkoja ahdistaa. Tuntuu todella siltä, että sisäelimet nousevat kurkkuun ja hapensaanti puolittuu. Mutta ei auta, tätä on nyt tovi kestettävä. Muuten olen edelleen selvinnyt kaiketi melko vähäisillä vaivoilla. Kauhean kovia liitoskipujakaan ei (ainakaan vielä) ole ollut. Ei ainakaan sellaisia, ettei niitä kestäisi. Lapsi pysyy sisällä ja mamma ottaa rauhallisesti.
Sairaalaankin käytiin tutustumassa. Pelkäsin aluksi, että se vaan lietsoo mulle synnytyspelkoa, kun näkee etukäteen kaiken. Tähän asti olen onnistunut välttymään minkäänlaiselta pelolta, joka on mulle poikkeuksellista. Yleensä pelkään kaikkea tuntematonta ja uutta. Vähän on välillä jännittänyt synnytys, mutta pääasiassa olen suhtautunut koko juttuun melko luottavaisin ja rauhallisin mielin. Onneksi synnytyssairaalaan tutustuminen ei saanut pelkoa nostamaan päätään ja olo on edelleen hyvä.
Mutta nyt alan ymmärtää mitä se tarkoittaa, kun sanotaan että viimeiset viikot ovat kaikista hitaimpia viikkoja... Kyllä. Nämä viikot matelee ja tuntuu, että huhtikuu on jossain hamassa tulevaisuudessa!
Santtu ja katkarapupoika 30+3
Hyvä, että joku jutteli täällä noista isyyslomista! Meinasi nimittäin mennä meilläkin ohi, kun en tajunnut että sekin pitää ilmoittaa viimeistään 2 kk ennen laskettua-aikaa. No, kriisi vältetty nyt, nipin napin
Oma vointi alkaa olla tukala. Lapsi on välillä todella korkealla ja keuhkoja ahdistaa. Tuntuu todella siltä, että sisäelimet nousevat kurkkuun ja hapensaanti puolittuu. Mutta ei auta, tätä on nyt tovi kestettävä. Muuten olen edelleen selvinnyt kaiketi melko vähäisillä vaivoilla. Kauhean kovia liitoskipujakaan ei (ainakaan vielä) ole ollut. Ei ainakaan sellaisia, ettei niitä kestäisi. Lapsi pysyy sisällä ja mamma ottaa rauhallisesti.
Sairaalaankin käytiin tutustumassa. Pelkäsin aluksi, että se vaan lietsoo mulle synnytyspelkoa, kun näkee etukäteen kaiken. Tähän asti olen onnistunut välttymään minkäänlaiselta pelolta, joka on mulle poikkeuksellista. Yleensä pelkään kaikkea tuntematonta ja uutta. Vähän on välillä jännittänyt synnytys, mutta pääasiassa olen suhtautunut koko juttuun melko luottavaisin ja rauhallisin mielin. Onneksi synnytyssairaalaan tutustuminen ei saanut pelkoa nostamaan päätään ja olo on edelleen hyvä.
Mutta nyt alan ymmärtää mitä se tarkoittaa, kun sanotaan että viimeiset viikot ovat kaikista hitaimpia viikkoja... Kyllä. Nämä viikot matelee ja tuntuu, että huhtikuu on jossain hamassa tulevaisuudessa!
Santtu ja katkarapupoika 30+3