Onnittelut jälleen kerran kaikille jakautuneille! Enää ei tosiaan pysy perässä ketkä kaikki ovat vauvan maailmaan jo saaneet! Onnitteluja kuitenkin tasapuolisesti kaikille! :flower: :flower: :flower: :flower: :flower:
No niin, sainpa aikaiseksi vihdoin kirjoittaa synnytyssaagani, ja tässä se nyt 10 vuorokautta jälkeen syntymän, tulee:
Synnytys meni kaikenkaikkiaan hienosti ja hyvin, alkuvaihe oli melko pitkä, papereihin merkittiin n. 15h. Supistukset toki alkoivat jo sitäkin ennen jo lauantaiaamuna 24.4 n.klo 6, mutta piti keksiä joku aika, jolloin tuntui että nyt se lähti vauhtiin... Sairaalaan lähdimme vähän puolenyön jälkeen la-su -yönä, sillä mulla oli jälleen kerran migreeni päällä ja kotoa loppuivat lääkkeet. Arvelin että olisi viisainta mennä sairaalaan, ettei migreeni mene ihan hurjaksi.
Sairaalaan tullessa kohdunsuu oli auki vasta 4cm, ja kohdunkaulaakin vielä jäljellä. Supistuksia kuitenkin tuli tasaiseen tahtiin ja pääsimme käyränoton jälkeen suoraan saliin. Sanoin että haluan koittaa pärjätä mahdollisimman pitkään ilman epiduraalia, ettei taas käy kuten toisen lapsemme synnytyksessä, ja synnytys hidastu epiduraalin vaikutuksesta. Yön mittaan kävelin huoneen ympäri niin monta kertaa, että ihme ettei lattiaan kulunut uraa... Supistukset saivat selvästi tehoa liikkeestä, ja päätin että kävelen vaikka koskisi kuinka.
Suihkussakin kävin jossain vaiheessa yötä, se helpotti jonkin verran, ja ehkä vähän piristikin. Klo 8 sitten käyrää otettaessa tunsin ja kuulin pienen poksahduksen ja lapsivettä alkoi lirahdella hiljalleen. Sen jälkeen supistukset napakoituivat lisää ja alkoi olla entistä kivuliaampaa. En kuitenkaan kokenut tarvitsevani edelleenkään epiduraalia, vaan päätin testata ilokaasua, vaikka pelottikin että migreeni villiintyisi siitä. Onneksi niin ei käynyt, ja alkuun riitti ihan mieto annos, 40/60 hapen hyväksi taisi olla alkuseos. Otin myös käyttöön jumppapallon, jonka päällä oli tosi hyvä olla, jalat kun alkoivat olla aika puhki niin kävelystä kuin supistuksistakin. Jossain välissä menivät sitten loput lapsivedet oikein kunnolla lorisemalla ja kun kello oli jotakuinkin 12, alkoi tuntua että nyt voisi vähän kasvattaa ilokaasuannosta, ei enää teho riittänyt... Siinä vielä hetken aikaa pärjäsin sillä systeemillä, mutta joskus 12:30 alkoi olla jo aika tuskaa, ja pyysin jotain puudutetta, "sattuu vähän liikaa jo"... Tsekkasivat tilanteen ja kohdunsuu oli auki 6cm. Tilattiin kohdunkaulapuudute (muistaakseni... heh) ja päätin koittaa käydä vielä vessassa. Sieltä olikin sitten jo vaikeaa päästä pois kun supistukset tulivat lähes tauotta. Lopputulos oli, että kun olisin n. klo 12:40 ollut valmis puudutukseen, ei sitä enää voinut laittaa, kohdunsuu auki 10 cm ja ei muuta kuin vauva ulos. Sunnuntaina 25.4.2010 klo 12:51 syntyi sitten meidän pikkuinen Elsamme! Pituutta 53cm ja painoa 3860g, py 36,5cm. Supistusukivut loppuivat täysin ponnistusvaiheessa, enkä tuntenut enää yhtään supistusta, enkä oikein ponnistamisen tarvettakaan, mutta annoin vaan mennä ja koitin puskea vauvan ulos keinolla millä hyvänsä. 11 minuuttia oli merkitty ponnistusvaiheen pituudeksi, itse olisin voinut veikata mitä tahansa 2 minuutin ja 2 tunnin välillä, aika katosi siinä puuhassa täysin. Täytyy sanoa, että oli se kipu synnyttäessä tällä kertaa vähän toista kuin edellisellä kerralla jolloin epiduraali tosiaan vei kipua paljon pois. Toisaalta taas tällä kertaa synnytyksen jälkeen kipu oikeasti katosi samantien, ja olin melkein heti kunnossa. Jaksoin mennä suihkuun mainiosti, ja pystyin istumaan heti ihan hyvin. Väsynyt toki olin, mutten mitenkään loputtoman uupunut. Olisin voinut oman oloni kanssa lähteä kotiin melkein samantien. Luomu-meno sopi siis mulle hienosti, vaikka viimeisinä minuutteina oli usko itseen koetuksella.
Elsa-pienellä oli napanuora kertaalleen kaulan ympäri, ja tyttö oli synnyttyään hetken aikaa sininen ja veltto, mutta aika nopeasti se ensimmäinen parkaisu sieltä kuitenkin tuli ja pisteiksi merkittiin 7/9/9. Vauva oli vaan myös nieleskellyt veristä lapsivettä syntyessään, ja ensimmäinen vuorokausi meni oksennellessa sitä pois, ihan heti ollut kovin innokas imemään rintaakaan, sen verran huono-olo oli pienellä. Oikeastaan tasan vuorokauden iässä vauvan vointi parani, oksentelu loppui ja innokas imeminen alkoi. Vierihoidossa kuitenkin oli ihan koko ajan, eli mitään kovin vakavaa huonovointisuutta ei onneksi ollut. Elsan sokeriarvot, joita mittailtiin RD-diagnoosini vuoksi, olivat koko ajan ok, joskin 1 vrk arvo oli hieman alakanttiin oksentelun vuoksi.
Nyt ikää on jo suurenmoiset 10 päivää ja vauva kasvaa kohisten. Tänään oli ensimmäinen neuvola-aika ja syntymäpaino on jo ohitettu, 4kg rajapyykkiin matkaa enää muutamakymmentä grammaa. Alkuun oksentelun vuoksi syntymäpainosta ehtikin tippua yli 200g (syntymäpaino 3860g, 2vrk iässä enää 3626g), mutta nyt on otettu alkutaantumat kiinni ja enemmänkin! Maitoa siis riittää, eikä korvikkeita tosiaan ole kaipailtu.
Nyt vaipanvaihtoon, sillä Elsa "Turakainen" on taas turauttanut housuunsa...
Bliss ja Elsa 10 päivää