Valakaa nyt uskoa muhun, ystävät rakkaat!
Tulin juuri neuvolasta ja vauva olla jököttää edelleen perätilassa. Lääkäri sanoi, että perätila on niin täydellinen, ja ollut jo kauan, että tuskin vauvaa saadaan enää edes käännettyä. Ensi viikolla on meno KYS:iin synnytystapa-arvioon. Itse en ole kuitenkaan todellakaan varma, haluanko lapsen perätilassa alakautta synnyttää, vaikka kuinka neuvolatäti sanoi, että olen luultavimmin unelmatapaus perätilasynnyttäjäksi.
Eka synnytys meni hyvin, mitään repeämiä tms. ei tullut. Nyt kuitenkin hirvittää se, miten kauan äiti joutuu itsekseen pärjäämään, ennen kuin lääkärit ja kätilöt pystyy tulla avittamaan vauvan syntymisessä. Lisäksi, vaikka kuinka keskimääräiset tutkimustulokset sanoo toista, niin perätilasynnytyksissä tulee usein repeämiä - onpa sitten kiva, kun alakerta on yhtä jauhelihaa synnytyksen jälkeen! Juu, juu, paniikinomaiselta vaikuttaa tää kirjoitus - sitä se melkein onkin B)
Huomaa hyvin, että asia vaivaa mua, sillä se on tullut yöuniinkin. Todella pahaksi äitynyt issias on lisäksi huonontanut ja lyhentänyt yöunia, ja väsymys näkyi neuvolan verenpaineessa, joka oli 144/88. Yleensä mulla on ollut aina alle 120/70... Pitää kuitenkin mennä synnytystapa-arvioon avoimin mielin ja kuunnella, mitä siellä on kerrottavaa. Ja jos oikein hyvin käy, niin saattaahan se vauva vielä kääntyä itsekin, sillä lääkärin mukaan lapsivettä on hyvin.
Jos tuosta pojastakin vielä kertoilisi. Kun varahoitopaikka päiväkodissa vaihtui taas normaaliin perhepäivähoitoon, niin pojan yöunet rauhoittui kertaheitolla. Päiväkotiaikaan hän heräsi joka yö huutaamaan aivan paniikissa eikä hyssyttelytkään auttaneet. Poika on vissiin niitä herkempiä lapsia eikä suuri päiväkotiryhmä ole häntä varten. Toivottavasti poika saisi olla perhepäivähoidossa nyt siihen asti, kun kotiudun vauvan kanssa.
Pottailut on lähteneet yllättäen sujumaan loistavasti. Joka kerta pottaan jotain tulee, kakat oikeastaan tekee aina pottaan. Kertoa ei poika hädästä osaa, mutta isompi hätä on tullut aina pottaa varmaan sen vuoksi, kun niin säännöllisesti sillä käydään istumassa. Palkinnoksi pottaan tehdyistä asioista riittää itse tehty pöntön veto!
Puhetta ei vieläkään pojalla tule, mutta ei ressiä. Eiköhän me jossain vaiheessa saada puhdistella päitämme ja päivitellä sen vuoksi, kun hän oppi puhumaan. Kuitenkin ekana oppii sanomaan äidin suusta karanneet kirosanat :headwall:
Nyt huilimaan sohvalle, sillä kuudesta lähtien olen ollut tänään jaloillaan. Hieman olen kuitenkin jo liikuntaa lisinyt, sillä 35 viikkoa tulee tulevana perjantaina täyteen :flower: Hyvin ollaan siis tälläkin raskauskerralla selvitty, vaikka liikuntakiellon saaminen viikolla 27 tuntui, että viiko 35 on aivan älyttömän kaukana.
Nauttikaamme nyt kaikki lauhoista ulkoilukeleistä =)
Mavi ja poika pian 1 v 10 kk sekä vauva 34+4