Päivää!
No just joo, täällähän mä vielä, ollut vain aamun härdelliä, josta kohta tarkemmin, niin että olen estynyt kirjoittamasta ja nytkin ehdin vain kursorisesti lukea. Mutta kiitoksia ihanaiset myötätunnosta tuon kaatumisen ym. suhteen. :hug:
Vuotaraaputin, jos tuli lähtö niin hirmuisesti onnea matkaan :flower: :hug:
Niin siis illalla kutsuttiin anoppi tuohon sohvalle kuorsaamaan ja käytiin itsekin petiin kiireimmäksi aikaa. Vaan siinä rupesivat supistukset laantumaan, kyllä kävi harmittamaan. Meillä taisi poika nukkua parhaiten, onneksi hän nyt kuitenkin sentään nukkui. Meillä olkkari sohvineen on erotettu makkarista vain verholla, ja siitä läpi pitää kulkea mm. vessaan. Kuorsaamisesta huolimatta anoppi sanoi, ettei ollut paljon nukkunut, ja mäkin heräilin harmituksen tunteeseen, vessaan ja kuorsaukseen tämän tästä. Välillä hiukan supisti mutta ei mitenkään älyttömästi. Mieskin heräili kuorsaukseen ja lisäksi jännitykseensä, hän kun ei samalla tavalla kuin minä voi tietää, milloin oikeasti tuntuu lähdön hetki olevan lähellä ja milloin ei. Ihanaa, että anoppi tuli toisesta kaupungista poikaa vahtimaan, mutta tilanne oli kyllä kiusallinen, kun en oikein millään olisi halunnut kauheasti jäädä siinä keskustelemaan voinneistani ym. ihan jo sen harmituksenkaan takia. Ja tuo olkkari on tosiaan keskellä kämppää, joten vaikea välttääkään. :headwall:
Siis väärä hälytys meillä, mutta kai se parempi on näin päin - tuolla polilla kun sanoivat, että parempi mun tulla pian ja jättää mies odottelemaan lapsenvahtia, jos rupeaa tulemaan säännöllisiä supistuksia. Tämä siksi, että tosiaan olin sen 3 cm auki ja lisäksi esikoisen synnytys oli nopeahko (n. 7 t 30 min).
Mutta mutta: tänään mennään tuttavien lasten synttäreille sinne Hämeenlinnaan ihan kiusallaankin, jos rupeaa siellä syntymään niin sitten niin! :kieh:
Palailemme siis taas,
t. Kalenteri ja vielä ulkoistamaton Paapau 40 + 2 (voi kun toivoin, ettei edes näille viikoille päästäisi)