Hosuvat äidit..missä kärsivällisyys häh ??!!

Olen seuraillut näitä keskusteluja tuolla odotus puolella ja ihmettelen suuresti tätä meininkiä..
Tulevat äidit itkevät jo viikolla 30+ että pitäisi päästä synnärille jo. Todella moni käy itkemässä ja vaatimassa käynnistystä tai jopa sektiota ennen laskettua aikaa ettei tarttis kärvistellä viimeisiä viikkoja. MISTÄ tämä johtuu ??
Jos joku saa beibin ennen laskettua n viikolla 37 niin se on jotenkin paremassa asemassa kuin se äiti joka synnyttää vkolla 42 ? Jotkut aloittavat sen " nyt kyllä jomottelee ja supistelee niin että voisikohan jotain ehkä tapahtua..hehe " jo kauan ennenkuin lapsi on valmis syntymään..

Mikä siinä on ettei jakseta odottaa 40+ viikkoa ? Joku oire nyky-yhteiskunnasta, kaikkimullehetinyt mentaliteettia ? Keinotekoisesti käynnistetään synnytys, pahimassa tapauksessa syntyvä lapsi ei vielä ole valmis ja hänetkin joudutaan keinotekoisesti pitämään hengissä viikkoja..Kaikki tämä siksi että äiti ei jaksa olla raskaana. HUI !

Luonnollisuus kunniaan siskot !!!!!!!!!!!!!!!!

 

Mä ymmärrän sellaiset äidit joilla olo on syystä tai toisesta tukala tai on vaivoja jotka haittaavat pahasti elämää. Oma lapsi syntyi laskettuna päivänä ja mun vointi oli ihan hyvä loppumetreille asti, mutta ymmärrän että kaikilla ei välttämättä ole.

 

Olen jo kauan ihmetellyt ihan samaa. Lehtihaastatteluissakin julkiisäidit huokailevat 30+ viikoilla että voi kun lapsi syntyisi pian, ei me malteta odottaa... Ja sitten kun lapsi on maailmassa, sen pitäisi "itsenäistyä" nukkumalla omassa huoneessaan, kiinteät ruuat aloitetaan 3kk iässä että nukkuisi täysiä öitä jne.

 

Ei kai kukaan tosissaan käynnistystä toivo ennen la:ta?! :O

Yhden tapauksen tiedän, joka toivoi tyyliin rv 32 että syntyisi jo! kuittasin kommentin hymähdyksellä - kuka oikeasti HALUAA synnyttää keskosen...

 

En usko että sitä TOSISSAAN toivotaan, kyse vaan lienee turhautumisesta yms. joten tulee heitettyä kommenttia "syntyis jo", kyllä mä itekki tuskailin rv35 et syntyis jo kun olo alko olemaan tukala, mut en mä sitä silti oikeesti toivonu..

 

Minä sain vastauksen kun ääneen totesin useamman raskaanaolevan läsnäollessa, että ei minulla ole mikään kiire, että etkö halua nähdä lastasi? Äänensävy oli vielä sellainen, että olen kamalaäiti, enkä halua lastani. Itse lähinnä koin haikeutta, että raskaus olisi pian ohi, ensimmäistä raskautta kun ei pääse koskaan kokemaan uudelleen.

 

no mie toivoin jo viikoilta 20 lähtien että olis ohi jo.. mutta en siis tietenkään niin että lapsi syntyis etuajassa vaan niin että aika mystisesti siirtyis sinne viikoille 40
se olotila,väsymys jne oli kamalia ja paheni vaan loppua kohti.. ei sitä olis jaksanut, mutta vaikka mulle olis tarjottu mahdollisuutta synnyttää viikolla 32 niin en olis sitä mahdollisuutta käyttänyt

 

En usko että sitä TOSISSAAN toivotaan, kyse vaan lienee turhautumisesta yms. joten tulee heitettyä kommenttia "syntyis jo", kyllä mä itekki tuskailin rv35 et syntyis jo kun olo alko olemaan tukala, mut en mä sitä silti oikeesti toivonu..

No just niin. Ja tuleva kätilö varmaankin tietää, että sektiota tai käynnistystä ei kyllä tehdä vain siksi, että äiti ei jaksa olla raskaana

 

Mulla molemmat raskaudet olivat todella vaikeita. Tokassa raskaudessa viikolta 32+ valvoin jokayö.
Nukuin maksimissaan 3 tuntia. Tätä jatkui 36 viikolle. Kukaan ei ottanut tosissaan.
KIPEÄT supistukset alkoivat 28+ ja selkä oli todella kipeä. Eli todellakin aloin 35+ toivomaan, että vauva syntyy 37+ eikä tosiaan mene 40+.
Mulle kyllä kaavailtiin sektio ja käynnistys, jos vauvaa ei kuulu 39+
Mutta siis tajuan pointtisi. Monethan alkaa jo viikolla 35+ urakalla jybssää nurkkia jne.. "jospa vaikka käynnistyis" Se on oikeesti pimeetä touhua. Jos kerta on niin kipee, niin silloin ei jynssäillä paikkoja, vaan levätään.
Ja sitäpaitsi se jynssäys ja ÄSSÄT onihan turhia. Jos tilanne ei ole tarpeeksi kypsä, niin niistä ei ole mitään hyötyä, näin kertoi kätilö..

 

esikoinen käynnistettiin rv 37+0 raskausmyrkytyksen takia.
Kuopusta pyysin niitä käynnistään kun tuli taas raskausdiabetes ja vauva oli tulossa 4kg jo rv 37. No, käynnistivät 41+0 kalvojen puhkaisulla.
Ekasta ei kerenny paikat mukaan, oli tosi kivulias kun olin vasta rv 37, lapsi paino vaan 3,5kg mutta mulla tuli pahat repeämät.
Kuopukses kerkes paikat vähän paremmin mukaan kun ehtivät "pehmetä", synnytys kesti vaan 2 tuntia, ei tullu repeämiä, ja poika paino 4,5kg.
mieluummin siis meen hieman yli kuin käynnistettäis liian aikaisin, siis jos viel lisää lapsia tulee.
Ei ne lapset ole sinne mahaan koskaan jääny.

 

Mulla on nyt viikko 30. Koko raskaus on ollut yhtä kärsimystä, ihan oikeesti ei mitään pikkujuttuja. Toki toivoisin, että vauva syntyisi pian että tästä kauheasta olotilasta pääsisi eroon ja saisi vauvan tähän elämään. Mutta tietysti tiedän että on vauvan parhaaksi mitä myöhemmin syntyy.

 

Mulla on nyt viikko 30. Koko raskaus on ollut yhtä kärsimystä, ihan oikeesti ei mitään pikkujuttuja. Toki toivoisin, että vauva syntyisi pian että tästä kauheasta olotilasta pääsisi eroon ja saisi vauvan tähän elämään. Mutta tietysti tiedän että on vauvan parhaaksi mitä myöhemmin syntyy.

Mutta, jos on oikeetsi itsellä kovat kivut jne.. niin ei se äidillekkään hyväksi ole.
Mulle synnärillä sanottiin 35+ että käynnistetään ajoissa, hetikun vauva on valmis.
Ihan sen takia, että jouduin vetää panacodia 6 kpl päivässä + kävin sairaalassa piikillä.
Ei sekään hyväksi ole. Siinä vaiheessa rukoilin, että vauva syntyy 37+0.
Ja niinhän se lähtikin syntyy. 37+0 putkahti maailmaan 3.3 kilonen poika. hyvänkokoinen ja täysin kunnossa

 

En mä kyllä ymmärrä sitäkään, ettei sais valitella omaa pahaa oloaan ja kaikki kuitataan sillä, että "kaikkia nyt vähän turhauttaa lopussa". Kyllä se olotila oli niin saatanallinen ne loppuviikot, että todella joutui miettimään eikö omalla keholla tai mielenterveydellä ole mitään väliä, kun sinne käynnistykseen ei itkusta huolimatta päässyt.

No saihan ne lopulta sen melkein viis ja puol kilosen lapsen ulos leikkauksella, mutta kyllä siinä oli vähän sellanen fiilis, että olisitte uskoneet mua!!

 

En toki toivo synnytystä nyt vielä alle 30 viikolla mutta todellakin odotan joulukuuta että pääsen synnyttämään, en vaan erityisesti viihdy möhömahaisena vaikka toki tiedän, että vauvan on otettava aikansa kasvaa.

En itsekään käsitä, miten jotkut ovat tosissaan vaatimassa käynnistystä edes niillä viimeisillä viikoilla, jos vauva ei vielä ole luonnollisesti valmis syntymään.

 

Mua taas kehuttiin, kun en ole alkanut vinkumaan vauvaa syntyväksi tyyliin rv 32 lähtien.
Jopa minullekkin on tullut näitä vastaan, jotka väen vängällä haluavat vauvaa syntyväksi rv 30 lähtien ja kun heille sanoo, että te ette keskosta halua, vängätään takaisin, että haluampas. -.-
Kyllä minäkin olen sanonut, että olisi hienoa jos syntyisi enne la, mutta ei ennen kuin rv 37 on täynnä.

 

En toki toivo synnytystä nyt vielä alle 30 viikolla mutta todellakin odotan joulukuuta että pääsen synnyttämään, en vaan erityisesti viihdy möhömahaisena vaikka toki tiedän, että vauvan on otettava aikansa kasvaa.

En itsekään käsitä, miten jotkut ovat tosissaan vaatimassa käynnistystä edes niillä viimeisillä viikoilla, jos vauva ei vielä ole luonnollisesti valmis syntymään.

Voi että, sulle on tulossa vauva!! Mä oon ollut palstalta pois kauan aikaa ja tänään palasin selailemaan keskusteluja...Onnea kovasti tulevasta pienokaisesta:flower:

 

Mulle molemmissa raskauksissa viimeset 10viikkoa oli yhtä tuskaa. Valitin kyllä oloani, ja varmaan tuli heitettyä se "syntyis jo"- kommenttikin useampaan otteeseen, mutta eihän sitä oikeasti halua niin aikasin synnyttää.
Ja kyllä säikähin ku tokassa tuli säännöllisiä suppareita useemman tunnin rv32.. Ei ollu kivaa ei.

 

Ei kai kukaan normaalia raskautta elelevä nyt oikeasti keskosta toivo! Mut tosiaan jos on ollut kovin vaikea raskaus ja makuutettu 5kk + kipuja ja koko ajan pelko että vauva lähtee tulemaan, niin voipi siinä jo toivoakin. Ja muille se nyt vaan taitaa olla sellanen lausahdus...Joulua on malttamattoman vaikea odottaa