Hoitopaikassa aloittaminen

Footballers Wife

Aktiivinen jäsen
26.06.2005
2 238
0
36
Hei, mitenkäs teidän mukulat on aloittaneet hoidossa, tarkoittaen lähinnä, millaisella tutustumisjaksolla ennen varsinaista hoidon aloitusta?

Meidän pojan kanssa mentiin tänään koko perheellä (koska isäkään ei halunnut jättää väliin) pojan uuteen ja samalla ensimmäiseen hoitopaikkaan, yksityiseen leikkikouluun, tutustumaan henkilökuntaan, ohjelmaan, tiloihin, kavereihin,,, Sattuikin niin, että paikan johtaja käännytti meidät ystävällisen päättäväisesti melkein heti ovelta takaisin. Sanoi, että voidaan mennä vaikka hoitamaan asioita, hän kyllä soittaa jos ongelmia ilmenee. Hetkeä myöhemmin istuimme aivan hölmistyneinä autossa ja ihmettelimme, että hetkinen, miten tämä nyt oikein menikään. Poika kyllä on reipas ja sillä meni hyvin, alkoi heti juosta rinkiä muiden poikien kanssa, eikä se huolettanut, vaan se, että meidät suljettiin täysin ulos. Pakostakin tulee mieleen, että mitähän taikamenoja ne niihin lapsiin oikein harjoittaakaan. Skitsoilenko turhia? =)
 
Meillä tyttö aloitti hoidossa 1,5 vuotiaana. Meni tosi hienosti heti alkuun. Perhepäivähoitajaan käytiin kerran tutustumassa ja sit kerran oltiin hoitajan ja lasten kanssa leikkimässä. Aloitin työt vasta viikon päästä hoitoon menosta. Pidettiin lyhyempiä päiviä alkuun. Useimmiten tyttö lähti jo ovella käsistä leikkimään. Heippa vaan! Olin aivan ihmeissäni. Suurempi hätä äidillä kuin tyttärellä.

Sitten hoitaja joutui pitkälle sairaslomalle ja typy siirtyi päiväkotiin. Ei sielläkään mitään ongelmaa??!! Ja monesti ei ois malttanut kotia lähteä. Tosin johtajatar järjesti tälle pienelle rymälle oman hoitajan päiväkotiin.. Siis ei kai paremmin olis voinut olla. Pieni ryhmä ja päiväkodin edut. Sitten vain valitettavasti muutimme ja tyttö on ollut nyt kotona 1/2v ja välillä ilmoittaa menevänsä hoitoon ja minä saan mennä töihin..

Näin meillä. Teilläkin näyttää aikas hyvältä! Ne on ne muut lapset , jotka on niin hieno juttu!

Meillä tärkein juttu oli vaan itse lähteä reippaasti aamulla omiin hommiin ja sanoa heippa-hei, tulen iltapäivällä hakemaan. Ja sit vaan mennä. Jos jäin puhumaan liian pitkään hoitotädin kanssa saattoi itkua vähän pukata, mutta muuten meni aina ihan ok. En monta kertaa erehtynyt..
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 29.08.2005 klo 20:55 Footballers Wife kirjoitti:
Sattuikin niin, että paikan johtaja käännytti meidät ystävällisen päättäväisesti melkein heti ovelta takaisin. Sanoi, että voidaan mennä vaikka hoitamaan asioita, hän kyllä soittaa jos ongelmia ilmenee.

Kylläpä soli kummallista! Vanhemmilla on toki oikeus tutustua hoitopaikkaan ja meillä ainakin päiväkotiin sai mennä koko päiväksi mukaan (ruuat piti toki maksaa itse/ottaa itselleen mukaan). Lapsi jäi mielellään hoitoon ja on monta kertaa puhunut hoitopaikasta sekä kysellyt, milloin on taas hoitopäviä. Nyt olen kotona lapsien kanssa omasta tahdostani, en niinkään siitä syystä, että pelkäisin laittaa lapsia hoitoon.
 
Meillä ei kanssa mitään sen suurempia tutustumisia ollut, päiväkodin tilat vilautettiin, henkilökunta esiteltiin siltä osin kun osui matkalle ja hups, vanhemmat pihalle kun poika tuntui heti löytävän paikkansa. Muutenkin tuntuu että mitä suurempia seremonioita uudesta asiasta tekee, sen vaikeampaa se on. Ainakin päiväkotiin sopeutuminen meni sujuvasti.
 
Hei Tytön äiti, Hi-5 ja Halssi sekä muutkin tätä lukevat, tästä aiheesta vielä, että en pojan takia ole huolissani ollenkaan enkä siinä mielessä hössötä tässä hoidon aloittamisessa. Mua vain kummeksutti tuo hoitopaikan tyyli sulkea vanhemmat heti kättelyssä ulos (Hi-5 hoksasi mitä tarkoitin). Kyllä meitä vanhempina kiinnostaisi tietää miten lapsia hoidetaan ja millaisia ihmisiä siellä on tätä hoitotyötä tekemässä. Nythän olisi ainutlaatuinen tilaisuus päästä osalliseksi lapsen hoitopäivästä, tietäisi vähän millaisissa merkeissä päivät sujuu.

Kuinka hyvin te tunnette lastenne hoitajat ja hoitopaikan toiminnan? =)
 
Meillä käytiin ensin tutustumassa hoitopaikkaan ihan yhdessä kaikki, juteltiin hoitajien kanssa ja täyteltiin lomakkeet jne. Sitten kerran oli just tuollainen parituntinen että vanhemmat ulos ja lapsi sisään. Hyvin meni.

Esikoinen aloitti aikanaan hoidossa 3-vuotiaana, keskimmäinen 9 kk:n iässä ja kuopus myös 9 kk:n iässä. Helpommin meni hoidon aloittaminen, aamut ja paluut noiden pienten kanssa. Ja menee edelleen...
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 30.08.2005 klo 22:55 Oksanreikä kirjoitti:
Esikoinen aloitti aikanaan hoidossa 3-vuotiaana, keskimmäinen 9 kk:n iässä ja kuopus myös 9 kk:n iässä. Helpommin meni hoidon aloittaminen, aamut ja paluut noiden pienten kanssa. Ja menee edelleen...

Ihana kuulla! :flower: Meinaan, ajattelin keritä lasten välissä töihin, ettei venähdä perhevapaat ihan järjettömän pitkiksi ja sitä myöten ammattitaito vanhene. Ja se sitten meinaa sitä, että esikoinen joutuu hoitoon alle vuoden vanhana.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 30.08.2005 klo 23:53 Nelthilta kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 30.08.2005 klo 22:55 Oksanreikä kirjoitti:
Esikoinen aloitti aikanaan hoidossa 3-vuotiaana, keskimmäinen 9 kk:n iässä ja kuopus myös 9 kk:n iässä. Helpommin meni hoidon aloittaminen, aamut ja paluut noiden pienten kanssa. Ja menee edelleen...

Ihana kuulla! :flower: Meinaan, ajattelin keritä lasten välissä töihin, ettei venähdä perhevapaat ihan järjettömän pitkiksi ja sitä myöten ammattitaito vanhene. Ja se sitten meinaa sitä, että esikoinen joutuu hoitoon alle vuoden vanhana.

Mä olin nuorempi tuon esikoisen syntyessä eli 25 v. Sitten olin reilusti yli kolmekymppinen kun keskimmäinen syntyi joten kiirettä piti kuopuksenkin kanssa. Eipä ehtinyt lasten välissä paljon töissä olla ja keskimmäinen kävi kerran viikossa hoidossa leikkimässä kuopuksen syntyessäkin ja kun olin äitiys- ja vanhempainlomalla. Ylläpidettiin paikkaa ja lapselle oli siellä ystäväpiiri tärkeä ja hoitajat ja kaikki. Lähti mielellään.

Niin tyytyväisiä ryhmäperhepäivähoitoon ovat lapseni olleet että MULLE se itku alussa aamuisin tuli kun eivät minua kaivanneet.... Mutta sitten tosi mielellään lähtivät kotiinkin ja iloitsivat kun tulin hakemaan. On todella harvinaista ja mahtavaa että löytää jostain niin hyvän hoitopaikan. Nyt joudumme vuoden sisään siitä luopumaan paikkakuntavaihdoksen vuoksi ja tiedän ettei enää löydy yhtä hyvää... itku tulee pelkästä ajatuksesta... Mutta tsemppiä kaikille äideille jotka joutuvat laittamaan lapsensa niinkin pieninä kuin 9 kk hoitoon. Sydän särkyy mutta kun joskus tilanne on sellainen että on pakko - taloudellisen tilanteen ja just tuohon koulutukseen liittyvien seikkojen vuoksi.

Itsekin parhaillaan opiskelen...
 

Yhteistyössä