Hoitoon tottuminen..

Moi! Eli meillä on hoitoon vieminen ollut vieläkin itkuista aamuisin, tyttö 4v. on nyt käynyt hoidossa 1,5kk ja itkee joka aamu kun ei haluais mennä ja hokee että tulee mua ikävä. Päivät sujuu kuulemma hyvin, ei itke tms.. ja aamuisinkin loppuu pian se itku kun olen lähtenyt. Hän on pph:lla hoidossa. Ensimmäisen hoitokuukauden hän oli varahoidossa kun vakihoitaja oli vielä lomalla ja varahoitoonkin jäi joka aamu itkemään. Sen verran valaisen että olimme tytön kanssa reilun vuoden kotona kahdestaan ennen mun työllistymistä , kerhossa hän kävi talvella 2 kertaa viikossa ja sinnekin jäi vähän vastahakoisesti koko kerhossa käynnin ajan.. Ja etukäteen aavistelinkin että vaikeeta alku tulee olemaan mutta että vieläkään ei ole kunnolla tottunut niin onkohan muilla mennyt koskaan näin pitkään ja mahtaako hän edes tottua On vaan niin kurjaa kun joka ilta sitä jo miettii ja stressaa että mitenköhän taas huomen aamu menee jne.. Se pph ehdotti nyt sellaista että hommataan tarravihko ja siihen saa lapsi laittaa aina tarran kun menee aamu ilman itkua ja sitten jonkun ajan päästä saa jonkin palkinnon kun on tietty määrä kerätty tarroja. Mitä ootte mieltä ja muitakin vinkkejä mielellään kuulisin jos jollain on samanlaista ollut... Me asumme kahdestaan tytön kanssa ja hän on alkanut viime aikoina isäänsäkin ikävöimään( ovat joka toinen viikonloppu yhdessä isän kanssa) jospa sekin tässä vielä sekoittaa pakkaa..

 

Voihan tosiaan tytöllä olla jonkinlaista menetyksen pelkoa. Pelkää jos et haekaan kotiin. Kyllä se varmasti ajan kanssa helpottaa! Oletko tytöltä kysynyt miksi itkee tai mitä pelkää?
Joskus lapset käyttää itkua yms. vanhempien hallintaan eli ehkä aamuisin ei niin hirveästi kannata kiinnittää itkuun huomiota. Varmasti ei mitään hätää ole jos hoitopäivä kuitenkin sujuu hyvin. Lapset osaa kuitenkin aika hyvin syyllistämisen taidon....itkulla viestittää miten tyhmä äiti olet, kun jätät hoitoon
Kunhan itse jätät lapsen reippaasti hoitoon eli ei mitään 10x viimeinen hali vaan reippaat heipat ja vilkutukset ja lähdet. Näin lapsi huomaa, että hoitoon on turvallista jäädä. Jos vanhempi epäröi ovella ja näyttää huolestuneelta niin se varmasti lisää lapsen turvattomuutta hoitoon jäämisessä.
Tsemppiä!!!

 

Miten itse reagoit aamuisin? Jäätkö halimaan ja lohduttamaan? Meille ainakin 30 vuotta lapsia hoitanut pph, joka esikoista aikaisemmin hoiti, sanoi että kaikkein parasta on vain äidin/isän reippaasti toivottavaa kivat päivät ja lähteä. Meillä tyttö itki aluksi kun olin lähdössä, mutta annoin halin, suukon ja toivotin kivaa päivää. Sitten pph:n kanssa alettiin puhumaan lelusta, kirjasta tms jota tyttö voisi mennä katsomaan. Yleensä lähti ja äiti unohtui. Älä kiinnitä itkuun liikaa huomiota, vaikka tiedän kuinka pahaa tekee. Mitä enemmän itse jää höösäämään, sitä kauemmin peräänitkeminen kestää.

Toinen, mitä siskoni erotessaan huomasi, oli se, ettei lapselle kannata sanoa, että häntä tulee ikävä. Siskoni silloin 6v tyttö soitti isältään itkien että kun huolettaa jos äidillä on kova ikävä. Eli huolestui äidin puolesta. Siksi itse aina vältän sanomasta että äidillä tulee kova ikävä vaan enemminkin:"Mitäköhän kaikkea kivaa te tänään teette! Voi kun äitikin saisi jäädä leikkimään eikä tarvitsisi mennä tylsään työhön" jne.

Toivottavasti ajan kanssa helpottuu! Koskaan ei ole kivaa nähdä lapsen itkevän :/