Hoitaisivat ja suurella innolla hoitaisivatkin, vaan emme voi poikaa hoitoon viedä. Appivanhemmilla kaksi koiraa ja kissa ja omilla vanhemmillani kissa ja meidän poikamme kovasti allerginen... Kyläilemme kyllä max pari tuntia kerrallaan allergialääkkeiden voimin, mutta sen pidempään emme voi valitettavasti poikaa jättää, nämä pari tuntiakin ottaa pari vuotiaalle aika koville, joten viikoittain emme todellakaan voi kyläillä. Omille vanhemmilleni tämä ei ole ongelma, he tulevat poikaa hoitamaan meille kotiin, jos hoitajaa tarvimme eivätkä tee asiasta sen kummemmin numeroa, vaikka varmasti heidänkin mielestään olisi kivaa saada poika omaan kotiinsa hoitoon. Molemmat isovanhemmat asuvat alle 20 kilometrin päässä. Appivanhempiakin olemme useita kertoja pyytäneet poikaa hoitamaan, koska jatkuvasti pyytävät poikaa heille hoitoon, mutta hepä eivät meille halua tulla. Mummi sanoo suoraan, että jos lapsi ei tule mummolaan, niin antaa olla. Nyt meille on tulossa toinen lapsi ja mummi (anoppi) on jo moneen otteeseen ilmoittanut, että tästä toisesta tuleekin sitten mummin kulta, joka on aina mummilla hoidossa. Mieheni ilmoitti tylysti, että molemmille lapsille otetaan sama käytäntö. Jos emme voi esikoista tuoda hoitoon, niin ei tule sisaruskaan, esikko kun kärsii tarpeeksi allergiastaan ilman eriarvoista kohteluakin.
Joten antaisimme lastamme mielellämme hoitoon, vaan kun emme häntä voi viedä. Allergiat todellakin on tosi syvältä. Ärsyttävää on myös, kun ihmiset eivät ymmärrä kuinka vakavasta asiasta on kyse, kun pieni lapsi saa eläimistä vakavia hengitysoireita. Lapsi tästä kärsii todella paljon eikä tilannetta helpota yhtään itsekkäät isovanhemmat! Uskon kuitenkin, että nuo minun appivanhemmat ovat ääriesimerkki, ei kai aikuiset yleensä noin lasta kohtaan käyttäydy... harmittaa vaan tuon pikkuisen puolesta...