hoitamatta jättäminen

Moi,
onkohan muita, joille hoitojen pettymykset tuntuu melkein kamalammilta kuin joka kuukautinen pettymys ?
Multa tutkittiin muutama vuosi sitten lapsettomuuden syitä ja yksityinen lapsettomuuslääkäri totes, ettei munasolut kehity tarpeeksi ja julkisella puolella ei löydetty mitään vikaa... Glomifenia kokeiltiin tuloksetta.Nyt ollaan oltu 7 kk ilman ehkäsyä eikä tärppää. Välillä menee aikoja, ettei asia ole mielessä ja välillä on päiviä, kun kaikki itkettää. Tällä hetkellä loistava uutinen on kuitenkin, että saatiin viikonloppulapsi/tukilapsi ! Nyt mullakin on "oikea" syy etsiä lapselle jotain ja nauttia lastenkirjoista, leluista, ym hömpästä.
Oonkohan ainoo hullu, joka tuskastuu hoito-ajatuksestakin ?

 

Hei,
En usko, että hoidot olisivat kauheampia kuin lapsettomuus, mutta kyllä pettymykset ovat nyt suuremmat kuin luonnonmenetelmällä. Odotukset ovat tietysti korkealla ja sitten kun kuukautiset tulevat pettymys on musertava. Hoidot ovat myös hyvin raskaita - olen käynyt kahdessa inseminaatiossa ja kohta tulee kolmas. Kaikki se ronkinta, ja lääkäri on vielä miespuolinen, ronskikätinen ja täysin tunteeton. Minulle yritettiin myös tehdä munatorvien aukiolotutkimus ja tuskat olivat niin kovat ettei sitä voitu viedä loppuun. Sen jälkeen olen suorastaan kammonnut klinikkaa ja käteni hikoavat kun vain ajattelen asiaa. Henkisesti myös hyvin raskasta, tuon kipusession jälkeen itkin pitkään käytävässä. Samoin ensimmäisen inseminaation jälkeen sain nieleskellä kyyneleitä. Kotona itketään useita kertoja kuukaudessa ja paiskotaan tavaroita. Ajattelen asiaa melkein koko ajan, toivon ja pelkään. Jos neljäs inseminaatio ei toimi joudun turvautumaan IVF:ään, jota pelkään koska vaikuttaa kivuliaalta. Jos ensi viikon IUI ei nappaa, tästä tulee kaikkien aikojen surullisin joulu. Asiaa ei auta, että samaan aikaan ehkäisyn poisjättänyt sukulaiseni synnytti juuri. Jos käy ilmi ettemme saa lasta useamman IVF:änkään jälkeen, en tiedä miten selviän henkisesti.

 

Hei,
mun on nyt pakko lohduttaa tiuhtia...
Meidän esikoinen on syntynyt ivf:n avulla.
Kyllä muakin etukäteen hirvitti koko ajatus ivf:stä, mutta
ei se loppujen lopuksi mikään ylivoimainen ollu.
Toimenpiteessä saa tosi hyvän rauhoittavan + kipulääkityksen
suonensisäisesti. Lääkitystä voidaan myös lisätä
tarpeen mukaan toimenpiteen aikana.
Mikään muuhan koko jutussa ei tunnu pahalta, ainoastaan
munasolujen keräys punktiossa.
Meillä tärppäsi ekalla kerralla, mutta olisin ollut valmis useampaankin yritykseen.
Älä nyt menetä toivoasi, äläkä yöuniasi tuon pelon vuoksi.
Palkinto onkin sitten jotain aivan omaa luokkaansa :heart:
Tsemppiä :flower:

 

Monille se pettymys hoitojen aikana on todellakin huomattavasti suurempi ja monet lopettavatkin hoidot tuon vuoksi.
Tähän vaikuttaa varmaan myös se mitä syitä lapsettomuuteen on löydetty. Selittämätön lapsettomuus on mun nähdäkseni hyvin rankkaaa kun hoidoista huolimatta raskaus ei ala.
Clomifen on myös sellanen hormooni mikä useille aiheuttaa niitä sivuoireita.
Tukilapsi toiminta on erittäin hieno asia ja tukiperheitä tarvitaan

 

Kiitos vastauksista =) ja Tiuhtille paljon voimia eteenpäin ! Tietty muillekin. Mua askaruttaa miten ajatustyö lapsettomuuden kohtaamiseksi on edenny ? Itellä tosiaan muutama vuosi sitten vaunujen näkeminenkin teki pahaa, vauvoista ja raskauksista ei halunnu kuulla. Nyt lähipiirissä useampi pieni vauva ja tavallaan on ollu pakko sopeutua jollain lailla. Vieläkin tekee pahaa vieraampien kyselyt lapsista, mutta vähääkään tutummille olen pyrkiny sanomaan etten ole lapsia saanut ja niistä ei tarvi kysellä. Lähisuvun kanssa ei asiasta olla suoraan puhuttu, mutta kiertoteitse on viesti mennyt perille. Nyt elän uutta suhdetta, jossa miehellä 3 lasta aikaisemmasta elämästä. Välillä tuntuu, että voiko tuo toinen koskaan ymmärtää koko lapsettomuuden kaipuuta ? Saati sitten että hoitoihin lähettäis ja niistä keskenmenoista selvittäis...
Haleja !

 

meillä ivf-hoidoilla maailmaan saatu nyt 1,4v pojanpallero ja ollaan nyt yritetty pas-siirroilla toista mutta vielä tuloksetta.Alan tosiaan olla hyvin hyvin väsynyt odottamiseen alkaako kuukautiset vai ei.Se on todella raskasta ja tämän vuoksi olen ajtellut pitää hoidoista taukoa.Eihän kukaan henkisesti jaksa jatkuuvaa jännityksen piinaa,sekä ainaista testaamista ym onko kaikki hyvin.Poika lähti silloin aikoinaa heti 1.kerralla ja silloin en ymmärtänyt miten raskaita nämä jatkuvat pettymykset ovat.Täytyy kuitenkin aina muistuttaa itseään kuinka ihanaa on että saimme tämän iki-ihanan pojan! :heart: