Hoitajia paikalla?

["vieras"]

Kuolemasta haluaisin kysyä tai siis millaista on nähdä kuolemaa työssään? Millaista oli kun näitte kuolleen ensimmäistä kertaa? Vanhusten pariin olisi tarkoitus suuntautua ja mietityttää tuo että millaisia reaktioita se ihmisessä saa aikaan ja mitä kuolevalle voi sanoa tai miten ja mistä voi puhua? En nyt saa tähän aikaan järkevämpiä lauseita aikaiseksi, toivottavasti tuosta nyt jotain tajuaa. Kiitos!

 

["Kiraki"]

Olin ensimäisessä harjoittelussa kun vanhus kuoli, pelkäsin tilannetta herkkänä ihmisenä eukäteen kuinka reagoin tälläisee tilanteesee. No mulle jäi hyvä ja levollinen olo,vanhukselle hyvä päästä pois varsinkin jos sairas. Kerrottiin että itkeminen on sallittua Ootin etukäteen että itkisin mutta en itkenyt.mut eipä se siis olisi haitannutkaan..

 

[J-Annika]

Mä olin odottanut jo pitkään erään naisen kuolemaa ja toivottiinkin jo sitä, kun ei ollut enää läsnä joten, kun se tapahtui, ei tuntunut mitenkään pahalta. Luonnolliselta vain.

 

[fifiia]

En edes muista millaista oli nähdä kuolema ensimmäistä kertaa, mikä ei tarkoita sitä ettenkö suhtautuisi ja kokisi jokaisen kuoleman hyvin ainut laatuisena tapahtumana. Vanhuksen kuolema on kuitenkin usein myös hyvin luonnollinen monesti jopa odotettu tapahtuma.

Kuolevalle ei mielestäni aina ole tarpeen puhua mitään, läsnäolo ehkä kosketus riittää. Kysymyksiin tietysti pyrin vastaamaan tai etsimään vastauksia muuallta. Läheisten tukeminen on mielestäni tärkeää he kuitenkin ovat niitä jotka pystyvät tukemaan läheistään siinä tilanteessa parhaiten.

 

[J-Annika]

Ja siis mun työssä (entisessä), kaikki asukit tulivat sinne kuolemaan, joten se oli meille täysin luonnollista, eikä sitä pelätty. Yleensä vaistottiin jo aikaisin, että lähtö lähellä ja soitettiin omaisille (jos oli) ja yritettiin tehdä olo mukavaksi. Meillä oli niin muistisairaita ettei he itse kyenneet, jos tajusivat, ilmaisemaan pelkojaan tai halujaan. Se oli ainut harmi ettei voinut auttaa muuten, kuin olemalla siinä.

 

["vieras"]

Kiitos hirmuisesti vastauksista jotenkin pelottaa kamalasti jos ei sitten osaisi ollakaan siinä tukena mitenkään järkevästi vaan pahentaisi sitä tilannetta :/ kai olen vaan nyt kehitellyt mörön tästä itselleni.

 

[Saksamamma]

Monesti olen istunut siinä vierellä ja pitänyt kädestä. Viime hetkien lähestyessä monet ovat jo tajuttomia, mutta silti, yksin en ole jättänyt. Olen laulanut, jutellut tai ollut ihan hiljaa, ollut vain läsnä.

Muutaman kerran, kun takana oli pitempi hoitosuhde, niin itkukin on tullut. Mutta toisaalta sitä on kuitenkin ollut onnellinen, kun ihminen on päässyt kivuistaan.

 

[J-Annika]

[QUOTE="vieras";26987538]Kiitos hirmuisesti vastauksista jotenkin pelottaa kamalasti jos ei sitten osaisi ollakaan siinä tukena mitenkään järkevästi vaan pahentaisi sitä tilannetta :/ kai olen vaan nyt kehitellyt mörön tästä itselleni.[/QUOTE]

Käsittelet sen asian miten itsestäsi tuntuu hyvältä. Kyllä se tulee sieltä tilanteen tapahtuessa. Avoimin mielin!

 

[aikuinen nainen]

17v ja vanh.kotiharjoittelussa. Tuntui vain luonnolliselta. Sairaalajaksolla oudompaa kun nuoria ja tuttujakin "naamoja" kyliltä. Vanhusten kuolemat ei koskaan ole vaivanneet.

 

[riiviöiden äiti]

[QUOTE="vieras";26987436]Kuolemasta haluaisin kysyä tai siis millaista on nähdä kuolemaa työssään? Millaista oli kun näitte kuolleen ensimmäistä kertaa? Vanhusten pariin olisi tarkoitus suuntautua ja mietityttää tuo että millaisia reaktioita se ihmisessä saa aikaan ja mitä kuolevalle voi sanoa tai miten ja mistä voi puhua? En nyt saa tähän aikaan järkevämpiä lauseita aikaiseksi, toivottavasti tuosta nyt jotain tajuaa. Kiitos![/QUOTE]

Minä olen ollut kuolevien seurassa jo hyvin nuoresta, sairaala-apulaisena saattohoito-osastolla 15v alkaen ja nykyään sairaanhoitajana. Kuolema tuntuu luonnoliseslta osalta elämää, ei siihen ole oikeita sanoja millä lohduttaa, aika hyvin pärjää kun vastaa niin että toinen tuntee itsensä kuulluksi. Rehellinen ja suora on minun tyylini, lasten kanssa tosin asiat on vähän eri, kun hoidettavana on konkreettisesti koko perhe ja kuolema ei ole luonnollinen elämänvaihe vielä ennen aikuisuutta ja vanhuutta.

 

["vieras"]

Kiitoksia jälleen Itsestä on aina tuntunut kuolema aika luonnolliselta asialta paitsi tietenkin silloin kun joku kuolee ennen aikojaan. Ystävien kanssa ei voi oikein keskustella aiheesta kun tuntuu että joillakin on sellainen kuolemanpelko ettei siitä aiheesta saa edes puhua.

 

["lähettäjä"]

[QUOTE="vieras";26987625]Kiitoksia jälleen Itsestä on aina tuntunut kuolema aika luonnolliselta asialta paitsi tietenkin silloin kun joku kuolee ennen aikojaan. Ystävien kanssa ei voi oikein keskustella aiheesta kun tuntuu että joillakin on sellainen kuolemanpelko ettei siitä aiheesta saa edes puhua.[/QUOTE]

Voiko kuolla ennen aikojaan? No, oikeasti kyllä ymmärsin mitä tarkoitit.

 

["vieras"]

[QUOTE="lähettäjä";26987667]Voiko kuolla ennen aikojaan? No, oikeasti kyllä ymmärsin mitä tarkoitit.[/QUOTE]

No siis tottakai voi, mutten oikein tiedä miten tuon nyt määrittelisi

 

["lähettäjä"]

[QUOTE="vieras";26987684]No siis tottakai voi, mutten oikein tiedä miten tuon nyt määrittelisi [/QUOTE]

Jokainen lähtee täältä ajallaan, kun päivät ovat täynnä, tapahtuipa se miten ja milloin hyvänsä.

 

["vieras"]

[QUOTE="lähettäjä";26987727]Jokainen lähtee täältä ajallaan, kun päivät ovat täynnä, tapahtuipa se miten ja milloin hyvänsä.[/QUOTE]

Kuulostaa enemmänkin Veeärrältä.