Hoidot syys/lokakuussa

Mä aloitan tähän nyt uusi pino kun meille varmistui että hoitorumba alkaa taas. Mennään nyt sittenkin julkiselle kerran vielä vaikka oli jo yksityinen mielessä.

Nyt alkaa keskiviikkona Primolutit 28.9 asti ja sitten todnäk 3.10 alkaa Puregon pistokset, riippuu tietty vuodoista mutta näin on laksettu. Ohjelman mukaan punktio olisi 15.10 ja siirto 17.10, JOS kaikki menee hyvin.

Onko muita samoihin aikoihin menossa?

Taustaa sen verran että ollaan molemmat kolmekymppiset ja esikoista yritetty nyt 2,5 v. ICSI hoioilla mennään kun vika löytyi miehen simpoissa. Liian vähän ja heikkoja. Mulla kaikki ok. Eka ICSI keväällä 07 nega ja PAS kevät 07 nega. Pää on meinannu hajota monta kertaa mutta nyt koitetaan taas saada itsemme kasaan ja kerätä tarpeeksi voimia uuteen hoitoon.

Paljon olen itse saanut voimia palstalta ja tarvitsen aivan varmasti tälläkin kertaa.

 

Mulla on ensi kuussa ekan IVF:n PAS. Lääkitys alkaa tän kuun lopulla.
Meillä on 1 luomupoika 02 syntynyt. toista ollaan yritetty 3v.

 

Hyvä että meitä on ainakin kaksi. Tää on kyllä hyvä paikka purkaa tunteita.

Tsemppiä meille!

Huomenna alkaa rumba taas hiljalleen kun alkaa noi Primolutit. Pikkasen mua pelottaa ne kun tulee niitä haittavaikutuksia.

 

Olenkin jo pinoa odotellut mutta laiskuuttani en ole sitä itse jaksanut aloittaa. Meillä olisi lähdössä ekan ICSI:n ensimmäinen PAS. ICSI oli keväällä ja kesä pidettiin hoitotaukoa. Nyt odottelen menkkoja alkavaks jotta pääsee taas hormooneja napsimaan. Olenkin jo ikävöinnyt niiden päätä sekoittavaa vaikutusta :kieh: . Menkat itseasiassa piti alkaa jo lauantaina mutta eihän ne koskaan silloin tule kun niitä kaipaa vaan vain silloin kun ei tarttis tulla. Kaksi huurupäätä vain odottaa pakkasessa ja molemmat saavat laittaa jos vain sulatuksesta selviävät.

Yritystä takana pikkasen reilu kaks vuotta. Vika löytyi miehen simpoista (vain pari prossaa toimivia ja nekin hitaita) ja heti mentiin ICSI hoitoon. Kolmenkympin hujakoilla ollaan kumpikin ja esikoista tosiaan yritetään.

 

siisami!
Meillä kanssa vain kaksi pakkasessa.Ensimmäisellä kerralla oli peräti kolme mutta yksikään ei selvinnyt joten suuret ei ole odotukset

 

Kyllä meitä kanssapiinailijoita aina löytyy joka kuukauteen...Surullista että lapsettomuutta löytyy näin paljon mutta ihanaa että on olemassa tällainen paikka mistä saa neuvoa ja tukea. :heart:

Siisami, meilläkin oli silloin pakkasessa ainoastaan kaksi, ja samassa oljessa, toinen lähti sulatuksen jälkeen heti jakautumaan mutta toinen kuihtui melkein heti pois. Tämä pirtsakka jakautuja sitten siirrettiin ja kiinnittyikin ilmeisesti mutta ei jaksanut kauan. Arvo oli 4. Ja viikon päästä 0.
Toivotaan teille parempaa onnea huurunenien kanssa! :hug:

Tänään alkaa Primolutit...otan kyllä vasta yöksi. Ihan hirveetä tää kun ajattelen vaan niin paljon niitä sivuvaikutuksia mitä niistä tulee että mulla on kaikki tuntemukset jo vaikka pillerit ovat vielä kaapissa... :kieh:

 

Moi taas!

Ilmoittaudun hoitopinoon, 1. IVF:n 2. PAS vuorossa ja todennäköisesti lokakuun puolessa välissä. Pakkasessa vielä kaksi huurulaista, edellisen kerran sulatus onnistui mutta Huuru-Arvi ei tarttunut. Tuoresiirtoa ei pystytty tekemään. Nyt sitten yritetään uudestaan esikoista heti seuraavaan kiertoon lääkkeellisenä PASsina. Ikää 40 v ja Kelan korvauksia joutuu erikseen hakemaan...

t. Saara

 

Keskiviikkona täti sitten vihdoin saapui ja pääsi Zumenonia napsimaan. Ensi viikon perjantaina on ultra ja katsotaan onko limakalvo lähtenyt hyvin kasvamaan ja kai silloin saa siirtoajankin jos kaikki on hyvin.

Hemmetin hormoonit vaan heti painoi mut alamaihin. Hyvä yhdistelmä menkat ja pikkasen vielä muita hormooneja päälle Ehkä tänään on muuten vain huono päivä mutta nyt voi melkein kuukauden päivät syyttää taas kaikesta näitä hormooneja

 

Mä kävin jo pariin otteeseen tuolla elo/syyskuun pinossa, mutta ajattelin siirtyä tänne koska ajankohtaisesti sovin tänne paremmin. Meillä siis alkoi toinen ivf/ivsi 6.9. enanton depot piikillä (korvaavat sumut kun eivät meillä toimi). Pitkällä kaavalla taas mennään ja eilen olikin sitten supressioultra. Toisella puolen näkyi yksi folli (8mm) ja limakalvo oli vielä liian paksu 4mm (vuoto alkoi vasta edellisenä päivänä ) joten määräsi vielä verikokeeseen. Tulokset kuitenkin oli ok, joten illalla alkoi sitten piikittely. Gonal f:ää 262.5 kolme päivää ja sitten 225 kolme päivää ja sitten taas ultraan. Näillä näkymin jos kaikki menee putkeen päästään punktioon jo ma 1.10. viikolla 40 joka tapauksessa. Ihanaa/kamalaa/jännittävää!

Muuta historiaa pikaisesti. Ollaan molemmat 30+ (-76 ja -75) ja esikoista alettu yrittämään 12/02. Takana 3 IUI yritystä (0 tehtyä ) 1 ICSI 11/06 ja 1 PAS 02/07 josta plussa ja km 05/07.

 

Tervetuloa uudet kanssapiinailijat! :heart: Ja kovasti tsemppiä kaikille!

Siisami: Hyvä kun olette päässeet alkuun! Nyt vaan tsemppiä!

2 Primolutia popsittu ja on nyt jo outu olo. Ihan out. Sydän jyskyttää ja olo on kuin laatikossa. Onko teillä muilla kokemuksia Primolutista? Kamalin kaikista hormooneista mitä mä olen joutunut syömään.
Tietty pahaa oloa lisää se että olen jännännyt tätä kun tiesin vähän mitä odottaa.
Mä en tiedä kuin mua pelottaa nämä hoidot muutenkin tällä kertaa näin paljon. Ihan erilainen fiilis kuin viimeksi. Vaikka en kokenutkaan muut asiat kun punktio kamalana. Se oli todella kivulias. Tällä kertaa saavat tankata enemmän kipulääkettä ja rauhoittavaa mulle kyllä.

Sellaista.

Hyvät viikonloput kaikille!

A, kp 15

 

Ilmottaudun uutena tällä palstalla. Meillä lasta yritetty n. 2.5 vuotta. Ikää on itsellä kohta 35v ja miehellä 36v.Yksi inssi takana julkisella ja nyt ollaan yksityisellä hoidoissa. Viime kierrolla oli jo suunnitteilla 1. ivf (olin ehtinyt piikittää puregoniakin 4krt) kunnes huomattiin valtava kysta toisella puolella ja hoidot piti keskeyttää. Ja korostan että minut oli ultrattu aiemmin joten kysta oli ilmestynyt sinne tosi nopeasti ja yllättäen. Arvatkaa vaan ottiko päähän :headwall: No kysta imastiin samantien pois mutta gyne sanoi että niillä on tapana uusiutua. Toivottavasti tajuaa pysyä poissa!

Nyt odottelen menkkoja ja sitten uusi ultra. Jos kystiä ei ole ilmaantunut uudestaan niin sitten aloitellaan pitkän kaavan mukaan ivf eli sumuttelulla aloitellaan. Olin ehtinyt ostaa jo kaikki lääkkeetkin mutta kyllähän onneksi avaamattomat lääkkeet säilyy. Avattu puregon (300e) meni nyt sitten hukkaan.

Olen vielä vähän "pihalla" tästä ketjusta kun en ole ehtinyt lukea kuin muutaman viestin. Plussaonnea kaikille :heart:

 

Liitynpä minäkin nyt tähän pinoon. Eli ensimmäinen IVF on edessä ja nyt syön vielä torstaihin asti teroluteja. Joudun niitä napsimaan neljä päivää normaalia pitempään aikataulutknillisistä syitä (klinikan). Vähän nyt jännittää, että milloin menkat alkavat, kun normaalissa 10 pv.n kuurissa alkavat yleensä 3 päivää viimeisestä tabletista. Nyt olisi vielä mummolareissua tulossa ja pakko on vissiin sinne kynä ottaa mukaan... Vaan mitenpäs selittäisin sen, että säilyttäisin jääkaapissa jotakin ylimääräistä (ampulli) anopille, kun hän ei tästä hoitohommasta tiedä mitään? (Ja jos tietäisi, niin sitten tietäisi koko sen puolen suku...) Että pikkusen vaikeaksi menee sittenkin... Tietysti sitten ei ole onkelmaa, jos vuoto alkaa lauantaina... Mitenkä muuten olette vuodon alkamispäivän laskeneet, jos on ollut tuhruttelua ensin? Mie olen yleensä laskenut sitten vasta ekan päivän alkaneeksi, kun tulee jo kunnolla siteeseen asti.
Muutenkin jännittää ihan hirveästi koko tää hoito. Näin viime yönä untakin, että olin muka menossa lääkäriin ja aika oli 7.30. No, menin sitten odotusaulaan ja siellä oli porukkaa ihan älyttömästi ja hirveät jonot. Kun pääsin ilmottautumaan niin huomasin, että kello on jo 7.30. Sitten tajusin, että oon väärässä sairaalassa!!! Naistenklinikalle olin mennyt vaikka piti mennä Felicitakseen! Se vastaanottovirkailija oli sitten kovin pahoillaan ja meidän hoitokerta meni sitten ihan läskiksi, eli oli vissiin joku ratkaseva käynti... Arvatkaa heräsinkö hiestä märkänä..?? Muutenkin tuntuu, että jännitän tätä enemmän kuin esikoisen synnytystä! Johtuukohan siitä, että nyt on jotenkin niin tietoinen siitä mitä tulee kun silloin synnytykseen mennessä ei osannut oikein odottaa mitään. Ei osannut pelätä. Varmaan se onnen tunnekkin siitä että vauva oli tulossa vaikutti asiaan jonkin verran. Tässä hoitorumbassa kun ei mikään oikein ole varmaa... :attn: No, menipäs nyt syvälliseksi... Mutta siis: Viikon päästä alkavalla viikolla alkaa sitten pistelyt ja jos nyt laskelmat osuu kohalleen, niin perjantai (5.10) saattas olla eka ultra. Semmosta.

 

Hei Sporty! Me sitten päästään (toivottavasti) piinailemaan samaan aikaan. Kivaa!

Mites sulla on vointi ollu? Onko jotain pahempia oireita lääkkeistä? Mulla oli yhtä tuskaa ton jarrupiikin kanssa. Järkkyä pahoinvointia, siis oikein oksentelin! Niin ja mielialat heitteli ihan kärrynpyörää. Pahinta oli kamala toivottomuus (nyt vasta jälkeenpäin taas huomaa), tuntu kun vois koska vaan kävellä rekan alle..

Nyt Gonalin kanssa oireet enempi fyysisiä. Vatsa on todella turvonnut (jopa tästä pötsistä huomaa) ja välillä hyvinkin kipeä. Samoin pää (siis kipeä, ei turvonnut). Jännää on että mulla kulkee nykyään vatsakipu ja päänsärky käsikädessä. Kun toiseen sattuu, sattuu toiseenkin. Okei, kyllä noi mielialatkin on normaalia herkemmässä, suuntaan sut toiseen, mut tuo pohjaton epätoivo on onneksi pysynyt poissa!

Muuten on fiilikset aika sekavat. Toisaalta en usko onnistumiseen kovinkaan vahvasti. Mitä jos lääkitys pettää ja ei päästä edes punktioon asti. Tai mitä jos yksikään munasolu ei hedelmöity? Tai lähde jakautumaan. Tai tai..

Toisaalta taas elän toivossa että tällä kertaa saatais jopa enempi alkioita (=yrityskertoja) pakkaseen. Viimeksi alkioita riitti vain yhteen (kolme alkiota oljessa) PASsiin.

Ja silti huomaan voimakkaasti toivovani että pääsisin plussaamaan heti tuoresiirrosta ja että ehkä vielä jäisi pakkaseen tulevia sisaruksiakin. Niin ja voittas lotossa jättipotin... Tuoresiirron tärkeys korostuu etenkin siinä että JOS kaikki menisi kerrankin putkeen, pääsisimme plussaamaan ennen toukokuisen km laskettua aikaa (24.10.).

Mä kun en voi olla miettimättä kuinka iso maha mulla jo oiskaan jos oisin saanut pitää pojan, tai jos kaikki kolme ois pysynyt matkassa, niin nehän ois varmasti jo syntyneet ja..

Niin, tässä sitten kärvistellään hoitojen tuoman uuden toivon (ja pelon), sekä km surun ja tiedon raskauden mahdollisuudesta (ja ihanuudesta) välimaastossa. Kävi miten kävi, lokakuusta tulee tässä perheessä kova koettelemus!

No, päivä kerrallaan on edettävä. Huomenna labra+ultra ja taas päivä lähempänä tavoitetta.

 

Moi :wave: Meillä on 1. ivf edessä parin viikon kuluttua. Tänään alkoi tuhruttamaan, joten eiköhän menkat pian ala. Meillä on lyhyen kaavan hoito, aloitan piikittelyt kp2 Puregon-annoksella 150 IUI. Hoidossa olemme TAYSissa.

Meillä on yritystä takana pian kolme vuotta ilman plussan plussaa. Miehellä on huonot simpat ja minä ovuloin satunnaisesti. Yksi inssi tehtiin keväällä, mutta toista ei em. syiden takia kannata kokeilla. Toivotaan että ivf auttaa =)

 

Liityn minäkin joukkoonne, kun samassa veneessä ollaan. Ensimmäinen ivf on viikolla 42 tai 43. Taustasta sen verran, että toista yhteistä lasta yritetään ja ikää molemmilla yli 40, minä olen 42 ja mies 43. Yritystä takana kaksi vuotta ja siihen aikaan mahtuu kaksi keskenmenoa. Ensimmäinen tytär syntyi luomusti 01/04. Viime kesäkuussa olin 1. inssissä, josta alkoi keskenmenoon päätynyt raskaus rv 6+3. Nyt sitten suoraan IVF:ään, koska miehen simpat ovat laadultaan heikkoja ja ikää on näin paljon.

Sunnuntaina alkaa siis sumuttelut. Vuodon alkaessa varaan lääkäriajan ja jos tilanne on suosiollinen alkaa piikittelyt ja muut tukihoidot.

Hyviä vointeja meille hormonimyrskyissä oleville!

Minttu

 

Nala:Mikä kynä sulla on? Mä pistin viimeks Gonalia ja mun mielestä sitä pystyi säilyttämään joitakin vuorokausia ilman jääkaappia. Sen käyttöaika on kuitenkin yleensä niin lyhyt. Tarkasta ohjeista vielä mutta näin mä muistasin kun jouduin kanssa johonkin reissuun sen mukaan ottaan.

Mielialat heittelee täällä Zumenonin takia. Pinna on lyhyt ja epätoivo iskee helpommin. Perjantaina olis ultra ja sit varmaan ens viikolla siirto. Hyvin ymmärrän Piritan tuntemukset. Täällä kanssa semmoinen olo ettei ne pakkasukot (2) ikinä selviä sulatuksesta ja mietinkin jo et seuraavaks alkaa taas piikittelyt. Pelottaa ihan kamalasti ettei saa lasta ikinä :'(

 

Meillä oli sitten eilen stimulaatioseuranta. Ekaks labraan, siten ultraan. Labrassa koittivat kovin ottaa multa hcg:tä eli raskaustestiä ja kun sanoin epäileväni, että ei nyt ole ihan oikea testi, labratäti hyppäsi silmille kuin yleinen syyttäjä ja tuntui pitävän sitä mun vikana että väärä testi tilattiin. Lopuksi sitten vaan totesi et "sano niille et on niitten oma vika kun väärän tilasivat ja että hän nyt ottaa tän pyydetyn, ilmoittakoot jo muuta haluavat!". HUh huh, hyvin alkoi.

Sitten lääkäri oli taas oma itsensä, ei puhunut mulle varmaan kymmentä sanaa enempää. Ultrasi ja mittasi follit. Oikealla 9 ja vasemmalla 3. Kokoja en tarkkaan muista mutta useampi tais olla 9mm sit oli joku suurempi ja pari 7mm joita ei tarkemmin ees mitannu. (Näin muuten unta edeltävän yönä että folleja löytyi 170 kpl!!!) Sen verran sai suustaan ulos et ilmeisesti samalla jatketaan ja katseli mua hetken aikaa ihmeissään kun sanoin et sit varmaan tarviin uuden reseptin, kun ei Gonalit riitä kun enää täksi päiväksi.

No lopulta sain reseptit ja soitettuani itse soittoaikaan hoitajalle sain taas selvyyden asioihin. Luojan kiitos noitten ihanien hoitsujen!

Tulipahan vuodatus, sorry. :ashamed:

Tervehdys vaan kaikille pinossa olijoille! Kyllä mä täällä teen (joskus) muutakin kun purnaan omaa napaa..

Sporty:toivottavasti tää kolmaskerta toden sanoo teidän kohdalla! (Pakkasukkoja toki sais tulla vaikka kymmenittäin..)

Siisami:uskomatonta lukea (ja uskoa se) et joku ymmärtää mun tuntemukset, tosi elämässä kun ei tunnu löytyvän ketään (hyvä niille) joka oikeesti osais samastua tähän. (Koskas teillä olis sulatus/siirto tiedossa?)

 

Joo ymmärrän sporty tuskasi. Itseänikin hieman kauhistuttaa tuo kato. Viimeksi folleja 16, munasoluja 14, hedelmöittyneitä 5 ja vain 4 lähti jakaantumaan. Nyt jos kato käy samalla tahdilla niin..

 

Tsemppiä follien kasvattelijoille... itse kasvattelen limakalvoa Progynovan voimin ja hoidot ovat ainakin toistaiseksi antaneet vähemmän sivuvaikutuksia kuin edellisellä ensimmäisellä kerralla, pahoinvointi on kadonnut.

Minttu-65: Kiva kun tulee "ikätovereita" joukkoon... Meillä tosin on esikoinen vasta toiveissa.

Amelia-3: Miten on vointi? Onko sinulla vielä Primolutista paha olo?

 

Meillä oli viimeksi vain kuusi munasolua ja niistä neljä hedelmöittyi ja kolme lähti jakautumaan. Nyt on siis enään kansi pakkasessa ja mulla kova huoli selviikö kumpikaan.

Ihan ekassa yrityksessä mulla ei lähtenyt munasolut kasvamaan kuin kahden kappaleen verran. Silloin jätettiin hoito kesken. Toiveet mulla useiden pakkasukkojen saamsesta siis olematomat eli oletan hoitojen menevän nopeasti läpi jos en raskaaksi tule. Ymmärsiköhän kukaan mitä mä tarkoitan :/

Siirto olis ilmeisesti ensi viikolla mutta se varmaan tarkentuu perjantaina. Joogailemasta just tulin ja nyt on niin mukavan lämmin olo kun verenkierto oikein lähti pelaamaan.

 

Siisami: voi että, teillä on kohta viimeset mahkut

Meillä jäi ekasta 8 pakkaseen. Tuoresiirto ei tuottanut tulosta, eikä eka PASsikaan. Toiseen PASsiin mennessä lääkäri sanoi että toinen alkio ei jatknut jakautumista ja toinen oli huonolaatuinen. Sulatettiin lisää, toisesta oli soona rikki ja toinen oli luokkaa 4. Siirretiin kaksi. Ne ei tuottaneet tulosta. Nyt siellä on siis enää kahden siirron verran jäljellä, mikäli ovat laadultaan hyviä. Hirvittää mahdollisesti tuleva punktio, tuo eka oli nimittäin aivan järkyttävän kivulias.

 

Olipas täällä tapahtunut. Mä en oo kerinnyt käymään moneen päivään täällä.

SaaraX: Kiitos kysymästä. :heart: Nyt on oikeesti mennyt paljon paremmin mitä viimeksi. Olo on "tasaantunut", eikä tunnu enää niin kauheelta. Nyt vaan rupee jännittämään joka päivä enemmän ja enemmän. Pääsis jo pistelemään! Ensi viikolla todnäk keskiviikkona alkaa!

Mieliala kyllä heittelee. Välillä on oikein yli-iloinen ja välillä voisi huutaa ja itkeä... :kieh: Puregonista ei muistaakseni ollut sellaisia oireita mulla viimeksi. Siitä tulee vaan "muniva-kana-olo".

Oikein hyvää loppuviikkoa ja tsemppejä kaikille sekä jaksamista tähän piinailuun!

Siisamille :hug: ja voimia huomiseen!

 

Hei, mahtuisiko vielä mukaan tähän pinoon?
Olen aikaisemmin kirjoitellut tuolla 2 IVF elo/syyskuu pinossa. Mutta näyttäisi siltä että mahdollinen punktio ja siirto olisi viikolla 41.
Hieman taustaa: Olen itse 40-vuotias ja mieheni on muutaman vuoden vanhempi. Esikoista on yritetty n.3 vuotta.
Ensimmäinen lapsettomuushoito tehtiin tänä keväänä, IVF. Silloin siirrettiin kaksi alkiota, mutta tulokseksi ei saatu kuin kemiallinen
raskaus. Sitten tuli pakollinen välikierto josta tulin raskaaksi luomuna (?). Valitettavasti tämä raskaus todettiin tuulimunaksi rv 8.
Nyt ollaan siis menossa 2. IVF-hoitoa lyhyellä kaavalla ja tänään on pistetty Conalia ensimmäisen kerran.
Kallistahan tämä on kun ei Kelakorvausta saa, ainakaan suoraan. Ja yksityisen hinnat ovat myös aika hintavia.
Mutta jos mahdollista lopputulosta ajattelee niin.silmät kiinni vaan kassalla kun visakortti vinkuu

Tsemppiä kaikille!

t. Mari

 

Samji: Ei meillä nyt vielä niin huonosti mene. Sitä ekaa kertaa ei laskettu hoitokerraksi kun ei menty punktioon asti. Just sen takia se keskeytettiinkin et ei turhaan menis julkisen hoitokertoja.

Sportylle erityis plussapuhallus kun on viimeinen kierros menossa *puuh*

Mua ei se punktio pelota koska selvisin siitä viimeks aika kivuttomasti. Nää mielialat on vaan ihan kamalat. Tänään meinasin ruveta ratsastustunnilla itkeen kun meni ihan päin seiniä. Sehän nyt olikin niin vakavaa :headwall:

Tulen sitten huomenna kertoon kuulumisia

 

Hei Marica, Mamselli, Minttu, Mari ja muut, tervetuloa!

Siisami: joko selvisi siirto päivä? Toivotaan nyt että alkiot selvii sulatuksesta ja tarraa kovasti kiinni.

Sporty: Sä pääsitkin kiilaamaan päivää mun edelle, mulla punktio vasta tiistaina. Mitkä on fiilikset? Joko odottelet innolla/kauhulla maanantaita?

Mullakin on yksi ivf (ihan eka) keskeytetty kun sumut eivät jostain syystä tepsineet, puhuivat imeytymishäiriöstä? Enpä oo ajatellutkaan sitä yhtenä yrityskertana. Ei kai niin voi olla, muutenhan tää ois mun viimenen!?!

Mites muuten teillä muilla hoitojen uusijoilla, pelottaako teitä uudet hoidot enemmän vai vähemmän kun ekalla kerralla? Mä huomaan pelkääväni tätä kertaa paljon enemmän kun edellistä. Tieto lisää tuskaa?

Toki itse punktio pelottaa puhtaasti kivun takia (mulla edelliskerta todella kivulias), mutta lähinnä tarkoitan sitä kuinka pelkää jokaista vaihetta ja sitä kuinka kaikki voi mennään metsään missä kohtaa vain. Muistan yhä kuinka järkyttynyt olin kun tuo eka kerta keskeytettiin sumujen toimimattomuuden takia. Toki olin varautunut siihen että hoidot eivät tuottaisi toivottua tulosta ja jopa siihen että mitään siirrettävää ei saataisi, mutta mulla ei ollut ikinä tullut mieleenkään, että itse hoitoprosessi jouduttaisiin keskeyttämään! Tyhmä minä..

Muuten olo rupee oleen jo aika turpee. Oikee puoli (jossa suurin osa folleista) on jo muutaman päivän ollut niin arka etten voi edes gonalia pistää sille puolen enää. Viimeksi ei ollut mitään tällasta, tosin annoksetkin oli huomattavasti pienempiä kun tällä kertaa. Toivottavasti tuloskin on sitten parempi!

Tsemppiä kaikille hormonihirmuille, koitetaan pysyä järjissämme!