Hoidoista tauolla olevat

Hei,

Täällä ollaan tauolla. Minä oon ihan puhki henkisesti ja fyysisesti. Parisuhteessa kukkii kriisi. Oon neuvoton.

Tälle vuodelle takana kaksi epäonnistunutta icsiä. Sen piti olla helppoa, käydä hoidossa ja tulla raskaaksi. Saada lapsi ja olla onnellinen- ei se vaan mennytkään niin.

Entä jos emme koskaan saakkaan lasta? Kuinka selviän siitä? Kuinka selviän siitä että miehelläni on lapsia muun kanssa, ei minun kanssa? Miten jaksa jos en saa tässä elämässä omaa lasta, miten selviää meidän suhde.

Ei tunnu olevan ketjua tälläisille tauolla oleville esikoisen toivojille, joten tässä olisi tynkää. Olisi mukava kuulla miten muiden tunteet tässä hetkessä heittelee.

Ennen seuraavaa hoitoa pitää saada ittensä ja suhde taas raiteilleen. Lisäksi yksi kymmenen kiloa hikoiltua pois. :attn:

 

Hei Annamaria,

Voimia sinulle ensimmaisena! Ymmarran todella tunteesi ja olen itse kaynyt lapi samaa viimeisten kolmen ICSIn jalkeen viimeisen vuoden aikana. Nyt olemme tauolla kesakuusta asti.

Niin taman piti olla helppoa ja suurin pelko olikin etta mitas jos ei tarppaa.

Kylla siita aina jollain tavalla eteenpain selviaa, pakkohan meidan on. Tauot tuo ainakin minulle paljon intoa uusiin hoitoihin ja jotenkin mutakuopasta noustuaan sita sitten alkaa taas uskoa tulevaan. Tottahan se mahdollisuus on etta ikina ei lasta saada, mutta unelma omasta lapsesta kuolee viimeisena tassa kaikessa.

Minusta on myos hyva alkaa jossain vaiheessa oikeasti ajattelemaan sita etta mitas jos emme saa koskaan lapsia ja tehda kakkossuunnitelmia. Eihan tallaista voi edes alussa miettia, mutta kun siihin negaan toisensa jalkeen turtuu, niin kylla se on sitten vain pakko alkaa myos miettia lapsetonta elamaa, tai muita vaihtoehtoja: lahjamunasoluja, kohdunvuokrausta, adoptiota, tai aivan kokonaan lapsetonta elamaa ehka uusien harrastusten parissa, uudessa tyossa, elainten parissa jne.

Toivon sinulle paljon tsemppia ensiksi parisuhteen kuntoon saamiseen ja sitten siihin etta saata vahan valimatkaa hoitoihin ja pystyt nauttimaan myos elamasta tallakin hetkella, lapsettomana!

Paljon paljon tsemppia ja ei luovuteta!

 

Hei Annamaria83! Kylläpä kuulostaa niin tutuilta nuo sinun ajatuksesi :hug: . Kovassa prässissä ollaan sekä fyysisesti, että henkisesti eikä loppujen lopuksi koskaan tiedä toteutuvatko unelmat koskaan. Tää on varmaan nyt sitä "elämänkoulua" :/ . Minäkin olen monet kerrat haahuillut jatkamisen ja luovuttamisen rajamailla, mutta hoitotauot ovat auttaneet selkiinnyttämään ajatuksia. Kukalla oli hyvä ajatus suunnitelmasta-B, jonka voisi tarpeen tullen ottaa käyttöön jos hoidot eivätkään tuota toivottua tulosta. Loppujen lopuksihan elämän ilo lähtee siitä, että löytää jotain hyvää ja tavoittelemisen arvoista, vaikkei lapsia olisikaan. Toivotan sulle voimia saada parisuhde kuntoon, koska sekin on tosi tärkeetä tässä haastavassa, ikuiselta tuntuvassa projektissa.

Pidetään tauko ja jatketaan sitten entistä kovemmalla tsempillä!

 

Kyllä heittää oma mieli- varmasta toivosta täydelliseen epätoivoon. Työt ei jaksaisi kiinnostaa ollenkaan. En jaksa olla innostunut. Onneksi miehen kanssa menee taas hyvin. Mutta miten jaksaa tämä kaikki muukin, kuin tämä pettymys, josta ei voi vaan kaikille edes puhua. Eikä kaikki ymmärrä.
Vauvaa toivoen,
Annamaria