Hm.Mitä vastaat rahankerääjille?

Mikä se kaupunkien keskustoissa kiertelevien rahankerääjien virallinen nimi on? feissari?

siis mitä vastaat heille, kun he lähestyvät ja kysyvät, onko sinulla aikaa?

Itse vastaan usein, että ei ole aikaa (yleensä minulla on aina kiire) tai sitten että kyllä, asia kiinnostaa kovasti, ja on lähellä sydäntäni (lapset, amnesty, luontoasiat, maapallon hyvinvointi, greenpeave, maan ystävät ym- nämä kiinnostavat ainakin) mutta olen opiskelija ja lapsia elätettävänä itsellänikin. Ja heti jos säännöllinen palkka alkaa juosta, aion kyllä taas alkaa tukea (olen tukenut maan ystäviä aiemmin) jotain.

 

Sanon että "ei kiitos nyt" tms. En selittele, enkä pysähdy.

 

Jos on joku sellainen kohde, mikä periaatteessa mua kiinnostaa, eli joku tollainen mitä luettelitkin, niin annan pari euroa jos mulla on. Jos ei ole pikkurahaa yhtään, niin sanon ettei ole tällä hetkellä antaa mitään ja pahoittelen tilannetta.

 

Rippuu tilanteesta, mutta useimmiten olen stadissa menossa jonnekin sovitusti enkä vain hengailemassa huvin vuoksi, joten mulla ei yleensä ole aikaa. Mutta jos mulla sattuu olemaan aikaa, niin yleensä kuuntelen, mitä heillä on sanottavanaan. Paitsi Amnestyn kohdalla kerron, että rahoitan jo.

 

Hymyilen nätisti ja pudistelen vain päätäni, kun ohitan heidät.

 

Ei kiitos.

 

Hymyilen pahoittelevasti ja sanon ettei aikaa.

 

luikertelen sivummalle ja otan kaikki body language-viestit käyttöön.
Luen heitä ennen kuin he minua, ja toistaiseksi on onnistunut tämä.

Ennen olen ollut unicefissa mukana kauankin. Ja osallistun kyllä periaatteessa mielelläni, mutta feissareille en ala. Vaan muuta reittiä, vapaasta tahdosta.

 

Ei ole aikaa ja vielä vähemmän rahaa...

 

feissareille sanon yleensä, että ei ole aikaa, mikä pitääkin paikkaansa, sillä jos olen aseman lähellä, olen aina matkalla paikasta toiseen, jos aikaa olisi sanoisin, että tuen niitä joita tuen ihan oma-aloitteisesti. lipaskerääjille saatan hyvinkin antaa rahaa, viimeksi viime viikolla SPRlle.

 

Tuli vielä mieleen, että tuosta feissaamisesta maksetaan noin kymmenen eeroa tunti. Ja bonarit päälle.
Että aika paljon on jollain varaa maksaa tunnista, vaikka ei yhtään kauppaa tulisi.
Jos tuo sitten pitää paikkansa, mol.fi n sivuilla olen nähnyt.

 

Kerron ettei kiinnosta. Tai jos on greenpeacesta, niin sanon että olen kokoomuksen jäsen. Lisäksi saatan joskus mainita, että en missään nimessä hyväksy teidän toimintatapoja. Kun sanoo jotain ehdotonta, niin ei ne rupea sitten yrittämään. "Ei kiitos" saa ne täällä päin vaan villiintymään.

 

Toimitan heti pois ja sanon että soitan virkavallan paikalle jos ei lopeta häiritsemästä.

 

Sanon vaan ei kiitos ja menen pois.

 

En pidä lainkaan tollaisesta.

 

up

 

En ymmärrä niitä ihmisiä miksi jäävät selittelemään elämäntilannettaan tai aatteitaan jos ei ole mitään annettavaa.
Jos se feissari tulee lähelle niin hymyilen vienosti ja kääntelen päätä tai sanon lennossa että ei tällä kertaa....

 

Sanon "ei kiitos" ja jatkan matkaani, välttelen katsekontaktiakin jos mahdollista. En tykkää kun häiritsevät minua.

 

Nykyään en välttämättä yhtään mitään, en aina jaksa edes pudistella päätäni kun menee hermo niihin ahdistelijoihin joita parhaillaan tulee 3-5 vastaan yhdellä kadunpätkällä, ärgh.

 

Nykyään en välttämättä yhtään mitään, en aina jaksa edes pudistella päätäni kun menee hermo niihin ahdistelijoihin joita parhaillaan tulee 3-5 vastaan yhdellä kadunpätkällä, ärgh.

Peesi. Kuljen päivittäin työpaikalleni kävelykatua, jolla päivystää parhaimmillaan kymmenen feissaria. Ei monen vuoden jälkeen jaksa enää aina olla kohteliaskaan...

 

Sanon "ei kiitos" ja jatkan matkaani, välttelen katsekontaktiakin jos mahdollista. En tykkää kun häiritsevät minua.

Näin... välillä jouduin pahimmillaan kymmenenkin kertaa päivässä kulkemaan asemanseudun ja Kaisaniemen läpi, ja joka nurkalla feissareita. Siinä vaiheessa kun on jo kolme kertaa muutaman minuutin sisään sanonut että ei ole aikaa, niin alkaa hermoa kiristää. Yritän kuitenkin olla kohtelias.

 

Sanon vaan " ei kiitos" ja jatkan matkaa. Jos yhtään hidastaa vauhtia, änkeävät siihen eteen. Ihan rutiinilla menee kun meillä päin ei voi keskustassa piipahtaa ilman että olisi vähintään pari feissaria yrittämässä juttusille. Mä en kans ymmärrä, miksi kukaan ajattelee olevansa tilivelvollinen näille rahankerjääjille.

 

Sanon "Ei kiitos" pysähtymättä. Tosin useimmiten kävelen vain ohin sanomatta mitään, mä en jaksa niitä enkä kerjäläisiä. Miksi ei saa rauhassa liikkua?!

 

En ymmärrä niitä ihmisiä miksi jäävät selittelemään elämäntilannettaan tai aatteitaan jos ei ole mitään annettavaa.
Jos se feissari tulee lähelle niin hymyilen vienosti ja kääntelen päätä tai sanon lennossa että ei tällä kertaa....

En tiedä. Ehkä kasvatus. Kaikille pitää ollakohtelias. Jos sinulle puhutaa, kuuluu vastata. jne

 

En pysähdy, hymyilen (ellei nyt satu tosi huono päivä olemaan) ja joko pudistelen päätä tai sanon jotain 'sori' tai 'ei nyt kerkee' tmv. Yhden kerran olen asematunnelissa jutellut jonkun (en edes muista järjestöä) feissarin kanssa pitkäänkin, okei lähinnä väitellyt, enkä silloinkaan lahjoittanut mitään, otin kyllä jotain esitteitä vastaan kun asia muuten kiinnosti. Ihan periaatteesta en lahjoita mihinkään enkä todellakaan arvosta tuota aggressiivista "kerjäys" tyyliä.