vierailija
Kaikki alkoi, kun han ei enaa paastanyt minua ulos asunnosta ilman vakisin sisalle kiskontaa. Mies on muslimi. Sitten han uhkasi monta kertaa kadulla puheissaan, etta aikoo lyoda minua. Olimme pitkaan etten nahnyt hanta ja sitten aloimme taas tapailla ja han antoi avaimen, mutta samalla taas muistin kuinka hanella on tapana lukita minut asuntoon ja minulla ei ole omaa elamaa lainkaan, siis itsenaista elamaa, mutta han sanoikin minulle joskus kadesta pitaen, etta menemme kaikkialle yhdessa. Olin kadottanut pankkikorttini tai en voi olla varma ottiko han sen, kun sanoi myohemmin, etta hanella on valkoinen korttini, saattoi kadota kadullakin ja sanoin, etta minun on mentava Suomeen. Han otti tukastani kiinni yllattaen ja riuhtoi minua kivuliaasti monta kertaa mm kohti imuria. Han on sanonut, etta, jos menen Suomeen eroamme. Han myohemmin vaitti, etta en ollut kuunnellut hanta ja hanella meni hermot ja siksi riuhtoi. Han lahti heti peraani ja sain korttini yms. ja lahdin pois. Myohemmin soitin hanelle ja han haki minut pois yleiselta paikalta missa olin yhteisien tuttujeni kautta takaisin luokseen, vaikka koitin estella, etta en halua lahtea. Toinen kerta oli taas, kun taisin muistaakseni puhua Suomeen lahdosta ja han otti tukastani kiinni ja loi tuolin karmiin. Olikohan sama kerta, kun han hakkasi tukasta paatani lattiaan aika kevyesti. Viimeisin kerta tapahtui aika vasta, kun han repi ylakropan vaatteet riekaleiksi yltani ja tukisti aika kevyesti, kun sanoin aamulla hanen raivotessaan, etta voin lahtea Suomeenkin. Han on tulinen, lahes joka asia on negatiivinen. Hermostuu hyvin helposti. On huoritellut, kun suhteesta olen ollut lahdossa ja kertonut loytavansa helposti parempaa naista. Seksuaalinen kanssakaymisemme on mielestani oikein aika sujuvaa, en ole koskaan viettanyt nain paljon aikaa miehen kanssa. Olemme aikalailla koko ajan yhdessa, millaista en ole ennen kokenut, minulla ei ole omaa aikaa. Vakivalta, tuo hiuksista repiminen on jattanyt jaljen, etta jokainen paiva alkaa vakivallan pelolla ja se valtaa mielen. En usko, etta voin koskaan valttamatta olla onnellinen se on tunne, joka valtaa paivittain, mutta kaipaan sellaista omannakoista elamaa, jossa matkustelusta esimerkiksi puhutaan tulevaisuuden suunnitelmissa, koska tuntuu, etta tulen hulluksi tassa yhdessa kaupungissa pyoriessa. Mies piilottelee tavaroitani, kuten henkilokorttiani etten lahtisi Suomeen, mutta minulla on ehka siihen mahdollisuus viela. Olen monta kertaa lahtenyt suhteesta, mutta olen aina palannut. Ehka kalvaa se, etta teenko jotain vaarin, kun puhun Suomeen lahdosta ja joka kerta han raivostuu noin. Olisiko vaan avain lopettaa siita puhuminen ja jatkaa ja katsoa suhteessa loppuisiko vakivalta siihen, vaikka se hirvittaa. Mielestani joka kerta olen puhunut tuosta Suomeen menosta. Muslimeilla toki naisen vangitseminen on ihan vissiin ok, mutta aika moni musliminainen tuolla yksinaan kaveleskelee kadulla valilla ja hengaislee ystavien kanssa. Minulla ei aikaa tuollaiseen ole. Koraanissa myos kielletaan vakivalta, mutta puhutaan vaan lyomisesta. Silti tieteellisesti koettuna tukasta riuhtominen on vakivaltaa. Koen sen kylla eraanlaisena lyomisena, mutta kohteena on vaan hiukset, nyrkki heiluu ja sattuu julmetusti. Ajatuksia? Taalta on toki hankala lahtakkin, kun pitaa karata eika normaaliin eroamiseen tunnu olevan mahdollisuutta, kun asiasta ei voi puhua niin etta mies suostuisi siihen ja paastaisi minut ovesta menemaan, omalla erohalullani ei tunnu olevan painoarvoa niin, etta paasisin menemaan. Mies on mielestani aika komea ja saanut minut jotenkin tietynlaiseen kuplaan hyvin voimakkaasti. Uuden naisen han ottaa aina vierelleen heti valittomasti, jos olen yhdenkin yon poissa. Uhkaillut myos itsemurhallaan, jos eroamme.