En nyt halua koko kämppää keväästä syksyyn saakka pimentää luolaksi. Haluan myös päästää lapset ja itseni illalla ulos leikkimään.
Timo Partoselta hyvä blogikirjoitus valosempien aamujen ja hämärien iltojen hyödyistä:
https://blogi.thl.fi/kellojen-siirtaminen-pysyvasti-talviaikaan-olisi-terveydelle-parasta/
Kellojen siirtäminen pysyvästi talviaikaan olisi terveydelle parasta
12. syyskuuta 2018
TAKAISIN
Valoisat aamut ja hämärät illat auttaisivat tahdistamaan sisäistä kelloa
Pysyvän kesäajan aamut lokakuun lopulta maaliskuun lopulle olisivat nykyistä pimeämpiä, koska aamu sarastaisi tunnin nykyistä myöhemmin. Tämä aiheuttaisi sisäisen kellon käyntiin lisää jätätystä, mikä johtaa unirytmin muutoksiin, yöunen katkoksiin, väsymykseen ja mielialan laskuun. Huonosti nukutut yöt rasittavat myös sydäntä ja verisuonia, voimistavat nälän tunnetta ja heikentävät sokerinsietoa. Lokakuulta helmikuulle olisi odotettavissa niin univelan kuin kaamosoireilun yleistyminen.
Pysyvä normaaliaika eli talviaika taas tarkoittaisi sitä, että maaliskuun lopulta lokakuun lopulle illat olisivat nykyistä hämärämpiä, koska ilta hämärtyisi ja aamu sarastaisi tunnin nykyistä aiemmin. Tämä olisi sisäisen kellon toimintaa tahdistava aikamerkki, joka edistää nukahtamista ja voisi myös johtaa parempiin yöuniin. Nykyisin suomalaiset kärsivät univaikeuksistaan useimmiten juuri kesäisin, ja iltavirkkujen ja univelkaisten osuus niin murrosikäisistä kuin aikuisista on viime vuosina suurentunut.
Suomen normaaliaika (lokakuun lopulta maaliskuun lopulle) on noudattanut Itä-Euroopan normaaliaikaa (EET, UTC+2). Jos valitsemme pysyvän normaaliajan, pysymme tällä samalla aikavyöhykkeellä. Jos valitsemme pysyvän kesäajan, vaihdamme aikavyöhykettä ja alamme noudattaa Moskovan aikaa (MSK, UTC+3). Käytännössä tätä aikaa Suomi on noudattanut kesäaikana (maaliskuun lopulta lokakuun lopulle).
Aikaisemmin sarastava aamu suojaa terveyttä
Yli 10 tutkimusta Saksasta, Venäjältä ja Yhdysvalloista on selvittänyt aikavyöhykkeen terveysvaikutuksia. Saman aikavyöhykkeen länsilaidalla asuvilla on itälaidalla asuvia useammin kaamosoireita ja univaikeuksia sekä tiettyjä syöpäsairauksia. Aikavyöhykkeen itälaidalla aikaisemmin sarastavat aamut näyttävät myös muokkaavan ihmisiä enemmän aamuvirkuiksi ja länsilaidalla asuvissa on puolestaan enemmän iltavirkkuja.
Suomessa on iltavirkkujen osuus aikuisista kasvanut 9 prosentista 13 prosenttiin ja aamuvirkkujen vähentynyt 33 prosentista 21 prosenttiin 1980-luvulta 2000-luvulle. Lisäksi 2010-luvun aikana niiden, jotka eivät mielestään nuku tarpeeksi, osuus on kasvanut muutamalla prosenttiyksiköllä niin aikuisten kuin nuorten keskuudessa.
Unirytmin ja yöunen häiriöistä johtuvat haitat ovat siten jo yleistymässä suomalaisilla. Pysyvään kesäaikaan siirtymisestä olisi odotettavissa, että nämä haitat yleistyvät tai voimistuvat edelleen. Lisäksi ne rasittavat sydäntä ja verisuonia, heikentävät sokerinsietoa ja altistavat lihomiselle. Koko väestön terveyttä koskettavina aikavyöhykettä käsittelevillä päätöksillä on siten myös kansanterveydellistä merkitystä.
Kaiken takana on kello
Ihmisen sisäinen kello mittaa vuorokautta, jonka pituus ei ole täsmälleen 24 tuntia. Ihmisen sisäinen kello on herkimmillään valon vaikutuksille maapallon aamun tunteina. Silmiin aamuisin lankeava valo poistaa sisäisen kellon jätätyksen ja tahdistaa sisäisen vuorokautemme 24 tuntiin. Iltaisin valo johtaa sisäisen ja ulkoisen aikataulun epätahtiin.
Kesäajan käyttö onkin haitannut etenkin iltavirkkuja voimistamalla heidän sosiaalista aikaeroaan (engl. social jet lag). Etenkin iltavirkut myös hyötyvät valoisista aamuista ja aiemmin hämärtyvistä illoista, sillä silloin heidän yöunensa aikaistuu ja pitenee ja vireystilansa kohenee. Iltavirkut todennäköisesti kannattavatkin sitä, että valitsemme pysyvän normaaliajan.