Hitto, ku oon näin itkuherkkä!!!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ap
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

ap

Vieras
Mä oon aivan liian herkkä ja mulla tulee tippa linssiin niin helposti.
Jos joku mua kehuu, tulee pala kurkkuun, jos moittii niin silloin kans. Tai jos kehuu/moitii mun lapsia. Kaikenlaiset juhlat on tuskaa, varsinkin kirkossa tapahtuvat, silmät punottaa, eikä pysty puhumaan ku pidättelen kyyneleitä. Jos olen kipeänä, ja joku soittaa ja kyselee vointia, rupean itkemään. Jos pitää itse käydä tk:ssa tai käyttää lapsia, niin meinaa itkettää kun kerron lääkärille minkä vaivan takia tultiin. Saati sit lasten syntymät!! Ristiäiset!! Häät!! Hautajaiset ainut mihin sovin ongelmani takia, heh, heh.
Ja en ole masentunut, olen ollut koko ikäni tällainen, ottaa vaan päähän, ku en voi itselleni mitään, ja toiset katsoo kieroon, että mikä tollekin nyt tuli?!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Mä oon aivan liian herkkä ja mulla tulee tippa linssiin niin helposti.
Jos joku mua kehuu, tulee pala kurkkuun, jos moittii niin silloin kans. Tai jos kehuu/moitii mun lapsia. Kaikenlaiset juhlat on tuskaa, varsinkin kirkossa tapahtuvat, silmät punottaa, eikä pysty puhumaan ku pidättelen kyyneleitä. Jos olen kipeänä, ja joku soittaa ja kyselee vointia, rupean itkemään. Jos pitää itse käydä tk:ssa tai käyttää lapsia, niin meinaa itkettää kun kerron lääkärille minkä vaivan takia tultiin. Saati sit lasten syntymät!! Ristiäiset!! Häät!! Hautajaiset ainut mihin sovin ongelmani takia, heh, heh.
Ja en ole masentunut, olen ollut koko ikäni tällainen, ottaa vaan päähän, ku en voi itselleni mitään, ja toiset katsoo kieroon, että mikä tollekin nyt tuli?!

mä oon ihan samanlainen :D :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mettiäinen:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Mä oon aivan liian herkkä ja mulla tulee tippa linssiin niin helposti.
Jos joku mua kehuu, tulee pala kurkkuun, jos moittii niin silloin kans. Tai jos kehuu/moitii mun lapsia. Kaikenlaiset juhlat on tuskaa, varsinkin kirkossa tapahtuvat, silmät punottaa, eikä pysty puhumaan ku pidättelen kyyneleitä. Jos olen kipeänä, ja joku soittaa ja kyselee vointia, rupean itkemään. Jos pitää itse käydä tk:ssa tai käyttää lapsia, niin meinaa itkettää kun kerron lääkärille minkä vaivan takia tultiin. Saati sit lasten syntymät!! Ristiäiset!! Häät!! Hautajaiset ainut mihin sovin ongelmani takia, heh, heh.
Ja en ole masentunut, olen ollut koko ikäni tällainen, ottaa vaan päähän, ku en voi itselleni mitään, ja toiset katsoo kieroon, että mikä tollekin nyt tuli?!

mä oon ihan samanlainen :D :hug:

Helpotus kuulla, etten oo ainut!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Mettiäinen:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Mä oon aivan liian herkkä ja mulla tulee tippa linssiin niin helposti.
Jos joku mua kehuu, tulee pala kurkkuun, jos moittii niin silloin kans. Tai jos kehuu/moitii mun lapsia. Kaikenlaiset juhlat on tuskaa, varsinkin kirkossa tapahtuvat, silmät punottaa, eikä pysty puhumaan ku pidättelen kyyneleitä. Jos olen kipeänä, ja joku soittaa ja kyselee vointia, rupean itkemään. Jos pitää itse käydä tk:ssa tai käyttää lapsia, niin meinaa itkettää kun kerron lääkärille minkä vaivan takia tultiin. Saati sit lasten syntymät!! Ristiäiset!! Häät!! Hautajaiset ainut mihin sovin ongelmani takia, heh, heh.
Ja en ole masentunut, olen ollut koko ikäni tällainen, ottaa vaan päähän, ku en voi itselleni mitään, ja toiset katsoo kieroon, että mikä tollekin nyt tuli?!

mä oon ihan samanlainen :D :hug:

Helpotus kuulla, etten oo ainut!


Mä kans!

Mä itkin talvella kun joka puolella oli koiranpaskaa. Nyt mä itken itikoita.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Mettiäinen:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Mä oon aivan liian herkkä ja mulla tulee tippa linssiin niin helposti.
Jos joku mua kehuu, tulee pala kurkkuun, jos moittii niin silloin kans. Tai jos kehuu/moitii mun lapsia. Kaikenlaiset juhlat on tuskaa, varsinkin kirkossa tapahtuvat, silmät punottaa, eikä pysty puhumaan ku pidättelen kyyneleitä. Jos olen kipeänä, ja joku soittaa ja kyselee vointia, rupean itkemään. Jos pitää itse käydä tk:ssa tai käyttää lapsia, niin meinaa itkettää kun kerron lääkärille minkä vaivan takia tultiin. Saati sit lasten syntymät!! Ristiäiset!! Häät!! Hautajaiset ainut mihin sovin ongelmani takia, heh, heh.
Ja en ole masentunut, olen ollut koko ikäni tällainen, ottaa vaan päähän, ku en voi itselleni mitään, ja toiset katsoo kieroon, että mikä tollekin nyt tuli?!

mä oon ihan samanlainen :D :hug:

Helpotus kuulla, etten oo ainut!

:wave: Täällä yks lisää. Kauheinta tuon suhteen oli pari kuukautta synnytyksen jälkeen :D
 
Sama täällä. Jos istun kirkossa niin tunnen itseni semmoseksi syntisäkiksi, että kyyneleet tulee silmiin. Samoin jos joku sanoo mulle jotain nättiä. Ja hormooneista se ei johdu, koska ei kai mulla enää ole mitään hormoonitoimintaa.
 
Kaikista "paras" synnytyksen jälkeen oli, kun kaikki viimevuonna syntyneet saivat marttaliiton kutomat villasukat. Luin sitä arkista paperilappua jossa kerrottiin vain 100-vuotta täyttävä marttaliitto lahjoittaa nämä sukat jne. Itkin aivan valtoimenaan. Huonetoveri vähän ihmetteli :D
 
Kirjotinko mä tuon tekstin? :D

OLEN TÄSMÄLLEEN samanlainen.

En osaa itkeä sivistyneesti. Jos itku alkaa, se jatkuu vaikka kuinka kauan ja tulee päälle aina "pyrskähdyksinä". :ashamed:

Koulun kevät-ja joulujuhlissa joudun nieleskelemään ja tuijottamaan yhteen paikkaan, minua itkettää kun oppilaat vaikkapa keväällä lukevat kiitoskirjeen opettajalle :ashamed:

EN KERTAKAIKKIAAN TAJUA IHMISIÄ, jotka pokkana pystyvät pitämään puhetta hautajaisissa, ääni kertaakaan sortumatta. Tai ison yleisön edessä muutenkaan...:o


Saan kylmiä väreitä jo pelkästä ajatuksesta.

Minä itken jos laulan lapselle haikeaa laulua, luan ääneen kuolinilmoitusten värssyjä tai haikeiden laulujen sanoja. Minulle nousee pala kurkkuun, jos joku on kiusannut lastani ja mene selvittämään asiaa. Alan heti parkumaan :ashamed:

Näitä tilanteita on miljoonia, olen oikein itkuiita. Itken aina ja joka asiasta :ashamed:

Vituttaa.
 
Juu synnytyksen jälkeen hormonit varmaan lisää vielä tota itkuherkkyyttä. Ja olen viimeisilläni raskaana, hirvittää se sairaalassaolo aika, ihmiset soittelee ja onnittelee ja osa käy katsomassa ja mä pillitän kokoajan. Ja ristiäiset, hermoilen jo nyt miten saan kysyttyä kummit ilman itkemistä. Olen sitäkin pitkittänyt, enkä ole vielä kahdelta kummilta saanut kysyttyä tulisivatko kummeiksi.... Ei auta mikään, ku itkeä vaan menemään.
Edellisen synnytyksen jälkeen näin ekaluokan opettajaani sattumalta kukkakaupassa, vauva oli mulla siinä vieressä kopassa. Kyseli, et mitäs kuuluu? Mä itkun sekaisesti, että mulla on nyyh.. tollanen pikku nyytti.. nyyhh!!! Olin toooosi nolona, ku en pystynyt puhumaan itkemättä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Juu synnytyksen jälkeen hormonit varmaan lisää vielä tota itkuherkkyyttä. Ja olen viimeisilläni raskaana, hirvittää se sairaalassaolo aika, ihmiset soittelee ja onnittelee ja osa käy katsomassa ja mä pillitän kokoajan. Ja ristiäiset, hermoilen jo nyt miten saan kysyttyä kummit ilman itkemistä. Olen sitäkin pitkittänyt, enkä ole vielä kahdelta kummilta saanut kysyttyä tulisivatko kummeiksi.... Ei auta mikään, ku itkeä vaan menemään.
Edellisen synnytyksen jälkeen näin ekaluokan opettajaani sattumalta kukkakaupassa, vauva oli mulla siinä vieressä kopassa. Kyseli, et mitäs kuuluu? Mä itkun sekaisesti, että mulla on nyyh.. tollanen pikku nyytti.. nyyhh!!! Olin toooosi nolona, ku en pystynyt puhumaan itkemättä.

Toisaalta hellusta, kun sen lukee jonkun muun kirjoittamana :D :heart:

Mulle oli täyttä tuskaa parin viikon takaiset häät, joissa olin kaasona. Oli varmaan näky, kun kaaso siellä kirkossa edessä vollottaa. Puhekin piti pitää ja arvaatte mitä siinä tapahtui :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kirjotinko mä tuon tekstin? :D

OLEN TÄSMÄLLEEN samanlainen.

En osaa itkeä sivistyneesti. Jos itku alkaa, se jatkuu vaikka kuinka kauan ja tulee päälle aina "pyrskähdyksinä". :ashamed:

Koulun kevät-ja joulujuhlissa joudun nieleskelemään ja tuijottamaan yhteen paikkaan, minua itkettää kun oppilaat vaikkapa keväällä lukevat kiitoskirjeen opettajalle :ashamed:

EN KERTAKAIKKIAAN TAJUA IHMISIÄ, jotka pokkana pystyvät pitämään puhetta hautajaisissa, ääni kertaakaan sortumatta. Tai ison yleisön edessä muutenkaan...:o


Saan kylmiä väreitä jo pelkästä ajatuksesta.

Minä itken jos laulan lapselle haikeaa laulua, luan ääneen kuolinilmoitusten värssyjä tai haikeiden laulujen sanoja. Minulle nousee pala kurkkuun, jos joku on kiusannut lastani ja mene selvittämään asiaa. Alan heti parkumaan :ashamed:

Näitä tilanteita on miljoonia, olen oikein itkuiita. Itken aina ja joka asiasta :ashamed:

Vituttaa.

En mäkään voi tajuta, et joku voi puhua julkisesti muille just tollasissa juhla tai hautajaistilanteissa!!! Ja jos mua tosiaan alkaa itkettää, en pysty puhumaan, ääni muuttuu kimakaksi, itku tirskahtelee sieltä välistä ja en tosiaankaan pysty itkua lopettamaan tosta noin vain, saattaa jatkua tuntejakin se itkuinen olo. Niinpä, Vituttaa!!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
[
En mäkään voi tajuta, et joku voi puhua julkisesti muille just tollasissa juhla tai hautajaistilanteissa!!! Ja jos mua tosiaan alkaa itkettää, en pysty puhumaan, ääni muuttuu kimakaksi, itku tirskahtelee sieltä välistä ja en tosiaankaan pysty itkua lopettamaan tosta noin vain, saattaa jatkua tuntejakin se itkuinen olo. Niinpä, Vituttaa!!!


:laugh: :hug:

Ei sais nauraa, mutta kun on niin tuttu juttu, niin pistää naurattamaan :D.

Se on kaikkein kaameinta, kun ei saa sitä itkua loppumaan millään. Vesi vuotaa silmistä ja räkä nensätä ja kun yrität hengittää, kuuluu vaan kauhee korina...:whistle: :ashamed:

Jotkut osaavat itkeä sivistyneesti tipauttamalla 2 kyyneltä ja se on siinä. Tämä putous kun aloittaa itkemisen, siitä ei looppua tule.

Yksissä hautajaisissakin, vainaja ei ollut edes mitenkään läheinen, sain kauhean itkukrampin kun vainaja TYTÄR piti puheen ( en tajua kyllä sitäkään, itse en saisi sanaa suustani itkultani vastaavassa tilanteessa :ashamed: ), itkin niin valtavasti, että tukkakin oli ihan märkä...Lopulta kuului enää semmoista korinaa enkä kehdannut nostaa päätäni ja kuivata nenääni...Kyyhötin vaikka kuinka kauan siinä samassa asennossa istuen, pää alas painettuna...Arvaa, ottiko niskoihin? :o :ashamed:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Marilii-:
Mun piti lukea isäni hautajaisissa mieletön määrä adresseja. Noh.. en pystynytkään siihen ja tyttönen riensi avuksi ja luki ne.

Mä en ois edes suostunut moista yrittämään! rohkea olit ku olit lupautunut niitä lukemaan!
 
Mä olen myös TOSI itkuherkkä :'( :D

Viime äitienpäivänä sain mun isovanhemmiltani kirjekuoren, jossa oli 50? ja kortti, johon 80v mammani oli kirjoittanut, että "Olet paras äiti lapsillesi. Toivomme sinulle ja perheellesi kaikkea hyvää. Rakkaudella, mamma ja pappa" ja voi vitsi, että mä itkin :heart:

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Marilii-:
Mun piti lukea isäni hautajaisissa mieletön määrä adresseja. Noh.. en pystynytkään siihen ja tyttönen riensi avuksi ja luki ne.

Mä en ois edes suostunut moista yrittämään! rohkea olit ku olit lupautunut niitä lukemaan!
Noh... rohkea ja rohkea. Yritin kunnioittaa isäni muistoa. Isä vaan oli mulle kaikki kaikessa ja se tilanne nyt vain sitten oli ihan eri juttu kuin mitä kuvittelin.

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
[
En mäkään voi tajuta, et joku voi puhua julkisesti muille just tollasissa juhla tai hautajaistilanteissa!!! Ja jos mua tosiaan alkaa itkettää, en pysty puhumaan, ääni muuttuu kimakaksi, itku tirskahtelee sieltä välistä ja en tosiaankaan pysty itkua lopettamaan tosta noin vain, saattaa jatkua tuntejakin se itkuinen olo. Niinpä, Vituttaa!!!


:laugh: :hug:

Ei sais nauraa, mutta kun on niin tuttu juttu, niin pistää naurattamaan :D.

Se on kaikkein kaameinta, kun ei saa sitä itkua loppumaan millään. Vesi vuotaa silmistä ja räkä nensätä ja kun yrität hengittää, kuuluu vaan kauhee korina...:whistle: :ashamed:

Jotkut osaavat itkeä sivistyneesti tipauttamalla 2 kyyneltä ja se on siinä. Tämä putous kun aloittaa itkemisen, siitä ei looppua tule.

Yksissä hautajaisissakin, vainaja ei ollut edes mitenkään läheinen, sain kauhean itkukrampin kun vainaja TYTÄR piti puheen ( en tajua kyllä sitäkään, itse en saisi sanaa suustani itkultani vastaavassa tilanteessa :ashamed: ), itkin niin valtavasti, että tukkakin oli ihan märkä...Lopulta kuului enää semmoista korinaa enkä kehdannut nostaa päätäni ja kuivata nenääni...Kyyhötin vaikka kuinka kauan siinä samassa asennossa istuen, pää alas painettuna...Arvaa, ottiko niskoihin? :o :ashamed:


anteeks mut
:laugh:

mä voin hyvin kuvitella tuon tilanteen :ashamed:
 
En ole koskaan voinut laulaa suvivirttä tai Sylvian Joululaulua kun ääni jää kurkkuun ja silmät kyyneltyvät. Isäni oli aivan samanlainen. Muistan kun lapsena syrjäsilmällä seurattiin kun iskä kyynelehti esim. urheilua seuratessaan. No, sama juttu minulla. Sittemmin oma lapseni, nyt jo aikuinen, seuras minua samalla silmällä. (Tosin nyt, kun hän on itse yli kolmekymppinen, on hänellä sama ongelma. ) Joku esimies, työkaveri, ystävä, antaa positiivisen palautteen; minä kyynelehdin. Hävettää. Sitten, muutama vuosi sitten tuli muita ongelmia. (terveys). Sain Seroxat lääkityksen. No ei vaikuttanut mitenkään oireisiin mihin määrättiin. MUTTA!! Huomasin että minua ei enää itketä joka juttu. Sen vuoksi olen nyt viitisen vuotta syönyt puolikkaan pillerin päivässä. Täytyy sanoa että helpotti! Helppo sanoa sellaisen jolla ongelmaa ei ole. Mutta kun olet esimiesasemassa etkä pysty hoitamaan töitäsi ilman kyyneileitä. Tuntee itsensä idiootiksi. Niinpä otan puolikkaan pillerin päivässä ja voin mennä elokuviinkin ilman kyynelvirtaa.
 
On kyl mukavaa/ikävää kuulla et en ole ainoa asian kanssa.
Oon jo miettinyt hoitoon hakeutumista kun välillä ei saa edes tavanomaisia asioita hoidettua ettei rupee itkettään. Eikä kyse ole todellakaan mistään parista kyyneleestä vaan aivan valtoimenaan, niin eihän siitä puheestakaan saa kukaan mitään selvää =/ Yritä nyt siinä sit varata aikaa esim. eläinlääkärille kynsien leikkuuseen :) Yleensä ei olisi edes minkään näköistä syytä itkulle. Järki sanoo et lopeta nyt, toi on ihan turhaa, mut minkäs teet kun jatkuu vaan. Ja auta armias jos joku erehtyy kysyyn et mikä on niin sit se ei ainakaan lopu =/
Vasta painoksi olen kyllä myöskin kova nauramaan ja muutenkin iloinen ja positiivinen, Hmm, ehkä sittenkään kukaan ei ole täydellinen ;)

Voimia kaikille =)
 
minä kans kostuttelen poskipäitäni kyynelillä.Joskus ei tarvitse kun nähdä esimerkiksi sellainen tilanne, että joku auttaa jotain heikompaa kadun yli tai vastaavaa niin jopas liikutun
 

Yhteistyössä