Hirvittää, miksi lapsista ei huolehdita?

Itse olen ylihysteeriseksi leimattu, kun leikkipuistossa kuljen 2v lapsen perässä ja kiipeilytelineen alla katson ettei putoa päälleen. Tiedän työni puolesta tapauksia, joissa pieni vauva on kuollut tippumalla hoitopöydältä, taapero putoamalla syöttötuolista tai pinnasängystä.. Juuri oli tutkinnassa tapaus, jossa 11kk vauva oli pudonnut hoitotasolta ja kuollut. Miettikää nyt, se on ehkä metrin korkeudella! Samaan aikaan moni tuttuni antaa pienen taaperon kiipeillä ties missä pöydällä ja sohvan selkänojalla yhtään valvomatta. Ei ne lapset huolehtimisesta rikki mene vaan huolettomuudesta.

 

Taaperolle on luontaista kaikenlainen kiipeily. Ei tulisi mieleenkään jarruttaa lapsen luonnollista kehitystä ja motoriikan vahvistumista.

Sellaista se on, että toiset vain ovat ylihuolehtivia ja toiset taas hysteerikkojen vastakohtia. Eiköhän suurimmalla osalla kuitenkin ole terve järki päässä.

 

Taaperolle on luontaista kaikenlainen kiipeily. Ei tulisi mieleenkään jarruttaa lapsen luonnollista kehitystä ja motoriikan vahvistumista.

Sellaista se on, että toiset vain ovat ylihuolehtivia ja toiset taas hysteerikkojen vastakohtia. Eiköhän suurimmalla osalla kuitenkin ole terve järki päässä.

Taaperoni saa kyllä kiipeillä, itse olen vain vieressä valmiina ottamaan kopin mikäli meinaa pudota. Mieleeni ei tulisi itse istua puiston penkillä ja antaa kaksivuotiaan kiipeillä 2,5m korkeudessä.

 

2 v lapsen niskaan hengittäminen leikkipuistossa kuulostaa ylihuolehtivaisuudelta.

Lapsen tehtävä on kiipeillä, juosta, hyppiä, ja sitä myöten kehittyä ja oppia. Joskus kaadutaan, sekin on opettavaista.

Vauvat on asia erikseen, 2 v on jo leikki-ikäinen eikä mikään pikkuinen vaavi tai pikkutaapero

 

no ainakaa useamman lapsen perheessä on mahdotonta juosta koko ajan taaperon perässä. nuo tollaset kuolemantapaukset on marginaalinen vähemmistö. olettaisin että jos niitä ois niin paljon, että asiaan pitäis puuttua, niin tuosta mainittaisiin lastenhoito-oppaissa jne.

 

Taaperolle on luontaista kaikenlainen kiipeily. Ei tulisi mieleenkään jarruttaa lapsen luonnollista kehitystä ja motoriikan vahvistumista.

Ei tässä varmaan ollutkaan kyse siitä ettei annettaisi mennä, vaan siitä että saa tehdä mitä tahansa valvomatta.

Kyllä mä olen antant pojan kiipeillä siitä asti kun on halunnt, mutta en valvomatta. Tosin en anna mennä pöydille enkä sohvien selkänojille kun ne ei ole mitään kiipeilytelineitä. Täytti juuri 3 v, mut edelleen menen perässä jos haluaa vaikka jyrkille kallioille tai korkealle kiipeilytelineeseen ja olen valmis ottamaan kopin. Tai auttamaan alas ellei uskallakaan itse. Olkoon vaan hysteeristä jonkun mielestä.

 

Itse olen ylihysteeriseksi leimattu, kun leikkipuistossa kuljen 2v lapsen perässä ja kiipeilytelineen alla katson ettei putoa päälleen. Tiedän työni puolesta tapauksia, joissa pieni vauva on kuollut tippumalla hoitopöydältä, taapero putoamalla syöttötuolista tai pinnasängystä.. Juuri oli tutkinnassa tapaus, jossa 11kk vauva oli pudonnut hoitotasolta ja kuollut. Miettikää nyt, se on ehkä metrin korkeudella! Samaan aikaan moni tuttuni antaa pienen taaperon kiipeillä ties missä pöydällä ja sohvan selkänojalla yhtään valvomatta. Ei ne lapset huolehtimisesta rikki mene vaan huolettomuudesta.

oho,mitä sä teet työkses(syyttäjä? poliisi?) aika kamalaa tollanen.
minäkään en ymmärrä miksi pieniä lapsia ei vahdita,itse olen vahtinut molemmat lapseni juurikin niin kuin sinä. ei oo vaikeeta mut ku suurinosa vanhemmista on niin laiskoi että ei viitsi

 

Ap:lla on varmaankin vain se yksi taapero. Tervetuloa meille, 5v, 3v, 2v ja 3kk ikäiset lapset, myös kotityöt on hoidettava ja ruokaa laitettava. Lapsia ei myöskään saa sitoa kiinni siksi aikaa kun tekee jotain tärkeää, kuten syöttää vauvaa.

 

Ap:lla on varmaankin vain se yksi taapero. Tervetuloa meille, 5v, 3v, 2v ja 3kk ikäiset lapset, myös kotityöt on hoidettava ja ruokaa laitettava. Lapsia ei myöskään saa sitoa kiinni siksi aikaa kun tekee jotain tärkeää, kuten syöttää vauvaa.

Yhden lapsen äitinä voin rehellisesti todeta, että varmaankin olen kasvattanut tätä lasta pumpulissa ja varjellut ihan liikaakin. Kasvamassa arka lapsi, joka tuntuu tarvitsevan aikuisen siunasta ja silmää joka asialle...Nyt sitten äitinä yrittää paikkailla omia mokiaan ja rohkaista lasta liikkumaan ja reipastumaan!

 

Kivittäkää minut, mutta annan jopa taaperoiden aika vapaasti liikkua ulkona ja jopa kiipeillä. Eihän motoriikka kehity, jos ei anneta lasten kokeilla rajojaan. Puistoissakin kiipeilytelineet on onneksi mitoitettu niin, että isoille lapsille tarkoitettuhin telineisiin pienet eivät edes pääse. Ja yhtälailla vaikka 4v. voisi tippua sieltä parin metrin korkeudesta päälleen, jos oikein huonosti kävisi :/ Ei tätä elämää voi elää koko ajan pelkäämällä!

 

Yhden lapsen äitinä voin rehellisesti todeta, että varmaankin olen kasvattanut tätä lasta pumpulissa ja varjellut ihan liikaakin. Kasvamassa arka lapsi, joka tuntuu tarvitsevan aikuisen siunasta ja silmää joka asialle...Nyt sitten äitinä yrittää paikkailla omia mokiaan ja rohkaista lasta liikkumaan ja reipastumaan!

Neljän lapsen äitinä voin rehellisesti todeta, että aika monta vahinkoa olisi vältetty jos lapsia olisi vain yksi ja ehtisin pitää jatkuvasti silmällä. Taaperolta juuri varvas murtui, kun kiipesi vaatekaappiin sillä aikaa kun syötin vauvaa toisessa huoneessa. Toki joskus tunnen syyllisyyttä siitä, että en riitä samaan kuin yhden lapsen äidit, mutta puolensa kaikessa. Eikä ollut mitenkään tarkoitus arvostella, kunhan toin esiin, että leikkipuistossa saattaa olla hankala vahtia kolmea-neljää lasta herkeämättä.

 

[QUOTE="pph";22786984]Kivittäkää minut, mutta annan jopa taaperoiden aika vapaasti liikkua ulkona ja jopa kiipeillä. Eihän motoriikka kehity, jos ei anneta lasten kokeilla rajojaan. Puistoissakin kiipeilytelineet on onneksi mitoitettu niin, että isoille lapsille tarkoitettuhin telineisiin pienet eivät edes pääse. Ja yhtälailla vaikka 4v. voisi tippua sieltä parin metrin korkeudesta päälleen, jos oikein huonosti kävisi [/QUOTE]

Mutta todennäköisemmin sieltä tippuu se 2-v joka ei vielä tajua rajojaan ihan yhtä hyvin. Taas yksi syy miksi mun lapset ei ole eikä mene pph:lle. Tosta motoriikasta vielä. Tuo meidän poikakin on tehnyt itsenäisesti kuperkeikkoja reilun vuoden verran, eli himpun ennen 2-v synttäreitään. En varsinaisesti näkisi että on jotenkin alikehittynyt motoriikassa VAIKKA olen vahtinutkin kiipeilyjä vieressä. Sen kerran kun en vahtinut niin tippui nojatuolista lattialle ja käsi murtui. Ei niin kiva sekään.

 

[QUOTE="pph";22786984]Kivittäkää minut, mutta annan jopa taaperoiden aika vapaasti liikkua ulkona ja jopa kiipeillä. Eihän motoriikka kehity, jos ei anneta lasten kokeilla rajojaan. Puistoissakin kiipeilytelineet on onneksi mitoitettu niin, että isoille lapsille tarkoitettuhin telineisiin pienet eivät edes pääse. Ja yhtälailla vaikka 4v. voisi tippua sieltä parin metrin korkeudesta päälleen, jos oikein huonosti kävisi :/ Ei tätä elämää voi elää koko ajan pelkäämällä![/QUOTE]

Meillä lapset saavat myös kiipeillä puissa ja kalliolla ja rakentaa niihin majojakin (eli käyttää sahaa, vasaraa, porakonetta jne.)
Sen lisäksi saavat pyöräillä, hiihtää, lasketella, luistella, ratsastaa hevosella, hypätä uimahallilla korokkeelta altaaseen yms.

Olen (väliin tuskallisenkin) tietoinen riskeistä ja myönnän, että useinkin saan ponnistella kaikin voimin, etten ryntäisi pilaamaan leikkejä tai jarrutteelmaan ratsastavan menoa.
Helppoa se ei siis aina ole, mutta mielestäni jos lastaan rakastaa, häntä ja hänen kasvuaan ja kehittymistään myös kunnioittaa.

Lapset eivät ole minun mukavuuttani varten.

 

Ei lapsen luontaiseen uteliaisuuteen ja touhuamiseen pidä puuttua. Aikuisen tehtävä on vain varmistaa, että se on turvallista!

 

Neljän lapsen äitinä voin rehellisesti todeta, että aika monta vahinkoa olisi vältetty jos lapsia olisi vain yksi ja ehtisin pitää jatkuvasti silmällä. Taaperolta juuri varvas murtui, kun kiipesi vaatekaappiin sillä aikaa kun syötin vauvaa toisessa huoneessa. Toki joskus tunnen syyllisyyttä siitä, että en riitä samaan kuin yhden lapsen äidit, mutta puolensa kaikessa. Eikä ollut mitenkään tarkoitus arvostella, kunhan toin esiin, että leikkipuistossa saattaa olla hankala vahtia kolmea-neljää lasta herkeämättä.

En todellakaan kokenut kirjoitustasi minkäänlaisena arvosteluna, vaan rehellisenä kuvauksena siitä, mitä ehtii ja mihin kykenee useamman lapsen kanssa verraten yhteen. Oma vastaukseni taas kuvasi sitä, että sitä yhtä ainokaista sitten taitaa toisinaan vaan varjella ihan liikaakin...Elämään kuuluu niitä pieniä muhkuja ja kolhujakin, joista sitten saattaa oppiakin jotain. Mutta toki tämäkin on osittain myö luonnekysymyskin, toiset ehtii enemmän ja pitemmälle, vaikka kuinka vahtisikin...

 

mun mielestä se ei todellakaan ole hysteeristä. Mielummin liian varovainen kun että se pahin toteutuu. Hassua miten ihmiset aina ajattelee että se on niin pieni mahdollisuus että niin kävisi juuri itselleen, mutta mistä sen tietää että ei kuulu siihen pikkuruiseen prosenttiin jolle käy huonosti? Tietty lapsen tulee saada kiipeillä, mutta se on tehtävä turvallisesti, ja jos ei itse teline ole tarpeeksi turvallinen niin sitten vaikka niin että äiti seisoo vieressä.

 

Ei lapsen luontaiseen uteliaisuuteen ja touhuamiseen pidä puuttua. Aikuisen tehtävä on vain varmistaa, että se on turvallista!

No nimenomaan näin.
Eli antaa lapsen kiipeillä JA vahtii vieressä, ettei se satuta itseään, jos putoaa.

 

Uskokaa naiset pois, että vauva kainalossa voi vahtia 1-2-vuotiasta kun se harjoittelee kiipeilyä telineillä, rajoittamatta hänen liikunnallisuuttaan. 3-vuotias osaa mennä jo yksin ja vaarallisimmat paikat mennään sit vuorotellen niin vanhempi voi vahtia. Helppooa kun sen osaa

 

Taaperolle on luontaista kaikenlainen kiipeily. Ei tulisi mieleenkään jarruttaa lapsen luonnollista kehitystä ja motoriikan vahvistumista.

Sellaista se on, että toiset vain ovat ylihuolehtivia ja toiset taas hysteerikkojen vastakohtia. Eiköhän suurimmalla osalla kuitenkin ole terve järki päässä.

Samaamieltä. Ei kannata ylihuolehtia tai ylireagoida. Sillä se lapsi oppii, kun pienestä pitäen vaähän kaatuilee. Oppii varomaan jo kävelyä harjoitellessa, eikä vasta siinä vaiheessa, kun ollaan jo kiipeilytelineellä ja nähdään, että äitihän on siellä alla valmiina ottamaan vastaan, jos jalka hieman lipeää. Uskon, että ylisuojelemalla lapsesta tulee sitävastoin hieman liiankin rohkeita tekemään mitä vaan, kun tietää, että äiti ottaa kuitenkin vastaan. Se voi kostautua aikuisenkin omien rajojen ja kykyjen kokeilemisena, esim.mieltymyksenä extreemlajeihin, kovaan vauhtiin tai muuten huolettomaan tai vastuuttomaan käytökseen.

Ei lapsia ihan herran haltuun voi jättää, mutta löytyyhän siitä toiminta tapoja paljonkin, siitä ääripäiden välistä.

 

[QUOTE="madam";22786735]oho,mitä sä teet työkses(syyttäjä? poliisi?) aika kamalaa tollanen.
minäkään en ymmärrä miksi pieniä lapsia ei vahdita,itse olen vahtinut molemmat lapseni juurikin niin kuin sinä. ei oo vaikeeta mut ku suurinosa vanhemmista on niin laiskoi että ei viitsi[/QUOTE]

Ei tarkoita, että on laiska, jos antaa lapsen itsenäisestikin puuhastella.