V
vieras
Vieras
on minusta tullut. Hirveän usein menetän totaalisesti hermoni tuon keskimmäisemmme kanssa. Tyttö on kohta 3v ja ollut koko ikänsä erittäin vaativa tapaus. Hyvin HARVOIN selviän esim. kauppareissusta ilman jumalatonta itkua ja kiljumista, joka ei siis ole mitään uhmaa, vaan on alkanut jo 1v:na. Nyt on alkanut hermot minulla prakaamaan. Nytkin huusin päikkäreille laittaessa kuin hyeena ja jotenkin pimenee ja raahaan lopulta tytön kädestä roikottaen vessaan tai sänkyyn, kun tulee "tikusta asiaa" sadatta kertaa huoneesta pois juuri, kun olen luullut päivän ainoan hengästystauon alkaneen. Ennen pidin itseäni erinomaisena äitinä, mutta nyt en ole ihan niin hyvä enää. Fiilikset on usein tosi huonot ja viimeistään illalla aina itkettää, jos päivä on mennyt näin niin kuin nyt.