Hirvee "äiti" ?

Mies haluaa tosi kovasti lapsen, no mä haluan kans. Lähipiiriin on tullut vähällä aikaa 4 uutta vauvaa ja aina jotenkin tympii. Toki oon iloinen muiden puolest, mut jotenkin ottaa pääst...

Mä haluan ehdottomasti pojan, en tiedä miksi mut sen mä haluun. Oon nähny kammottavii unii et sain tytön, suutuin ja lopulta lapsi kuoli jnejne...

Mut miltä kuulostaa: haluan lapsen, mut en halua olla mikään lypsykone. En halua imettää. haluan samalla elää mun omaa elämää. haluan antaa lapsen hoitoon heti 1kk iäs viikonlopuks. en aio olla kenenkään orja. hoitaja on huipu. On luvannut hoitaa lasta joka toinen viikonloppu ja mielestäni se kuulostaa hyvälle.

Kertokaa kokemukset ja moralisoikaa niinku tietenki haluatte

 

Tuossa tapauksessa ei varmaan kannata hommata koko lasta jos ei ole valmis ihan oikeasti ottamaan siitä kunnolla vastuuta.

 

Mut jos kykenee rakastaan lasta, mut ei kykene olemaan koko elämänsä aikana kenenkään kanssa liian paljon. Mä en halua olla mikään orja. En todellakaan ole mikään lypsykone joka on lapsen kanssa 24/7. MIksi mun pitäis?

 

Kyllä ne mielipiteet muuttuu, kun se lapsi on siinä sylissä ja lukemastani päätellen, kun ikää on hiukan enemmän.

 

Lapsen kanssa ei saa, eikä voi elää omaa elämää tavalla jota tarkoitat. Lapsen voi laittaa hoitoon välillä pieniksi ajoiksi. 1v iässä voi olla esim 1vrk mummolassa kunhan ensin totuttaa pikkuhiljaa. 2 vuotiaan jo viikonlopuksi tuttuun turvalliseen paikkaan jne.
Mutta se mitä tekstissäsi tarkoitat omalla elämällä ei minun mielestäni ole lapsen edun mukaista ja kasvattaa lapsesta heikkoitsetuntoisen ja ehkä jopa psykopaattisen ihmisen. Vauva tarvitsee juuri sinua ja isäänsä. Heittopussi lapsi joka ei saa ihokontaktia äitiin kasvaa vaarallisella pohjalla. Imetys on täydellinen ihokontakti ja jos ei pysty imettämään esim. epämuodostuman tai maidonpuutteen vuoksi niin paljaalle iholle lapsi ja tuttipullo suuhun.

Todennäköisesti saat tyttölapsen. Tuntuu sille että kaikki aina saavat sen sukupuolen jota eivät osaa/ ehkä tahdo odottaa. Että varaudu siihen.

Ehkä kannattaisi odottaa vielä pari tai kymmenen vuotta ja miettiä uudelleen lapsentekoa?

 

Aikuisista on 1-2% vakavasti persoonallisuushäiriöisiä ja 10% vähän persoonallisuushäiriöisiä. He ovat yleensä olleet heittopussilapsia joiden äiti ei ole halunnut antaa läheisyyttä. Onhan noita tutkimuksia.

 

Kannattaa nyt miettiä tarkkaan sitä vauvantekoa. Koska olet sitten 18 vuotta tavalla tai toisella kiinni siinä lapsessa. Imetät tai et, jokatapauksessa olet monella tavoin vauvasi orja. Vauva ei pärjää ilman sinua. Vauva tarvitsee äitiä 24/7. Mieti nyt miksi oikeasti haluat vauvan? Olisiko sitä hauska työnnellä vaunuissa ja ostaa kivoja tavaroita sille? Vai oletko oikeasti valmis ottamaan vastuun pienestä ihmisestä? Kirjoituksesi perusteella tuntuu ettet ole.

 

Toki vauva olisi kiva pukea nättiin vaatteisiin, mut ei se ole mun pääasia. Mä haluan mun rakkaan miehen kanssa lapsen. En osaa sitä paremmin perustella. Välillä tuntuu etten halua, mut aina ku menkaat alkaa niin alkaa masentaa. Eniten mua ahdistaa se ku olen miehen kanssa kuin paita ja perse, mä en niistä jutuista aio ikinä luopua, edes lapsen takia. Toisekseen mä en halua meidän seksielämästä luopua lapsen takia,oon liikaakin nähnyt onnettomia ihmisiä sen takia et lapsi on etusijalla. Ja miksi lapsi ei vois olla muutaman kk ikäisenä aina samalla, tutulla ja turvallisella kokeneella hoitajalla esim. viikonlopun?

 

kukkuu,..

 

Fakta on se että elämä muuttuu täydellisesti kun lapsi tulee, halusit tai et. Jos et kerran halua, pidä hyvä ihminen ehkäisy kunnossa, koska tolla asenteella susta ei voi hyvää äitiä tulla. Kuulostaa ehkä ilkeältä, mutta sä varmasti ymmärrät kun luet oman tekstisi. Ei pientä, kuukauden ikäistä vauvaa, edes muutaman kuukauden ikäistä vauvaa voi noin vain viikonlopuksi heittää vieraan ihmisen hoiviin. Oli ihminen kuinka "tuttu" tahansa, on se vauvalle vieras ihminen. Vauva tarvitsee vähintään yhden läheisen ihmisen joka pitää hänestä huolta, antaa itsensä vauvalle niin että tämä tuntee että tämän tarpeisiin vastataan ja tämä yksi ihminen pitää hänestä huolta. Toki on hyvä jos ihmisiä on useampi, mutta se ihminen ei voi noin vain lennosta vaihtua muutaman päivän välein koska äiti haluaa radalle.

Juu, ihan perus psykologiaa on se että pieni vauva tarvitsee läheisen, turvallisen ja pysyvän kiintymyssuhteen (yleensä ) äidin kanssa, ja jos sitä ei äiti (tai vastaava) tarjoa, sössii se vauvan psyykeen aika tehokkaasti jo ihan pienenä. Niin ikävältä kuin kuulostaa.

Sä selkeästi haet täältä joko jonkin asteista sanaharkkaa tai päänsilitystä sille että haluat (ilmeisesti) radalle heti kun se inhan loinen on ulos susta ja sinähän et mitään tissitakiaista suostu ottamaan etkä luopumaan mistään sun jutuista tai teidän parisuhdejutuista ym.. Onkohan sulla mitään käsitystä siitä mitä ne vauvat oikeesti teettää kropalle, päälle, suhteelle..?

En tiedä minkä ikäinen olet ja miten kauan ootte miehesi kanssa yhdessä olleet, mutta jos sä olet ihan tosissasi noi juttusi kirjoittanut, niin lämpimästi suosittelen kasvamaan vielä jokusen vuoden, keräämään sitä kahdenkeskistä aikaa varastoon (suhde ilmeisesti ei ole mikään kovin kulunut) ja miettimään sitten aikuisempana uudelleen, koska sä voit olla varma että se elämä ei pysy samanlaisena jos ja kun se vauva perheeseen tulee. Ja voihan olla että synnytyksessä repeet niin pahasti ettet pysty ees istumaan pariin kuukauteen, saati sitten että biletys ja seksi kiinnostaisi. Yritän pelotella joo, mutta niinkin voi ihan oikeesti käydä Mitäs sä sitten teet?