hirveä elämä!

minä en nuku! 9kuukautta on vauva herättänyt öisin usein, tälläkin viikolla jopa 10kertaa yössä.

miehen kanssa sukset ristissä, eli en saa unta kun vauva menee yöunille, mietin vaan puoli yötä meidän ongelmia, joita ei voi ratkaista. todella stressaavaa elää suhteessa jossa en yhtään voi luottaa mihinkään mitä toinen sanoo(jatkuvasti jää kiinni valehtelusta, eli mitään luottamusta ei ole), mulla on pahaolla. mä en nuku, mä en koskaan nuku(muutamia tunteja yössä ja nekin pätkissä), ei pysty nukahtamaan kun kaikki tapahtuneet pyörii mielessä(ja sitten se kun ei tästä tunnu olevan ulospääsyä, ei oo hyvä olla näin, eikä olis hyvä olla ilman miestäni) mä uppoon vaan syvemmälle tähän paskaan(kun en nuku) :'(

 

taitaa olla paras mennä neuvolan juttusille.

 

Vauva unikouluun, miehen kanssa kannattaa harikita terapiaa tms., tai ainakin puhua asioista vakavasti.

Tuolla menolla palat loppuun alta aikayksikön. :hug:

 

taitaa olla paras mennä neuvolan juttusille.

no aivan turha neuvo! ei ne neuvolassa muuta miestäni/ poista niitä valheita/kertoja jolloin luottamus on särjetty. vauvan suhteen en kaipaa neuvoja(tiedän kyllä miten unikoulu ja tassutus yms tapahtuu),tiedän myös sen että todennäköisesti ensin yöt menee pahemmaksi ja mulla ei ole voimia siihen,ennenku saan nukkua edes vähän paremmin(mikä ei tapahdu ennenkuin suhteessa tapahtuu muutoksia parempaan, jos se edes on enään mahdollista)

 

Ota hei yhteyttä Ensi- ja turvakotien liittoon, pitävät siellä unikouluja vauvoille, myös äiti pääsee lepäämään.

 

Vauva unikouluun, miehen kanssa kannattaa harikita terapiaa tms., tai ainakin puhua asioista vakavasti.

Tuolla menolla palat loppuun alta aikayksikön. :hug:

niin tuo unikoulu, ei minulla ole tällä hetkellä voimia käydä sitä läpi.

ja terapia, en minä halua mennä mihinkään terapiaan siksi että mies toiminnallaan tuhoaa suhdettamme. eikä osaa keskustella vakavista asioista yhtään. siis oikeesti jos ei voi/pysty/halua/muka osaa puhua vaimonsa kanssa asioista niin se on ihan älytöntä. tavallaan ajattelen että miksi mun pitäisi lähteä hakemaan ulkopuolista apua, kun itse osaan kyllä puhua vaikeistakin asioista, enkä ole syyllinen siihen että luottamusta ei ole yhtään. jotenkin ajattelen että kyllä hyvässä suhteessa ne asiat pitää pystyä selvittämään ihan kahdestaan. en mä tiedä sitten, muutakuin sen että asioiden on pakko muuttua.mies saa mut tuntemaan itseni todella vähäpätöiseksi(siis kuka voi valehdella rakkaalleen silmät kirkkaina aina vaan uudestaan ja uudestaan,jos oikeesti välittää? ei kukaan.)

niin tiedän että palan loppuun, tuntuu jotenkin hyvältä että joku edes ymmärtää.

 

Unenpuute on kyl syvältä.

 

Ota hei yhteyttä Ensi- ja turvakotien liittoon, pitävät siellä unikouluja vauvoille, myös äiti pääsee lepäämään.

onko nuo maksullisia? miten pitkäaikaisia? alkavatko heti tyrkyttää jotain sosiaalityöntekijöiden aikoja? meinaan minä en kaipaa sellasta yhtään. eikä minusta ole aihettakaan, koska en laiminlyö vauvanhoitoa, olen vain todella todella väsynyt.

toisaalta tuntuisi ikävältä ajatukselta että vauva joutuisi olemaan täysin vieraan ihmisen hoidossa(ei kai vauva voi siitä saada sitä samaa turvallisuuden tunnetta kuin äitistä,tai isistä tms). mutta hyvä tietää että tollanen mahdollisuus on

 

Ota hei yhteyttä Ensi- ja turvakotien liittoon, pitävät siellä unikouluja vauvoille, myös äiti pääsee lepäämään.

onko nuo maksullisia? miten pitkäaikaisia? alkavatko heti tyrkyttää jotain sosiaalityöntekijöiden aikoja? meinaan minä en kaipaa sellasta yhtään. eikä minusta ole aihettakaan, koska en laiminlyö vauvanhoitoa, olen vain todella todella väsynyt.

toisaalta tuntuisi ikävältä ajatukselta että vauva joutuisi olemaan täysin vieraan ihmisen hoidossa(ei kai vauva voi siitä saada sitä samaa turvallisuuden tunnetta kuin äitistä,tai isistä tms). mutta hyvä tietää että tollanen mahdollisuus on

Kai se vauva paremmin kokee olevansa turvassa vieraan ihmisen sylissä, kuin yliväsyneen ja -stressaantuneen äitinsä.

 

Ota hei yhteyttä Ensi- ja turvakotien liittoon, pitävät siellä unikouluja vauvoille, myös äiti pääsee lepäämään.

onko nuo maksullisia? miten pitkäaikaisia? alkavatko heti tyrkyttää jotain sosiaalityöntekijöiden aikoja? meinaan minä en kaipaa sellasta yhtään. eikä minusta ole aihettakaan, koska en laiminlyö vauvanhoitoa, olen vain todella todella väsynyt.

toisaalta tuntuisi ikävältä ajatukselta että vauva joutuisi olemaan täysin vieraan ihmisen hoidossa(ei kai vauva voi siitä saada sitä samaa turvallisuuden tunnetta kuin äitistä,tai isistä tms). mutta hyvä tietää että tollanen mahdollisuus on

Mun käsittääkseni ne palvelut on ilmaisia, ja kestää jonkun vajaan viikon. Ja kyllä tuo sosiaalityöntekijöiden "tyrkyttäminen" ihan tapauskohtaista ja varmasti kiinni äidin halukkuudesta. Ja siis vauva ei tietenkään ole 24/7 vieraan hoidossa, vaan sen yön. Ymmärrän ahdistuksesi vieraan hoitoon jättämisestä, mutta joskus on vaan pakko valita kahdesta pahasta se pienempi.

Tsemppiä!

 

aapee, olen ollut vastaavanlaisessa tilanteessa ja vastasit kuin minä muiden kysymyksiin tässä.
Ainut ratkaisu oli itselläni ero ja erosin miehestä , en siis lähtenyt työstämään tilanetta minkään tahon kautta enkä hakemaan apua tilanteeseen koska mikään taho ei olisi miestäni muuttanut vaan paras ja oikea ratkaisu oli ero miehestä.