H
"Heikki"
Vieras
Äitini sai ALS-diagnoosin 3/2003.Olin mukana,kun asia kerrottiin.Lääkäri oli korostetun asiallinen ja äitini täydessä paniikissa,kun ajoin hänet kotiin.Kyseli josko lääkäri vain pelotteli ja kaikki vielä muuttuu.Murruin vasta,kun lähdin äitini koiraa ulkoiluttamaan.Soitin siskolleni ja itkin hervottomasti.Olin mukana äidin loppuun 3/2006.Jos puhutaan kauniista lähdöstä,niin tämä ei ollut sitä.Rauhallinen se oli,kun morfiini turruttaa.Siinä ei ole mitään hienoa,kun loppu tulee silloin,kun järki on täysin tallella,mutta ei pysty itse enää tekemään mitään.