L
liika kaikkea
Vieras
Poikamme 1v5kk on molemmin puolin ensimmäinen lapsenlapsi suvussa. Isovanhemmat ovat hurahataneet ihan täysin ja vaatetta ja tavaraa on tullut ovista ja ikkunoista jo vauvauutisesta lähtien. Ok, olihan se kivaa aluksi kun vauva sai kaikenlaista, mutta nyt vaatekaapit pursuavat ja lelulaatikossa on puolet romppeesta leikkimättä. Kannatan kierrätysajattelua, mutta eipä ole tarvinnut kovinkaan montaa kertaa kirppiksiltä vaatteita katsella, saati itse ostaa mitään uutta pojalle. Kaikki kannetaan valmiiksi kotiin ja ihan hyvällä maulla on suurin osa vaatteista valittu. Kaikki vaatteet on uusia, osa kalliita merkkivaatteita, ulkopuvuissa ja kengissäkin on mistä valita nyt talvella. Monet vaatteet ovat jääneet lähes pitämättöminä pieneksi, kun on ollut niin paljon mitä laittaa päälle. Olen sanonut isovanhemmille nätisti ja joskus jo vähän rumastikin, että älkää tuoko niin paljoa sitä vaatetta ja tavaraa. Eivät ole uskoneet edes suoria kieltoja. Pitäähän nyt pojalla olla!
Nyt joku miettii jo korvat punottaen, että mitäs valitat. Sitäpä vaan, kun oikeasti hävettää joskus ihan tosissaan kulkea lapsen kanssa muskarissa, kavereiden luona ja leikkipuistossa. Olen kuullut monesti tosi ilkeitä kommentteja siitä, kuinka pojalla taitaa olla TAAS uusi vaate päällä. On paikkoja joihin koitan kaivaa jotain virttynyttä ja moneen kertaan samassa paikassa pidettyä lapsen päälle, ettei tarvitse kuunnella sitä ilkeilyä melkein tuntemattomiltakin äideiltä, jotka ovat seuranneet ilmeisesti mitä kenenkin lapsella on päällä. Piilotan aina pojan uusimmat lelut, kun kaverit tulevat meille lapsineen. En vaan jaksa enää huomautuksia tavaran määrästä ja miten poika hemmotellaan pilalle. Saan aina osakseni tosi outoja katseita, kun erehdyn puhumaan tilanteesta, joka vaivaa ja haittaa elämääni välillä kovastikin. Jotenkin käsittämätöntä tämä kateuden (?) määrä johon olen törmännyt. Onko kellään muulla vastaavaa? Vai pitäisikö se vaan nokka pystyssä kulkea kommenteista välittämättä ja poika aina yköset päällä leluvuoren keskellä?
Nyt joku miettii jo korvat punottaen, että mitäs valitat. Sitäpä vaan, kun oikeasti hävettää joskus ihan tosissaan kulkea lapsen kanssa muskarissa, kavereiden luona ja leikkipuistossa. Olen kuullut monesti tosi ilkeitä kommentteja siitä, kuinka pojalla taitaa olla TAAS uusi vaate päällä. On paikkoja joihin koitan kaivaa jotain virttynyttä ja moneen kertaan samassa paikassa pidettyä lapsen päälle, ettei tarvitse kuunnella sitä ilkeilyä melkein tuntemattomiltakin äideiltä, jotka ovat seuranneet ilmeisesti mitä kenenkin lapsella on päällä. Piilotan aina pojan uusimmat lelut, kun kaverit tulevat meille lapsineen. En vaan jaksa enää huomautuksia tavaran määrästä ja miten poika hemmotellaan pilalle. Saan aina osakseni tosi outoja katseita, kun erehdyn puhumaan tilanteesta, joka vaivaa ja haittaa elämääni välillä kovastikin. Jotenkin käsittämätöntä tämä kateuden (?) määrä johon olen törmännyt. Onko kellään muulla vastaavaa? Vai pitäisikö se vaan nokka pystyssä kulkea kommenteista välittämättä ja poika aina yköset päällä leluvuoren keskellä?