hermot menee tuohon kolmevuotiaaseen

koko ajan narisee, siis puhuu sellaisella valittavalla narisella äänellä eikä mikään ole ikinä hyvin. koko ajan kädessä tai jalassa tai selässä on kiinni joku onneton roska tms joka kiusaa ja "äiti ota se pois", syöminenkin menee aina kirkumiseksi kun jotain ketsuppia tippuu kädelle. ei malta enää keskittyä legoihin, ei kirjan katseluun vaan hermostuu nopeasti ja sitten lentää tavarat. suihkussa ei anna pestä hiuksiaan ettei vettä mene naamaan, ruokien kanssa on ihan käsittämättömän nirso. leipä on väärää, juoma on väärää.. kerran kun ei ollut "oikeaa mehua" (omena) vaan tarjosin ruokajuomaksi raanavettä, sekamehua tai maitoa meni itkemään & huutamaan sohvan taakse kunnes ei saanut henkeä, luulin jo että on oikeasti kiljunut itselleen jonkin astmakohtauksen! kerran taas leivoin sämpylöitä & pasteijoita iltapalaksi, kummatkaan eivät kelvanneet joten meni sitten ilman ruokaa sänkyyn.. siis ryömi sinne murjottamaan & nukahti. ja aamulla kuudelta herätti että "äiti minulla on nälkäää"... no surprise! :headwall: ulkona ei kävele kun "ei jaksa" tai "jalkaan sattuu", on noin vuoden iästä valitellut toista jalkaansa mutta lääkäri ei siitä mitään löytänyt & veikkasi kasvukivuiksi. en todellaakaan tiedä, miten tätä tämmöistä enää jaksaa rakashan tuo on, mutta silti.. onneksi tänään saa vietyä tuo mummille & pääsen itse hoitamaan asioita omassa rauhassa.. käytyä kahvillakin, kun tuon kanssa ei kyllä viitsi mihinkään kahvilaan mennä !

 

niin ja unohdin ihan täysin tuon "pissakakkashown", eli ei tahdo tehdä potalle eikä pytylle ja hermostuu sillä seurauksella, että sitten on pissat taikka kakat housussa .. tuo alkoi muutama viikko sitten, ilmoittaa kumpi hätä on ja sitten alkaa itkeä kun ei halua potalle muttei myöskään pytylle.. jos nostan jommallekummalle, lähtee juoksemaan

 

Ohhoh. Aika rasittavan kuuloista tosiaan. Voiko tuo olla ihan tavallista uhmaa? Itselläni ei ole vielä lapsi tuon ikäinen.

 

kysyin neuvolassa, voiko olla kiukkuinen kivun takia kun tuota jalkaansa tosiaan valittelee ja mahakin on kuulemma usein kipeä.. mutta kun lääkäri tutki nuo jalat lapsen ollessa 2v ja mahaa ei kuulemma edes kannata ruveta tutkimaan, kun sanoo mahakivusta ihan ohimennen eikä ole mitenkään tuskainen tms ripulilla

 

lukitsee myös toistuvasti itseään vessaan kun ei opi ettei saa sitä lukkoa enää auki, tyhjentää tavaroita kaapista, nyt kun on nuha ei edes tahdo opetella niistämään vaan tyrskyttää tahalleen räkää pitkin naamaa tai pyyhkii sohvaan tms.. siis ihan täysi kauhukakara !:O miten ihanasta vauvastani kasvoi tuollainen?!

 

Mitäpä jos veisit lapset lastenlääkärille, joka tutkisi sen jalan ihan kunnolla ? Ja voihan vatsakin olla kipee...

 

lukitsee myös toistuvasti itseään vessaan kun ei opi ettei saa sitä lukkoa enää auki, tyhjentää tavaroita kaapista, nyt kun on nuha ei edes tahdo opetella niistämään vaan tyrskyttää tahalleen räkää pitkin naamaa tai pyyhkii sohvaan tms.. siis ihan täysi kauhukakara !:O miten ihanasta vauvastani kasvoi tuollainen?!

"otan osaa" Ilmeisesti hän on ainut lapsi? Kävi kirjoituksesta ilmi siis, mutta meillä myös monia tuollaisia juttuja ja jotain uhmaa TAAS ja lisäksi yli vuoden ikäinen pikku sisarus..voin kertoa, että helppoa ei ole ja välillä voimat lopussa totaalisesti..

 

Niin ja onko tasan 3-vuotta vai yli?

 

Minun 3v on kans alkanut valittamaan sitä kun on maha kiepeä, mut meillä se taitaa johtua vähän huomion hausta, kun aloitti uudessa isommassa ryhmässä vasta ja tätä on oikeastaan vain hoitopäivinä... sit on just tuo en jaksa kävellä kun jalkoja koskee tai jotain muuta.. kyllä nuo osaa pompottaa uhmassaan... ehkä se joskus loppuu.. oon vähän kuitannu noi jalka kivut silleen et kyl ne menee ohi enkä sit enempää kiinnittäny huomiota, kun ei muuten vaikuta tuskaselta.. kunhan sanoo vaan..

 

En tiedä onko normaalia koska omani on vasta puolitoistavuotias, mutta kuulostaa siltä, että lapsella oikeasti voisi olla jokin asia pielessä, ehkä se jalka oikeasti on kipeä. Kivun kanssa on vaikea elää normaalisti ja mulla ei tartte olla kun kova päänsärky kun rupean kiukkuiseksi ja ärtyneeksi.
Oma tyttöni on kanssa aika kovatahtoinen, mutta toistaiseksi olen pärjännyt palkitsemisella paremmin kun komentamisella. Jos haluan että tyttö unohtaa kiukuttelun, otan mukaan tekemään jotain mitä itse teen, vaikka pesukoneen tyhjääminen toimii meillä. Tyttö roikkuu paljon mussa kiinni, kun pitäisi siivota yms, mutta kun annan oman rätin käteen ja näytän, että pyyhi sinä tuosta niin taas on niin tyytyväinen. On toki niitäkin hetkiä kun mikään ei toimi, mutta silloin meillä on joko nälkä tai väsy. Tai molemmat, mutta liian väsyneenä ei syöminen onnistu.
Tiedän, että lapsen kitinä vie voimat äidiltäkin, toivottavasti selviäisi pian mikä teillä hätänä, tai jos nyt sitten uhmaa, niin että löytäisitte jonkin keinon sen taltuttamiseen.

 

Voisiko olla aistiyliherkkyyttä?

 

Meidän 3-vuotias tekee aikalailla samoja juttuja. Ei halua kävellä edes sataa metriä ja valittaa, "en mä jaksa", "maha kipee". Mahakipu iskee melko usein, sopivasti silloin kun haluaa huomiota tai jos pitää tehdä jotain mitä ei halua.

Syömisessä ei ole ongelmaa, jos ei syö niin on syömättä. Aamupala on nyt monena aamuna jäänyt pöydälle, ja sitten ulkona myöhemmin itkee kun mahaan koskee ja on nälkä. Joskus meillä on mukana banaania yms, joskus vaan kylmästi sanon että noin siinä käy jos ei syö aamupalaa.

Hän on aika herkkä kaikille aistituntemuksille, esimerkiksi jos syö kylmää jugurttia niin alkaa hytisemään ja itkemään että on tosi kylmä. Tai kun tulee lämpimästä suihkusta viileään kylppäriin niin taas pitää parkua kun on niin kylmä. Tukanpesu on kamalaa kun silmiin menee vettä, niin se on varmaan kaikista lapsista. Ja juurikin nuo olemattomat häiritsevät roskat kuulostavat tutuilta. Nyt on myös viikon verran kakannut housuun kun ei suostu pöntölle.

Muutenkin on niin negatiivinen jatkuvasti, kai se on tämä ikä. Yritän aina sanoa, että otapa vähän positiivisempi asenne elämään, ja toinen vain katsoo että mitä se äiti selittää.

 

No tollanen tuo isompi on ollut(pahempikin kuin ap:n lapsonen) hänellä on adhd.

Mutta hyvänä kakkosena tulee pienempi(on ollut kans aika tmpperamenttinen tapaus) mutta suurena erona tulee se että yksin ollessaan tuo pienempi leikkii yksikseen, ja on aika rauhallinen.(isomman ollessa kotona myös pienempi riehuu). Niin isompi lapsi ei oikeastaan tuon ikäisenä koskaan pysähtynyt paikalleen!

Eli siinä missä kuopus leikkii itsekseen ja lueskelee kirjoja, istuskelee vieressä, isompi saman ikäisenä veti kaiken alas mihin ylsi,juoksi ja kiipeili kiipeili kiipeili, ja tietty koska joutu enemmän rajoittamaan oli enemmän kiukkuakin.


Psykologi pisäis vatsakivut psyykkiseksi oireiluksi,lääkärille voisi tulla mieleen em.keliakia tai laktoosi-intorelanssi(kai lääkäri on sentään tutkinut vatsan?) kärsiikö ummetuksesta? meillä auttoi aikanaan maidon vaihto laktoosittomaksi(joi hirveästi maitoa).