A
ap
Vieras
Meillä oli vasta muutto ja anoppi tuli kaveriks, vaikka asuu hyyyyyvin kaukana, käynyt joskus 2v sitte viimeksi. Olin sikailoinen tästä uutisesta ja otin anopin ilolla vastaan. Olen itse ollut väsynyt viimeaikoina ja muuttorumba sitä ei yhtään ole ollut lievittämässä.
Anoppi ei ole koskaan aiemmin nähnyt meidän tavallista arkea, käynyt aina vain kun on ollut kaikki tiptop ja silleen. Nyt ajattelin olla tosi rohkea ja päästää hänet MUUTON keskelle...ajattelin, että kun itsekin hän on perheen kasvattanut ja muutellut paljon, tietää varmaan mitä se on...
Noh, anopin ensireaktio oli järkytys! Siis että KUINKA VOI OLLA NÄIN SOTKUISTA ja roskaistakin!?!?!
Siis voi halleluujaa, olihan muutto pahimmoilleen...no, koitin ajatella positiivisesti, että kai hän nyt ei tuolla mitään kamalaa tarkoittanut.
Oli sitten muutaman päivän "apuna", käytännössä ei mitään tehnyt oikeastaan, kävi vain hämmentämässä tavaroita IHAN sekaisin...siis jos annoin hänen pakata jotain, hän vain survoi kaikki johonkin, ei siis katsonut YHTÄÄN mitä ja miten laittaa...anoppi on luonteeltaan sikatarkka ja ajattelin, että ihanaa kun hän osaa varmaan pakatakkin...itse taas en ole niin tarkka...mutta tuo oli kyllä huippua, olin ihan pyörällä päästäni, en kuitenkaan sanonut mitään, harmitti ihan sikana, ku sillalailla teki mulle vain lisää työtä......
Kun hän sitten viimein lähti, päivän päästä siitä piti puhelimessa miehelleni(!) saarnan, kuinka minä olen masentunut, väsynyt, saamaton ja en ole edes aina iloinen!!! Siis voi...huoh...olen hyvinkin iloinen persoona, mutta ei kai minullakaan aina sentään naurata! Hullu olisin. Ei täällä mitään episodeja ollut anopin aikana, enkä ollut vihainen kelleen, yhtenä päivänä vain hiljaisempi, kun olin niiiiin sika väsynyt...
Oli lisäksi saarannut, kuinka meillä oli sotkuista ja jopa PÖLYÄ, ei ole taatusti ikinä siivottu ja sanoi, että haluaisi soittaa meistä lastensuojeluun....siis tässä kohtaa mulla kilahti...sai totaalisen raivarin...:ashamed:
Koskaan aikaisemmin en ole anopille suuttunut mistään tai sanonut pahasti, olen vain niellyt mitä on ollut. Nyt tuli mitta täyteen kerrasta ja sanoin asiallisesti, mutta hyvin tiukasti, miten asia on ja ettei hänen tarvitse tulla tänne enää ikinä "auttamaan" ja kiitin kuitenkin kaikesta siitä avusta, mitä oli antanut. Oli hän kuitenkin jotain tehnyt.
Nyt sitten vähän myöhemmin lähetti meille jotain homeopaattisia "onnellisuuspillereitä", joita minun kuulemma pitäisi syödä 8pilleriä 3kertaa päivässä!! Näin sanoi kiihdyksissä ja korjasi kohta, että ei ku syö vaikka 5pilleriä 3kertaa päivässä, että tulet iloiseksi...
Siis HALLELUUJAAA...varmaan syön joo, en ainuttakaan.
Anoppi ei ole koskaan aiemmin nähnyt meidän tavallista arkea, käynyt aina vain kun on ollut kaikki tiptop ja silleen. Nyt ajattelin olla tosi rohkea ja päästää hänet MUUTON keskelle...ajattelin, että kun itsekin hän on perheen kasvattanut ja muutellut paljon, tietää varmaan mitä se on...
Noh, anopin ensireaktio oli järkytys! Siis että KUINKA VOI OLLA NÄIN SOTKUISTA ja roskaistakin!?!?!
Siis voi halleluujaa, olihan muutto pahimmoilleen...no, koitin ajatella positiivisesti, että kai hän nyt ei tuolla mitään kamalaa tarkoittanut.Oli sitten muutaman päivän "apuna", käytännössä ei mitään tehnyt oikeastaan, kävi vain hämmentämässä tavaroita IHAN sekaisin...siis jos annoin hänen pakata jotain, hän vain survoi kaikki johonkin, ei siis katsonut YHTÄÄN mitä ja miten laittaa...anoppi on luonteeltaan sikatarkka ja ajattelin, että ihanaa kun hän osaa varmaan pakatakkin...itse taas en ole niin tarkka...mutta tuo oli kyllä huippua, olin ihan pyörällä päästäni, en kuitenkaan sanonut mitään, harmitti ihan sikana, ku sillalailla teki mulle vain lisää työtä......
Kun hän sitten viimein lähti, päivän päästä siitä piti puhelimessa miehelleni(!) saarnan, kuinka minä olen masentunut, väsynyt, saamaton ja en ole edes aina iloinen!!! Siis voi...huoh...olen hyvinkin iloinen persoona, mutta ei kai minullakaan aina sentään naurata! Hullu olisin. Ei täällä mitään episodeja ollut anopin aikana, enkä ollut vihainen kelleen, yhtenä päivänä vain hiljaisempi, kun olin niiiiin sika väsynyt...
Oli lisäksi saarannut, kuinka meillä oli sotkuista ja jopa PÖLYÄ, ei ole taatusti ikinä siivottu ja sanoi, että haluaisi soittaa meistä lastensuojeluun....siis tässä kohtaa mulla kilahti...sai totaalisen raivarin...:ashamed:
Koskaan aikaisemmin en ole anopille suuttunut mistään tai sanonut pahasti, olen vain niellyt mitä on ollut. Nyt tuli mitta täyteen kerrasta ja sanoin asiallisesti, mutta hyvin tiukasti, miten asia on ja ettei hänen tarvitse tulla tänne enää ikinä "auttamaan" ja kiitin kuitenkin kaikesta siitä avusta, mitä oli antanut. Oli hän kuitenkin jotain tehnyt.
Nyt sitten vähän myöhemmin lähetti meille jotain homeopaattisia "onnellisuuspillereitä", joita minun kuulemma pitäisi syödä 8pilleriä 3kertaa päivässä!!
Näin sanoi kiihdyksissä ja korjasi kohta, että ei ku syö vaikka 5pilleriä 3kertaa päivässä, että tulet iloiseksi...Siis HALLELUUJAAA...varmaan syön joo, en ainuttakaan.
Enpä olisi enää tekemisissä. Toivottaisin koko akan hymyssä suin huitsin helvataan mun elämästä ja sanoisin, että tämä toimii paremmin kuin mitkään onnellisuuspillerit 