Hermokontrollia

Lapseni 3 v 7 kk ja 1 v 7 kk saavat minut aika ajoin hermostumaan tempuillaan ja käskyjen ja kehotusten noudattamatta jättämisellä. Joskus menetän malttini aika totaalisesti ja huudan lapsilleni voluumilla, josta leijonien ex-valmentaja Rami Summanenkin olisi ylpeä. Jälkikäteen aina harmittaa, ettei pinna kestänyt, vaan huuto meni överiksi. Onko teillä hyviä keinoja, joilla pystyisin katkaisemaan suuttumustilaani, jotta voisin käyttäytyä tilanteessa kuten aikuisen ihmisen tulee käyttäytyä?

Tilanteesta pois lähteminen auttaa yleensä, mutta sekään ei mielestäni ole hyvä ratkaisu. Onko muita keinoja?

 

Sinä te varmasti ole ainoa joka huutaa lapsilleen ja lapsesi ovat vielä siinä iässä et osaavat olla aika rasittavia.Minun henkilökohtainen mielipiteeni on että kyllä lapsia pitää komentaa kovalla äänellä sillä kokemuksesta olen huomannut että ns.piipitys/rauhallinen puhe ei auta(riippuu tietty lapsesta).Lapset oppii käyttämään hyväksi sen että isi/äiti ei suutukaan kun teen jotain väärin.Kamalaltahan se kuulostaa/tuntuu kun huutaa lapsilleen mutta parempi niin.Ne oppii myös sitä kautta oikean ja väärän.Ja voithan aina huutamisen jälkeen napata lapset syliin ja selittää heille että "anteeksi että isi/äiti huuti,mutta en tykkä jos ette esim tottele jne...Ehkä he sitä kautta oppivat ja sinä pääset vähemmällä huutamisella =) tsemppiä ja muista ei haukku haavaa tee vai mites se menikään... =)

 

Taitaa olla monelle tuttu tilanne. Itsekkin huudan, että ikkunat helisee välillä ja sit harmittaa, kun pikkuinen rupee itkeen, mut siihen se tilanne yleensä loppuu. Halitaan, itketään ja pyydetään anteeksi. Se on huomioitava, että vaikka huutaa lapselle, lohtupaikka on kumminkin äidin syli. Lapsi tietää, että vaikka äiti suuttuu ei silti tarvi pelätä. Ja yhdessä voidaan käydä läpi tilanne, mikä aiheutti hermostumisen puolin ja toisin.

 

Vähän riippuu siitä mitä huudat ...kyllä isikin saa suuttua, mutta hyvä olis kuitenkin säilyttää edes jonkinlainen kontrolli sillä lasten pitää voida tuntea olonsa aina turvalliseksi. vihantunteita pitää sillä tavoin käsitellä, ei voi olettaa että lapset hallitsee vihantunteensa jos itse menettää totaalisesti hermonsa. Mallinhan ne ottaa aikuisilta. kokeile selvitellä miten ne tilanteet ajautuu aina sellasiksi. Ja sitten, että onko itelläs jotain minkä vuoks hermot menee, stressiä tms.