Herkkähipiäiset nuoret äidit

[kantapään kautta oppinut]

Muistan miten joskus ärsytti kun vanhemmat naisihmiset, sukulaiset ja muut tutut, neuvoivat meikäläistä ensimmäisen lapsen kanssa. Olin herkkä synnytyksen jälkeen ja luotin omiin hatariin kykyihini mutta hyvin pian laitokselta kotiuduttuani huomasin kuitenkin että aika neuvoton olen. Ei ollut internettiä ja näin helppoa keskusteluväylää noihin aikoihin! Kantapään kautta on moni asia opeteltu niin vauvan hoidossa kuin lastenkasvatuksessakin. Mutta onhan sitä opittu ja monet kirjat luettu.Neuvot kyllä olivat todella tarpeen, mm. silloin kun lapsi sairasti sain heti eräältä sairaanhoitoalan sukulaistädiltä tärkeää tietoa miten lapsi hoidetaan ja missä vaiheessa pitää ehdottomasti lähteä päivystykseen ja miten nuhaista oloa voi helpottaa jne. Olenkin nyt vanhempana iloinen siitä että sain niin paljon tukea nuorena äitinä ja opin monia tärkeitä asioita vanhemmalta polvelta.

Nyt sitten itsekin neuvoin tässä jokin aika sitten sukulaistyttöä(20v) joka ensimmäisen saatuaan oli mielestäni hyvinkin hukassa kun vauva saapui kotiin. Ja edelleen, tämä nuori nainen tekee mielestäni monet asiat oudosti, esim. ylipukee lasta joka tuntuu olevan aina hiessä monien vaatekertojen alla. Äiti ei myöskään vie lasta vaunuissa ulos jos pikkuisenkin sataa tai tuulee joten täällä Suomessa kun asutaan ja melkein aina tuulee ja usein sataa oli kesä tai talvi, ovat äiti ja lapsi monesti aamusta iltaan sisätiloissa nyhjöttämässä. Nuori äiti ei myöskään osaa huolehtia riittävästi lapsen hygieniasta, lapsi ja hänen vaatteensa ovat usein rähjäiset ja lapsi haisee kakalle ja vaipat ovat olleet ties miten kauan lapsella ja iho-ongelmia ja tulehdusta on usein. Tästä on hänelle sanottu mutta hän suorastaan suuttuu kun joku neuvoo vaihtamaan useammin vaippoja ja vaatekertoja. Ja moni muukin juttu on minun ja muiden lähellä vaikuttavien mielestä aika oudosti.

Miten mielestänne olisi neuvottava vai onko niin että neuvot pitää kokonaan unohtaa ja antaa nuoren äidin opetella hommat ihan itsekseen jos niitä ylipäätään on oppiakseen?
En tarkoita että pitäisi olla aina joka asiassa neuvomassa nuorempia, mutta kun ajattelee lasta niin meillä on huoli siitä että lapsi saisi parhaan mahdollisen hoidon osakseen ja harmittaa kun mitään ei oteta vastaan eikä edes haluta opetella tavallisia käytännön asioita vauvanhoidosta. Ja nyt juuri kuulin että tämä em. sukulaistyttö on kuulemma suuttunut verisesti avomiehensä äidille joka oli halunnut jossain asiassa olla avuksi ja siinä sitten erehtyi neuvomaan miten olisi hyvä tehdä. Kuulemma välit menivät poikki ja tästä on mummu hyvin murheellinen koska hän haluaisi lapsenlapsensa kanssa kuitenkin nähdä. Tiedän että tämä mummu ei ole mitenkään ilkeä tai röyhkeä vaan hyvin herttainen avulias nainen josta varmasti olisi myöhemminkin iloa pikkuisen hoidossa yms.

Onkos teillä mitään neuvoja miten tällaisessa tilanteessa pitäisi toimia? Vai antaa vaan nuorten hoitaa asiat kuten haluavat, vaikka lasta selvästikin laiminlyötäisiin tai hoidettaisiin huonosti tai jopa väärin, jotta välit säilyvät?

 

[sacha]

Hyvä kirjoitus. Vaikeita asioita nuo neuvomiset, neuvomatta jättämiset, ja niihin suhtautuminen, molemmin puolin. Itse puolitoistakuukautisen tytön tuoreena äitinä kaipaan kyllä neuvoja ympäriltäni kokeneemmiltani, mutta toisaalta taas huomaan närkästyväni, jos taas jossain asiassa koenkin tietäväni "vanhaa" sukupolvea paremmin. Kun pinna on vielä näin univelkaisena ja muutenkin hormoonien heitellessä jokseenkin kireällä aika ajoin, tajuan usein jälkikäteen olleeni kohtuuton, ja sitten harmittaa ja hävettää. En nyt oikein osaa antaa tyhjentävää vastausta dilemmaasi, kun ei siihen sellaista varmasti olekaan, mutta luulisin molemminpuolisen varovaisuuden, ymmärryksen, tahdikkuuden ja ennen kaikkea tilannetajun olevan avainsanoja.

 

[Neuvola...]

varmaan puuttuu kyllä kanssa osaltaan asioihin... kun se ei kuitenkaan ole kirjoittajan lapsi, niin ehkä kirjoittajan on syytä olla puuttumatta. Minusta nuo kuvatut "ongelmat" eivät nyt vielä vaaranna vauvan hyvinvointia kovinkaan pahasti.

 

[pyhpah.]

"Nuori äiti ei myöskään osaa huolehtia riittävästi lapsen hygieniasta, lapsi ja hänen vaatteensa ovat usein rähjäiset ja lapsi haisee kakalle ja vaipat ovat olleet ties miten kauan lapsella ja iho-ongelmia ja tulehdusta on usein."

Yleistätkö, ettei nuoret vanhemmat osaa huolehtia ko. asioista vai? Vai tarkoititko nyt tätä tiettyä äitiä? Yleistäminen on älytöntä.
Kyllä meillä lapsi saa uudet vaatteet päällensä, jos vanhat likaantuu, ja vaatteet ovat uusia, vähintääkin ehjiä. Lapsi pestään, kun on tarvis yms..
Monet lapset ovat hikisiä vähissäkin vaatteissa, muttei välttämättä lämpimiä. Meillä muksu on ollut kuumaverinen, mutta välillä jotkut vaatteet hikoiluttaa, vaikkei erityisen kuuma olekaan. Parempi ylipukea(jos ei liiallisuuksiin mennä) kuin pukea liian vähän.

Jos neuvoo, oman ikäistä tai nuorempaa/vanhempaa, kannattaa olla todellakin ystävällissävyinen, ei määräilevän ja kaikkitietävän kuuloinen. Sellaista ei kukaan halua kuulla.

Minä olen ollut nuori äiti, en halunnut neuvoja, mutta en kyllä niitä tarvinutkaan. Ei kyse ole iästä välttämättä, vaan jostain muusta. Monet nuoret äidit ovat ihan yhtä päteviä, kuin vanhemmatkin.

Neuvola varmasti puuttuu asioihin, jos huomaa tarvetta. Jotkut ostaa vaatteet kirppareilta, eikä ne aina ole parhaimman näköisiä, mutta mitä sitten?

 

[sivusta]

^sisälukutaitoa, peräänkuuluttaisin...

 

[Täällä myös..]

..edellisen kanssa samoilla linjoilla.

Nimimerkki pyhpah on nyt jostain syystä ottanut kirjoituksen kovasti itseensä, vaikka ap on nimenomaan kertonut tämän tietyn nuoren äidin taidoista hoitaa lasta. Eikä mitenkään yleistäen minusta.

Totta on sekin ettei taito hoitaa lasta ole iästä kiinni. Kyllä sitä vanhemmatkin äidit saattavat olla täysin "hukassa" lapsensa kanssa. Tiedän heitäkin monia.

Mutta siis asiaan, itsekkin nuorena äitinä siis kiinnostuin aiheesta ja lukaisin ap:n kirjoituksen. Ja olen erittäin surullinen kyseisestä lapsesta.. Uskon, että on todella vaikea tasapainoilla tuossa välissä. Yrittää jakaa omaa tietämystään ja neuvoa vilpittömästi ja toisaalta yrittää olla neuvomatta liikaa ettei ymmärretä väärin tai koeta, että neuvoja yrittää vain päteä.

On eri asia pukea lasta käytettyihin kirpparivaatteisiin kuin pitää vauvaa samoissa, mahdollisesti likaisissa vaatteissa, monta päivää. Tai pitää vaippaa liian pitkään (vaikka totta on, että nykyajan vaipat ovat todella imukykyisiä ja pitkään pitävät ihon kuivana) ja vauvalla tästä syystä on iho-ongelmia. Surullista tosiaan.. mutta miten asiaan voi vaikuttaa, niin tuskin mitenkään. Ellei sitten asia kärjisty niin pahaksi ettei lapsesta enää huolehdita ja ollaan välinpitämättömiä.. Sitten on syytä ottaa yhteyttä tiettyihin tahoihin.

 

[ap kirjoittaja]

Kiitos, ymmärsitte lähes kaikki todella mistä kirjoitin ja vastasitte asiallisesti ja hyvin.

Itse olen tuntenut monia nuoria äitejä ja vanhempia ja kaikki ovat olleet hyvin huolehtivaisia ja opetelleet lapsensa hoitoon liittyviä asioita todella kiitettävällä tavalla. En koskaan aiemmin ole ollutkaan huolissani yhdestäkään lähipiirin äidistä, mutta nyt olen. Enkä ole yksin huolineni.

Toivon kovasti että tämä äiti ymmärtää miten arvokkaan lahjan hän on saanut kun on terve lapsi syntynyt hänelle, ja että hän tajuaisi myös miten suuri on se vastuu pienestä ihmisestä ja hänen terveestä kasvustaan. Ja että hän pystyisi suhtautumaan neuvoihin luontevasti, ja kuten joku sanoi, hylkäämään ne mitkä tuntuvat liian vanhanaikaisilta ja epäsopivilta tähän päivään ja heidän elämäänsä.

Sen verran voin kertoa että tämä äiti ei noudata neuvolankaan ohjeita eikä esim. rokotuta lastaan vaan on saanut jostain päähänsä että koko rokotusohjelma on täysin
turhaa. Muita yksityiskohtia en nyt voi kertoa.

 

[ModestyB]

Minusta ap:llä on kohtuuden nimissä syy olla huolissaan. En myöskään jättäisi vastuuta kokonaan neuvolalle tai muullekaan julkiselle taholle. Moni perhe skarppaa kovasti neuvolaan, sinne vaihdetaan vaipat ja vaatteet ja ollaan parhain päin. Näin itsekin olen tehnyt! Kotona se arjen toimivuus punnitaan.

On toki muitakin syitä saada vaippaihottumaa kuin liian kauan vaihtamatta ollut vaippa. Vaippamerkki voi olla sopimaton tälle lapselle, allergiat, sammas jne. On kuitenkin huolestuttavaa, jos äiti ei voi kenenkään sukulaisen kanssa puhua asioista avoimesti, selittää sitten vaikka, mitä epäilee vaippaongelmien syyksi ja mitä on tekemässä asialle. Jonkun lähipiiriläisen olisi hyvä puhua äidille ihan suoraan, että näin ulkopuolisesta vaikuttaa, että lasta voisi vaihtaa, pukea ja ulkoiluttaa vähän useammin, miten itse koet nämä asiat? Joukkorynnäkköä ei kannata tehdä, vaan kahden kesken, mennä vaikka kylään lyhyellä varoitusajalla muka viemään jotain tms. luontevaa.

Aina ne vanhemman polven neuvot eivät tosiaan ole tästä ajasta ja neuvolankin ohjeet ovat muuttuneet välissä. Perushygienia ei kuitenkaan juurikaan.

 

[Saijj]

Olemme nyt kuulleet yksipuolisen lausunnon siitä, mtien huonosti nuori äiti lastaan hoitaa. Voihan tilanne olla myös erilainen, ja silloin on kyse makuasioista. Jos lapsen terveys on oikeasti vaarassa, on se sosiaalitoimen asia. Alkuperäisen kirjoittajan vastuu on ottaa viranomaisiin yhteyttä, jos lapsne perustarpeita ei tyydytetä.

 

[e6u6uesr]

Kyseinen äiti voi olla hieman hukassa äitiytensä kanssa ja jopa hieman kapinahengessä tehdä toisin, kuin on suositeltavaa. Ihan kaikesta en lähtisi kommentoimaan, mutta edellinen viesti on täyttä asiaa: jos tosiaan lapsen perustarpeet eivät tule tyydytetyksi on turha katsella asiaa vierestä, se on jo lapsenkin oikeus.

Terveisin yksi, jota suunnattomasti raivostutti anopin ohjeistukset rintamaidon lisäksi annettavan veden tärkeydestä, laittoi terveen lapsen iholle jatkuvasti rasvaa, ja joka ei kunnioittanut vanhempien tapaa hoitaa vauvaansa.. Joskus tieto vanhentuu!

 

[masentunutäiti]

samat sanat kuin edellisellä. meillä anoppi halusi antaa parikuiselle tuttelia, kolmikuiselle täytekakkua ym. Ihmetteli, että kun ei kylvetetä joka ilta eikä vaihdeta yöllä vaippaa. Toi tuliaisiksi lapselle vahvoja pesuaineita ja voiteita. (Joita emme ole tavinneet). vettä käski antaa myös, helteellä tavallista enemmän vielä. Ja tuttelia päälle, ettei jää nälkäiseksi. kesällä ihmetteli, että eikö ole liian kylmä mennä ulos. liian vähän vaatteita, ei saa ruokaa kotona, vaippa vaihtamatta, kakkaa vaipassa (eipä ollut), yritti tuputtaa myös parin kuukauden ikäiselle vahvoja aurinkovoiteita jne. jne. Muita kommentteja: lapsen pitää itsenäistyä, ei saa olla liikaa äidin kanssa (ei ollutkaan) ja lapsi oli siis silloin 3 kk. Ei kai se nyt vaan putoa, pysyykö se siellä aina nähdessä kantopussista. Vieläkö sä imetät, kun lapsi oli 4 kk. Imetän edelleen ja täysimetyskin sujui anopista huolimatta 6 kk... jne. jne.

Arvatkaapa, helpottik oanopin "apu" äidin masennusta...

 

[edellinen]

Edellisestä että kun ihmetteli, niin ihmetteli useaan otteeseen, vaikka ei usein ehtinyt lapsenlastaan edes tavata. Siis: joka kerta useampaan otteeseen tuota ihme naputusta, kun nähtiin. Muistutuksia lapsen hoidosta ja vanhentuneita neuvoja, joilla esim. olisi saanut varmaan maidontulonkin kätevästi loppumaan ihan alkuunsa. kuten ennenkin tehtiin, kun anoppi oli nuori äiti 70-luvulla. Kummasti ei se maito riittänyt hälläkään. Ja mun olis nyt pitänyt toimia samoin kaikessa. Ei kiitos! Ainoa tapa, joka kokeilemistani tehosi anopin masentavan vaikutuksen välttämiseksi: vältellä koko eukkoa. lapseni on muuten ollut ikänsä terve ja iloinen ja erityisesti kauniista ihosta ja sosiaalisuudesta tulee kehuja kauppamatkoilla, neuvolassa ym.

ja anteeksi tilitys, tämä ei paljoa liittynyt alkuperäiseen. Kirjoittaja vaikutaa olevan aidosti ja syystä huolissaan. Onnea lapselle, toivon mä ja kaikkea hyvää!

 

[masentunut äiti]

että nyt oon sitten miehen suvun silmissä todella herkkähipiäinen nuori äiti, joka ei anna puuttua lapsensa elämään vaan pitää hänet itsellään yms. Ja hankala kärttyinenkin vielä, tietenkin. Ei helpota mitenkään tietää tämäkin. Että se anopin avusta lapsenhoidossa meillä. Mutta onneksi vauva voi hyvin ja äitikin vähitellen.

 

[Masentunut?]

Parikymppiselle äidille voi tuo elämäntilanteen muutos olla tosi raju, eikä ympäristöltä saa samanlaista tukea kuin sitten vähän vanhempana, vaan lähinnä huolta siitä, että pärjääkö hän.

On kyllä vaikea tilanne. Oma kaverini oli samanikäinen ja toimi samalla tavalla esikoisen saadessaan. Ei me lapsettomat kaverit osattu silloin häntä millään lailla tukea, kun oma elämä oli bilettämisessä, deittailussa ja opintojen aloittamisessa. Joku imettämisestä keskustelu ei jaksanut silloin vähempää kiinnostaa, ja kyllä kaverini oli varmasti hyvin yksinäinen. Kuitenkin juuri samanikäisten tukea hän olisi kaivannut, jostain syystä hän otti vanhempien naisten neuvot vielä vastaan kuin teini-ikäinen kapinallinen.

Kaverini käytöksen takana oli pikkuhiljaa hiipivä masennus, josta kukaan ei ollut oikein selvillä, koska neuvolassa ym. hän ei puhunut eikä meistä kukaan sitä tunnistanut. Niin sitten kävi, että asiat meni vähän liian pitkälle, ja lapsi pääsi psykiatriselle ja äiti sai apua vasta kun päiväkoti pisti asian merkille ja pisti pyörät pyörimään. Meistä kavereista kun ei ollut mitään hyötyä; näin kaveriani ilman lasta, enkä tiennyt, että siellä se pieni pyörii pesemättömänä ja arkana milloin minkäkin lapsenvahdin hoivissa, haisevassa ja sotkuisessa kodissa. Nyt itsekin äitinä olisin hoksannut monta hälytysmerkkiä, silloin en niitä nähnyt.

Ootko ap varma, ettei tää äiti ole masentunut tai muuten vaan allapäin? Pääseekö hän ollenkaan omiin menoihinsa, juttelemaan omanikäisten kavereiden kanssa? Neuvolasta ei ole kyllä mitään hyötyä, ainakaan minulta ei ole koskaan kysytty, miten voin.
Luottamuksellisten välien rakentamisen voi aloittaa vaikka sillä, että tarjoudut silloin tällöin lapsenvahdiksi, (muttet tietenkään mene besserwisseröimään hänen kotiinsa) ja juttelette niitä näitä. Ehkä hän silloin jonain päivänä kuuntelee sinuakin vähän paremmin.

 

[terve 23 v saanut ekansa,nyt jo vanha]

ammattilaisena näen suuremman ongelman ikääntyneissä äideissä, jotka saavat ensimmäisensä vasta reilusti yli kolmekymppisinä. He taas ylihuolehtivat lapsistaan ja kiikuttavat lapsiaan oienenkin vaivan kanssa lääkäriin yms. Pahimmat ovat opettajaäidit, tohtorit jollain saralla, maisterit jollain saralla ja valitettavasti oma ammattikuntani; sairaanhoitajat ja terkkarit. Nuori ikä on hankaluus vain osalle, suurin osa nuorista ottavat erittäin hyvin selvää asioista, fiksusti kyselevät neuvoloissa, jos ei, maalaisjärki pelaa useinmiten. Akateemius ei ole vienyt maalaisjärjen käyttöä kokonaan...vielä. Aloituksesta päätellen, ongelma on äidillä. Mitä sieltä löytyy taustalta, kun tyrmää avun / neuvot? Millainen lähtökohta elämälle ollut hänen lapsuudessaan yms. Nekin vaikuttaa, ei pelkkä ikä. Seuraa tilannetta, neuvola puuttuu vaippaihottumiin yms.asioihin.

 

[ei selän takaa]

Ensinnäkin. Jos tiedät että iho-ongelmia ja tulehdusta on usein, niin silloin varmaan keskusteluyhteys on hyvä. Siitä on hyvä lähteä, että teillä on keskusteluyhteys auki.

Toisekseen, kun olet todistanut noita tulehduksia, niin olet myöskin nähnyt lapsen vähissä vaatteissa ja vaipanvaihdossa. Siitäkin on hyvä jatkaa. Ehkä voisit kysäistä saisitko virkistää muistiasi ja vaihtaa itse vaippaa joskus? Tuskin kukaan siitäkään pahastuu.

Avun tarjoaminen neuvojen tuputtamisen sijaan on aina parempi ja käytäntö opettaa. Muuten jää vähän besserwisseröinnin maku varmasti äidille kuin äidille.

 

[Maalaisjärkinen]

Aika rankkaa yleistystä! Joka ammattiryhmästä löytyy varmasti äärilaitoja sekä keskitien kulkijoita. Yhteen mainituista ammattiryhmistä kuuluvana voin sanoa, että täysin maalaisjärjellä on lapset kasvatettu.

En usko, että tässä tapauksessa on kyse ihan vain "kivoista anopin neuvoista, jotka ohitetaan". Varmaankin on ihan huolenaiheita, sillä ap ei ihan kaikkea halunnutkaan kertoa.
Mahtaako tosiaan tämä nuori äiti voida henkisesti ihan hyvin?

 

[edellinen]

Ensimmäisen kappaleen lainaus ei näköjään onnistunut. Anteeksi maalaisjärkisyyteni.

 

[masentunut äiti]

Mä voin puolestani kertoa, että meillä lapsi on tosiaan iloinen ja voi hyvin. Hoidan hänet hyvin, en mielestäni huolehdi turhia vaikka olenkin aikuinen ja akat. Se ei mielestäni liity tähän. Minulla on muutamia periaatteita lapsen parasta ajatellen, joita esim. anoppi ei suostu kunnioittamaan ja ilmoittaa sen eikä muuta asiaa sitten olekaan. Näitä esim. puolen vuoden täysimetys ja imettämisen jatkaminen, turhien kemikaalien välttäminen, hyvä ruoka (ei kakkua ja eineksiä yms. vauvalle) ja tv:n katselun välttäminen (sehän ei sovi alle 3-vuotiaalle, sopiiko sitten 3 kuukauden ikäiselle?).

Äitinä olen tuore joka tapauksessa. Halusin sanoa, että kärsin itse masennuksesta ja pelkään, että se vaikuttaa lapseeni. Olen koittanut välttää sitä ja mielestäni onnistunut. Apua olisi tarvittu monesti, kun oma jaksaminen on ollut vähintään äärirajoilla. Sitä ei ole saanut kuin lääkäristä ja mieheltä. Anopin neuvoista en enää pysty sanomaan, ovatko edes hyvää tarkoittaneita. Sen verran pahaa oloa niistä on aiheutunut minulle ja olisi aiheutunut lapsellenikin, jos olisin niitä noudattanut. Neuvolan neuvoilla on pärjätty hyvin. Lapsettomista ystävistä on tullut lähinnä lisää pahaa mieltä, kun he eivät ole huomanneet mitään eivätkä ymmärrä tilannettani tai siis eivät ehdi juuri edes kuunnella. Välit ovat etääntyneet ainakin toistaiseksi ja ollaankin kovin yksin. Mikä ei tietenkään auta yhtään, mutta masentuneena en jaksa ymmärtämättömiä ystäviä tai anoppejakaan, jotka ovat siis olleet vain lisätaakka ja siten syöneet vähäistä energiaani taas lapseltani pois. Ei käy.

 

[okl]

Minulle myos tuli mieleen, etta olisiko tuo nuori aiti masentunut.

 

[--neito--]

Myös se vaikuttaa kuinka niitä neuvoja ja apuja tarjoilee. Jos päällepäsmäröi ja määräilee, niin ei ihme kun neuvot eivät "mene perille". Monet suositukset ovat myös vuosien myötä muuttuneet. Eikä ole olemassa vain yhtä ainoaa oikeaa tapaa hoitaa lasta. Valitettavasti kaikki innokkaat sukulaistädit ja mummot eivät ota tätä huomioon. Neuvot kannattaisi mielummin antaa tyylillä "itse tein aikanani näin, ja se auttoi ko. tilanteeseen". Eikä niitä neuvoja pidä väkisin kenellekään tyrkyttää. Miksi juuri vauvan saaneita pitää erityisesti neuvoa? Eihän sitä muitakaan yhtä innokkaasti olla neuvomassa ja oikomassa. Mitä vikaa siinä on, että joku tekee asioita erilailla kuin sinä?

Olisikohan ap sukulaistyttö masentunut, synnytyksen jälkeinen masennus? Jos se sitä on, niin silloin äiti tarvitsee masennukseensa apua, jotta saa asiansa kuntoon ja vauva parempaa hoitoa.

 

[Noh noh...]

meillä anoppi halusi antaa parikuiselle tuttelia, kolmikuiselle täytekakkua ym. Ihmetteli, että kun ei kylvetetä joka ilta eikä vaihdeta yöllä vaippaa......

Tutulta kuulostaa melkein kaikki nuo kuvailemasi kommentit... kun vauvamme oli vastasyntynyt, anoppi ihmetteli jokaista itkua tyyliin "voi voi, koskeeko mahaan, mikä nyt on hätänä, nyt olisi kyllä päiväunien aika ..." eikä tahtonut uskoa, että lapsella on nälkä - "vastahan se söi, taasko sinä sille sitä tissiä annat ..." kolmekuisena olisi pitänyt antaa mehua ja kiinteitä "antaako mummo vähän banaania...", pakkasella ei olisi saanut viedä viisikuista ulos ja ulkona oli aina liian vähän vaatetta päällä "miten se nyt noilla oikein tarkenee..." kiinteän ruuan olisi pitänyt olla aina makeaa, että oppii syömään paremmin ja vaikeaa hänen oli ymmärtää myös sitä, että lapsi itki mummon sylissä sitä, että halusi välillä lattialle touhuamaan "pitäiskö antaa ruokaa / laittaa päiväunille..." Ja kun meillä vauva on opetettu nukkumaan omaan sänkyyn eikä syliin ja uni- sekä ruokaajat ovat säännölliset , niin sepä vasta kummallista onkin.


Sanotaas näin, että parikymppisenä mulla olis ihan takuuvarmasti menny hermot ja välit anoppiin, mutta nyt yli 3-kymppisenä akateemisena ekan lapsen maisteriäitinä noista jutuista viis veisaan. En välitä, hoidan lasta omalla tavallani kuten parhaaksi näen. Joskus perustelen ja kerron, miten lastenhoitosuositukset ovat muuttuneet 1970-luvun ajoista. Ja ihan toimivissa väleissä ollaan. Joutuu kyllä hieman ohjeistamaan, kun anoppi tulee lastenhoitoavuksi.