herkkä lapsi, tai herkkä kausi, miten toimin? tyttö 1v10kk.

[huoh.]

Onko kellään vinkkejä ja keinoja miten toimia alustavan uhmaikäisen kanssa, huuto ja itku on todella herkässä, ja alan melkein antaa periksi kun kaikesta on vääntö....... jokainen muksahdus, pettymys, kielto aiheuttaa vuolaan itkutulvan, ei edes raivoa ja kiukuttele vaan itkee sydäntäsärkevästi. Vaihe on kovin tärkeä lapsen kehityksessä ja noin kerran tunnissa mietin että olenko nyt antanut tarpeeksi huomiota, liikaa huomiota, olenko "liikaa" vauvan kanssa (7kk), onko kovin mustis, mitä teen oikein ja mitä väärin....

 

[S]

Ei voi minusta antaa liikaa huomiota, kunhan se tapahtuu niiden rajojen puitteissa, mitkä on lapselle päättänyt asettaa ja että niissä rajoissa pysytään johdonmukaisesti.

Tiedän, miten houkuttelevaa on antaa periksi, mutta - usko minua - pääset kuitenkin lopulta helpommalla, kun pidät pääsi. Meillä lapsi vajaat 2,5 vuotta nyt, joten asia on hyvinkin tuoreessa muistissa. Alkoi helpottaa yllättävän nopeasti, kun pysyttiin jämptinä.

Rakkautta ja rajoja on klisee, mutta se toimii.

Silloinkin, kun kieltää jotain, voi kuitenkin olla tukena ja lohtuna, halata pettymystä pois ja ohjata johonkin sallittuun mukavaan puuhaan.

 

[mietteitä]

Siis joka muksahduksesta tulee itku, ja lapsi saa huomiota? Siis vaikka ei edes oikeasti satukaan, itku on vain keino saada äiskä lähelle?
En nyt ihan ymmärrä. Minusta huomiota voi kyllä antaa liikaakin, tai sanotaanko, "väärin".
Esimerkkinä ystäväni ensimmäinen lapsi, muksahti matolla nurin. Naama rypistyi jo itkuun, mutta äiti sanoi "ei sattunut, eihän". Ja naaman itkurypyt hävisivät. Leikki jatkui kuten hetki sitten.
Voi tietysti huomioida ja eläytyä lapsen pian-alkavaan-itkuun että voivoivoi, voisuaraukkaa, voipientäraukkaa, niin varmasti lapsi itkee, myös jatkossa, nopeasti hän huomaa että itkulla saa maksimaalisen hyödyn ja jakamattoman huomion. Hän oppii käyttämään vaikka tekaistua itkua.
Vaikea sanoa, onko herkällä lapsella nyt sitten itkua itkun vuoksi, vai itkua siksi että on herkkä ja ei jotenkin luota itseensä, että selviää pienestä muksahduksesta ilmankin äitiä?

Ihan kaikkea ei tarvitse huomioida. Hyvin pienikin lapsi osaa manipuloida ja vetää huomiota itseensä jopa negatiivisin keinoin. Vanhemman tulisi tunnistaa, mikä on negativiisten keinojen käyttämistä, ja milloin lapsi aidosti tarvitsee vanhempaansa.
Tai sitten suostuu siihen, että lapsi vetelee naruista vielä monen monituisia vuosia.