Herkistyminen lapsen myötä?

[Laura]

Hei muut mamat!

Sain n. puoli vuotta sitten ensimmäisen lapseni. Vauva on ihana ja kaikki on mennyt meillä kaikin puolin hyvin.

Mieltä kuitenkin painaa tämä liiallinen herkkyys, joka on oikeastaan iskenyt näin äitiyden myötä. Ei mene päivääkään etten ajattelisi kauhukuvia siitä mitä VOI sattua. Mietin sitä, etten vaan yksinkertaisesti kestäisi jos tytölle / miehelle/ omille vanhemmille tai itselle sattuisi jotain kamalaa, esimerkiksi sairastuisi johonkin vakavaan tautiin eikä siten näkisi tytön kasvavan ja kehittyvän.

Se ville pusan vaimon kuolema kosketti jotenkin tosi kovasti, samoin myös nämä kouluammuskelut ja päiväkotipuukotukset. Syksyllä vielä eräs tuttavani, perheenäiti menehtyi autokolarissa, täysin yllättäen jättäen jälkeensä todella suuren surun. Tuntuu niin pahalta ajatella hänen leskimiestään, puhumattakaan lapsista.

En tosiaan muista että koskaan aiemmin olisin ollut näin herkkä ja miettinyt tällaisia asioita ainakaan näin paljoa kuin nykyisin.

Elämän raadollisuus raapaisee nyt jotenkin syvemmältä kuin koskaan ennen, maailma tuntuu niin julmalta ja pahalta. Miten tästä elämästä selviää ?

Onko muilla ollut samanlaisia fiiliksiä? Kuuluuko nämä normaaliin äidiksi kasvamiseen vai olenko ihan pimahtamassa...? Mitään varsinaista masennusta en usko potevani, tuntuu että sitä ikäänkuin vaan pohtii asioita syvemmin kuin ennen..

Anteeksi huono ulosantini, on kovin vaikea selittää mitä tarkoitan. Toivottavasti joku ymmärtää...?

 

[ieras]

Ymmärsin kyllä joo. Ja samaa on ollut mullakin ja lapsi on jo reilu vuoden... Toinen lapsi kyseessä. En muista tällaista olleen esikoisen aikana, mutta nyt ollut tosi pahana. Hirveitä pelkoja ja ahdistuksia tulevasta

Oon joskus lukenut, että voi olla synnytyksen jälkeisen masennuksen muoto tms?

 

[EH]

Hyvin ymmärtää sun ajatukset. Eikä nuo kovin kaukana ole omistakaan välillä. Ja todella, huomasin samaa silloin kun olen ekan lapsen saanut. Nykyään koitan olla ajattelematta kovasti noita asioita, vähän auttaa. Ja sit en haali tietoa kaikista mahdollisista katastrofiuutisista jos tiedän että se kuitenkin ahdistaa.

Sitäpaitsi onha tuo ihan tervettäkin ajatella elämää kaikilta puolilta, myös siltä päättymisen puolelta.
Enkä myöskään usko että olet pimahtamassa Ja ajan kanssa helpottaa.

 

[vieras]

ihan tuttua juttua kerrot. täällä myös jopa yliherkäksi tunnustautuva äiti myöskin. mulla jo tosin isommat lapset, mutta varmaan juuri tuo itse äidiksi tuleminen herkisti miettimään elämää ja kaikkea siihen liittyvää syvällisemmin. samoin miettii enemmän omien tekojensa vaikutusta lapsiin jne.

 

[ieras]

Hyvin ymmärtää sun ajatukset. Eikä nuo kovin kaukana ole omistakaan välillä. Ja todella, huomasin samaa silloin kun olen ekan lapsen saanut. Nykyään koitan olla ajattelematta kovasti noita asioita, vähän auttaa. Ja sit en haali tietoa kaikista mahdollisista katastrofiuutisista jos tiedän että se kuitenkin ahdistaa.

Sitäpaitsi onha tuo ihan tervettäkin ajatella elämää kaikilta puolilta, myös siltä päättymisen puolelta.
Enkä myöskään usko että olet pimahtamassa Ja ajan kanssa helpottaa.

Joo mullakin lähti Iltalehti tuolta pikalinkeistä

Kyllästyin niihin mässäilyihin väkivallalla, kuolemalla jne. On kyllä helpottanut. Uutisia voi lukea "asiallisiltakin" uutissivuilta.

 

[koi]

ihan kuin omasta suusta oli sun tekstisi!
mun poika on nyt 4kk ja mä myös olen miettinyt onko normaalia että maailma muuttui pahemmaksi paikaksi heti kun poika syntyi. niin paljon pahaa mitä voi sattua!

 

[ap]

Voi, ihana kuulla että muillakin on samoja ajatuksia!

Tuntuu että mies pitää ihan pöpinä kun sille olen maininnut jotain näistä ääneen.. Ei varmaan miehiä herkistä samalla tavalla tämä lapsen saaminen.

Tosiaan tuo lehtien mässäily on ihan sietämätöntä, ne yksityiskohdat on kertakaikkiaan ihan liikaa! Täytyisi varmaan lopettaa kokonaan kaikki uutisten seuraaminen...!

 

[sama täällä]

Ihan tutuilta kuulostaa ajatukset! Herkistyin itsekin täysin vauvan syntymän jälkeen, jo sairaalassa ollessa katsoin meidän pientä ihanaa vauvaa sylissäni ja itketti, kun ajattelin etten halua mitään pahaa tälle ikinä tapahtuvan.
Kuten yllä mainittu, maailma muuttui heti "pahemmaksi" paikaksi vauvan synnyttyä kouluammuskeluineen ja ilmastonlämpeämisineen... mutta ehkä se on jotain tällaista naarasleijonan emovaistoa.
Kyllä se onneksi pikkuhiljaa helpottaa, ja sitä huomaa, ettei kuitenkaan tarvitse kantaa koko maailman murheita harteillaan. Voi vaan tehdä parhaansa ja yrittää kasvattaa omasta lapsestaan tasapainoisen ihmisen.

 

[IhanaValo]

Kyllä, kuulostaa tutulta..Lapsien syntymän jälkeen on myös tullut ajatelleeksi enemmän noita, että mitä jos jotain sattuu..ja kun joutuu lukemaan noita kamalia juttuja, mitä ihmiset tekee toisilleen, ja etenkin lapsille. :'(
Ja en tiiä onko tuo sotkenut jotain hormonitoimintaa muutenkin, kun esim. samanlaisia elokuviakaan ei pysty enää kattomaan, esim.kauhua..ja sitten jotkut ihan hömppäelkat saattaa saada tipan linssiin.