Heräsin taas aamuyöllä valvomaan ja miettimään eroa

[pakka sekaisin ja pahasti]

Minun itsetuntoni on nollassa, eikä miehen masennuskaan kovin mukava juttu ole.
Syyllistän itseäni miehen masennuksesta ja mietin kuinka meille kaikille olisi parempi, jos eroaisimme.
Itsetunnon puuttumisen takia syyllistän itseäni ihan kaikesta.
Tuntuu, että kaikki meidän vastoinkäymiset on minun syytäni ja osittain se on totta kun miehenikin on jo sitä mieltä, vaikka ei ole sitä ääneen sanonutkaan.
Käyttäytymiset viittaavat siihen ja riidoissa mies aina syyllistää minua lisää.

Minun pitäisi olla mieheni tukena näinä aikoina, eikä miettiä eroa.
Ensin pilaan kaikkien elämät ja sitten aion vaan paeta paikalta.

 

[Kimurantti]

:hug:

 

[ap]

 

[muori]

Ole vaan miehesi tukea,sillä tukea hän tarvitsee vaikkaa ei varmaankaan ,sitä tunnusta.Masennukseen kuuluu syyttely ja huono olo älä syytä itseäsi ei se sinun syysi ole,jos miehesi on masentunut,ei ole kenenkään syy,se vain tulee toisille herkemmin kuin toisille.Voimia sinulle ja miehellesi koettakaa jaksaa.

 

[ap]

Minun on hankala olla tukena, kun olen itse niin vaikea ihminen.
Minä olen ajanut mieheni hulluuden partaalle.
En voi itsekään itseäni ymmärtää välillä ja minua hävettää olla minä. Olisi helpompaa olla joku toinen.
Kaiken lisäksi minäkin taidan olla masentunut kun tällaisia ajatuksia pyörii päässä.

Voi kunpa tästä ahdingosta selviäisi pois. :'(