Mä oon kai hirveen outo ihminen kun mulla ei mene jakeluun eräät asiat.
Miksi ihmiset eivät voi ja saa elää kuten heistä hyvältä tuntuu? Miksi toinen ihminen pitää pakottaa elämään toisen mielen mukaan.
Jokainenhan meistä tekee ne elämänvalintansa. Mä en ymmärrä miksi ihmiset ei puhu keskenään omista elämänarvoistaan jne ennenkuin ryhdytään esim lapsia saamaan. Lapsen maailmaantulo EI TARKOITA sitä että vanhempien velvollisuus on mennä myös naimisiin. Tässä kohtaa sitoudutaan (tai ainakin pitäs) huolehtimaan lapsesta.
Naurettavia väitteitä on myös se, että naimisissä olevat eivät eroa niin helposti. Jos ihmiset tosissaan toisiaan rakastavat he pysyvät yhdessä paperinpalasta ja papin aamenesta huolimatta. Jos taas kokee olevansa onneton suhteessa, siitä on aivan yhtä helppo lähteä naimisissa olevankin. Ja ihan omasta kokemuksestani voin kertoa että naimisissa olevat miehet pettävät vaimojaan ihan yhtälailla kuin avoliitossa olevat. Miehille seksi on tärkeää ja jos sitä kotoa ei tipu niin todella moni hakee sitä sitten muualta jäämättä koskaan siitä kiinni tai edes vaimon osaamatta epäillä mitään. Ei siis parane sanoa ettei minun mieheni...
Lapset eivät ole pelikapuloita jotka sitoo ihmiset yhteen, kyllä ne on muut asiat. Miksi hyvin usein naisilla on jotku ihme visiot siitä että lapsia voi käyttää välineenä miestä vastaan. Nainen pystyy omalla käytöksellään hyvin pitkälle "ohjailemaan" miestä...naistenlehdistä tuttu klisee, mutta pitää paikkansa. Tässäkin puhun omakohtaisesta kokemuksesta.
Se tapa, miten kumppaniaan kohtelee kertoo aika pian onko suhde vakaalla pohjalla. Kiristämällä, nalkuttamalla ja vaatimalla asiat eivät edisty muuta kuin huonompaan suuntaan...tasa-arvoa pitäs olla ehkä juu, mutta eihän se näin todellisuudessa mene ja hyvin usein se on mies joka lähtee ja nainen jää lasten kanssa. Tässä kohtaa voi taas jokainen pohtia itsekseen mikä oli syy.
Jos itse yrittää suhteen eteen oikeasti tosissaan kaikkensa eikä edelleenkään saa vastakaikua, pitäs herätä pohtimaan onko tuo edes oikeasti sellainen ihminen jonka kanssa haluan elää. Tässä ei merkitse tuon taivaallista paperilla virallistettu liitto ja rinkulat sormessa.
Toivottavasti nyt ees joku hiffas mitä ajoin takaa. Itse toivon vain sitä että saisin elää onnellisessa parisuhteessa jossa lapset seuraa mukana...avoliitossa tai avioliitossa, se on minulle aivan sama.
En myöskään ymmärtänyt lukemaani kommenttia siitä miten lasten elämä ois turvattu vanhempien naimisiinmenolla??? Taas vissiin oon tyhmä ja yksinkertanen tai jtn...mene ja tiedä...voisko joku selventää? Jos siis rahallista puolta meinataan niin kypsät vanhemmat huolehtivat lapsistaan jopa eron sattuessa. Toki jos eron yhteydessä lapsia käytetään pelinappulana ja esim isää kiristetään tällä tavoin niin taasen päästään tähän kohtaan että omalla käytöksellä pystyy paljolti vaikuttamaan asioihin. Toki sitten löytyy niitäkin jotka tuon taivaallista välittävät mistään, mutta siinäkin kohtaa voi ihan itse jokainen katsoa peiliin ja pohtia miesvalintojaan.
Ja lopuksi lisään vielä että ei, itse en ole elämässä pumpulissa selvinnyt todellakaan joten en lauo asioita mutu tuntumalla...
Miksi ihmiset eivät voi ja saa elää kuten heistä hyvältä tuntuu? Miksi toinen ihminen pitää pakottaa elämään toisen mielen mukaan.
Jokainenhan meistä tekee ne elämänvalintansa. Mä en ymmärrä miksi ihmiset ei puhu keskenään omista elämänarvoistaan jne ennenkuin ryhdytään esim lapsia saamaan. Lapsen maailmaantulo EI TARKOITA sitä että vanhempien velvollisuus on mennä myös naimisiin. Tässä kohtaa sitoudutaan (tai ainakin pitäs) huolehtimaan lapsesta.
Naurettavia väitteitä on myös se, että naimisissä olevat eivät eroa niin helposti. Jos ihmiset tosissaan toisiaan rakastavat he pysyvät yhdessä paperinpalasta ja papin aamenesta huolimatta. Jos taas kokee olevansa onneton suhteessa, siitä on aivan yhtä helppo lähteä naimisissa olevankin. Ja ihan omasta kokemuksestani voin kertoa että naimisissa olevat miehet pettävät vaimojaan ihan yhtälailla kuin avoliitossa olevat. Miehille seksi on tärkeää ja jos sitä kotoa ei tipu niin todella moni hakee sitä sitten muualta jäämättä koskaan siitä kiinni tai edes vaimon osaamatta epäillä mitään. Ei siis parane sanoa ettei minun mieheni...
Lapset eivät ole pelikapuloita jotka sitoo ihmiset yhteen, kyllä ne on muut asiat. Miksi hyvin usein naisilla on jotku ihme visiot siitä että lapsia voi käyttää välineenä miestä vastaan. Nainen pystyy omalla käytöksellään hyvin pitkälle "ohjailemaan" miestä...naistenlehdistä tuttu klisee, mutta pitää paikkansa. Tässäkin puhun omakohtaisesta kokemuksesta.
Se tapa, miten kumppaniaan kohtelee kertoo aika pian onko suhde vakaalla pohjalla. Kiristämällä, nalkuttamalla ja vaatimalla asiat eivät edisty muuta kuin huonompaan suuntaan...tasa-arvoa pitäs olla ehkä juu, mutta eihän se näin todellisuudessa mene ja hyvin usein se on mies joka lähtee ja nainen jää lasten kanssa. Tässä kohtaa voi taas jokainen pohtia itsekseen mikä oli syy.
Jos itse yrittää suhteen eteen oikeasti tosissaan kaikkensa eikä edelleenkään saa vastakaikua, pitäs herätä pohtimaan onko tuo edes oikeasti sellainen ihminen jonka kanssa haluan elää. Tässä ei merkitse tuon taivaallista paperilla virallistettu liitto ja rinkulat sormessa.
Toivottavasti nyt ees joku hiffas mitä ajoin takaa. Itse toivon vain sitä että saisin elää onnellisessa parisuhteessa jossa lapset seuraa mukana...avoliitossa tai avioliitossa, se on minulle aivan sama.
En myöskään ymmärtänyt lukemaani kommenttia siitä miten lasten elämä ois turvattu vanhempien naimisiinmenolla??? Taas vissiin oon tyhmä ja yksinkertanen tai jtn...mene ja tiedä...voisko joku selventää? Jos siis rahallista puolta meinataan niin kypsät vanhemmat huolehtivat lapsistaan jopa eron sattuessa. Toki jos eron yhteydessä lapsia käytetään pelinappulana ja esim isää kiristetään tällä tavoin niin taasen päästään tähän kohtaan että omalla käytöksellä pystyy paljolti vaikuttamaan asioihin. Toki sitten löytyy niitäkin jotka tuon taivaallista välittävät mistään, mutta siinäkin kohtaa voi ihan itse jokainen katsoa peiliin ja pohtia miesvalintojaan.
Ja lopuksi lisään vielä että ei, itse en ole elämässä pumpulissa selvinnyt todellakaan joten en lauo asioita mutu tuntumalla...