Henkistä väkivaltaa

Hellurei. Meillä on viisi lasta ja olen kotiäiti. Voimani alkaa olla lopussa ja itkettää. Mieheni mielestä olen vastenmielinen, ruma, tyhmä ja sammakkoja sammakon perään. Tänään mies oli erityisen ilkeä. Hän haukkui minut erittäin törkeästi ja sanoi toivovansa että kuolisin pois. Hän sanoi myös tappavansa minut. Kolme lapsistamme on korvatulehduksessa ja kuumeessa ja nyt mies on kuumeessa. Olen varmaan ihan taukki kun vien hänelle ruokaa sänkyyn ja teetä. Huolehdin lasten lisäksi myös miehestä. Hänen noustessa ylös, saan kuulla olevani vastenmielinen ja teen kuulemma kaiken väärin. Sanoin, että lähde pois jos ei miellytä. Olen väsynyt kuulemaan negatiivisia juttuja. En ole täydellinen, mutta olen rauhaa rakastava ja kannan kaiken vastuun perheestäni. Tekisi mieli ottaa lapset ja vaatteet ja lähteä pois. En kuitenkaan vielä ole valmis rikkomaan lapsieni kotia. Olen kurkkua myöten täynnä miehen pohjatonta ilkeyttä. Olemme käyneet perheneuvolassakin, mutta mies vakuuttelee että kaikki on hyvin. Perheneuvola uskoo kaiken

 

Kauhea tilanne sinulla! Se mies on kyllä ihan taukki, kun ei tajua arvostaa sinua vielä, kun siihen on mahdollisuus! Valitettavasti tuota tapahtuu monissa perheissä ja me naiset alistutaan siihen. Tee miehelle selväksi, että olet saanut tarpeeksesi nimittelystä ja haukkumisesta, ja ellei hän sitä lopeta, on parasta erota. Voin hyvin kuvitella, että minunkin mieheni osaisi manipuloida perheneuvolan tätejä, siitä ei siis ole välttämättä mitään hyötyä. Älä alistu tuommoiseen kohteluun, lastenkaan takia. He saavat teistä mallin omaan elämäänsä, ja kierre jatkuu seuraavassa sukupolvessa..

Voimia sinulle!

 

\

Hellurei. Meillä on viisi lasta ja olen kotiäiti. Voimani alkaa olla lopussa ja itkettää. Mieheni mielestä olen vastenmielinen, ruma, tyhmä ja sammakkoja sammakon perään. Tänään mies oli erityisen ilkeä. Hän haukkui minut erittäin törkeästi ja sanoi toivovansa että kuolisin pois. Hän sanoi myös tappavansa minut. Kolme lapsistamme on korvatulehduksessa ja kuumeessa ja nyt mies on kuumeessa. Olen varmaan ihan taukki kun vien hänelle ruokaa sänkyyn ja teetä. Huolehdin lasten lisäksi myös miehestä. Hänen noustessa ylös, saan kuulla olevani vastenmielinen ja teen kuulemma kaiken väärin. Sanoin, että lähde pois jos ei miellytä. Olen väsynyt kuulemaan negatiivisia juttuja. En ole täydellinen, mutta olen rauhaa rakastava ja kannan kaiken vastuun perheestäni. Tekisi mieli ottaa lapset ja vaatteet ja lähteä pois. En kuitenkaan vielä ole valmis rikkomaan lapsieni kotia. Olen kurkkua myöten täynnä miehen pohjatonta ilkeyttä. Olemme käyneet perheneuvolassakin, mutta mies vakuuttelee että kaikki on hyvin. Perheneuvola uskoo kaiken

Mulla vei 13 vuotta tajuta ettei mies ikinä mua kunnioita eikä arvosta mitään mitä teen.Vaikka olisin miten hommani hoitanut,aina se valitti.Mies oli reissuhommissa ja minä hoidin yksin 5 muksua.Ei ollut apua eikä tukea,jos muksut sairasti ja itse sairastin niin hommat oli tekemättä jos en minä niitä tehnyt.Ei puhettakaan että mies olisi osallistunut mihinkään.Kun se tuli reissusta kotiin,kaikki piti olla tiptop ja mun hyvällä tuulella.Mies tuli kuin lomahotelliin ja mun isäni sanoi monta vuotta että se pääsee liian helpolla kun ei tarvi mihinkään osallistua ja saa olla viikot pois.Me tehtiin viikolla muksujen kans pihahommia myöten kaikki,mies lepäs kun tuli kotiin eli lue:veti kännit että taas jaksaa seuraavan viikon reissulla olla.Me ei perheenä tehty yhdessä ikinä mitään.Keväällä mä sitten vihdoin lähdin kun likka sanoi että hän ei ole kotona viikonloppuja niin kauan kun se äijä meillä käy.Mies huusi ja kiros ja haukkui muksutkin joka kerta kun kotiin tuli.Erosin ja muutin toiselle paikkakunnalle,se oli ratkaisu joka olis tarvinnut tehdä jo vuosia sitten.

 

Nöyryytys on tuttua meilläkin. sammakot lentelee sujuvasti suusta tuon tuostakin. Olen yrittänyt hyvällä ja pahalla puhua järkeä miehen päähän, mutta se on täysin turhaa. Mies kun on niin "erinomainen" mies, ettei hänessä ole vikaa?? :headwall: :headwall:
Tein seuraavasti: käytin samaa taktiikkaa kuin mies itse, päästelin kaikenmaailman ihanimmat kuvaukset miehestäni, kun tuli toraa. Mies alkoi syytellä minua asiasta, tokaisin hänen omin sanoin, että sitä nyt tulee suutuksissa sanottua mitä sattuu.. :saint: voi, voi sitä ruikutuksen määrää sen jälkeen anopille ja luoja paratkoon ties kenelle, kun se vaimo on niin kamala
ohhoijaa näitä narsistisia aikuiseksi kasvaneita lapsia... \|O

 

Tauon ja vakavan keskustelun paikka, sanoisin. Kenenkään itsetuntoa ei saa tuolla tavalla viedä, varsinkaan, kun ei ole mitään syytä. Luuletko, että miehesi tosiaan toteuttaisi uhkauksensa, löisikö hän sinua tai hyökkäisi kimppuusi. Jos näin on, kannattaa muuttaa erilleen niin pian kuin mahdollista.
Jos taas kysymys on sanallisista loukkauksista, mutta ei fyysisistä, niidenkin on loputtava. Miehelle voi sanoa, että en kuuntele tuollaista puhetta keneltäkään, ja poistua tyynesti huoneesta. Jos oma mieheni rupeaa ilkeilemään suoraan, sanon että puhun kanssasi sitten kun tyyli asiallistuu. Parhaimmillaan meni puolitoista viikkoa.
En myöskään passaa enkä hoida miestä, joka loukkaa tahallaan. Monella miehellä on se käsitys, että kun asiat hoitaa kuin armeijassa, karjaisemalla "pulinat pois ja teet kuten minä sanon", se on helpointa ja mukavinta itselle. Muuten asiallinen mies oppii kyllä, kun saa tarpeeksi usein vastauksen: en tuo sinulle/tee puolestasi mitään, ennenkuin kohtelet minua asiallisesti, ja tästä ei keskustella.
Yritä jaksaa, tilanteesi on inhottava, ja vierestä on helppo neuvoa.

 

Jätäppä se äijä viikoksi tai pariksi sairastelemaan sinne keskenään ja lähden lapsinesi jonnekin muualle. Pistä oma elämäsi kuntoon äläkä kuuntele tuollaista paskaa.