Henkistä perheväkivaltaa?

Olen nyt tainnut tajuta, että mieheni käyttää henkistä perheväkivaltaa... Mitätöi, haukkuu, syyllistää, moittii, kiristää ja LAHJOO... Olen yrittänyt etsiä netistä asiasta tietoa, en vaan löydä...

Tajusin asian eilen. Mies toi taas eilen kukkia ja pyytelee anteeksi ja lupaa muuttua. Ties kuinka monennen kymmenennen kerran... Tajusin, että sama se, lyökö hän nyrkillä vai sanoilla, ihan sama asia, ja tämä hyvittely... Suukottelu, halailu ja kaikki muu, minkä koen äärimmäisen vastenmielisenä... Uskooko kukaan...

Mitä ihmettä teen? Jos olenkin väärässä? Vika on minussa!?? Sitten kuitenkin??!!! Ja jos eroan, teen läheisteni mielestä virheen, koska erota ei saa... Vika minussa???!!! Ilmeisesti sitten... ((

Tässä lyhyesti... :/

 

narsisti?

:hug: sinussa ei ole vikaa vaan siinä joka pahoinpitelee toista henkisesti tai fyysisesti

 

Vika ei ole sinussa vaan miehesi epävarmuudessa ja huonossa itsetunnossa. Hänellä itsellään on niin paha olla, että pyrkii henkisellä väkivallalla tekemään sinullekin kurjan olon, vaikka oikeasti sinua rakastaakin.

Miehen tulisi itse tämä tajuta, ja yrittää päästä tästä parjaamisesta eroon, purka paha olo jollain muilla keinoin.

 

kyllä mä uskon sinua, mulla hiukan samanlaista ollut joskus, mies hakkui yms. mutta ei kyllä pyydellyt anteeksi kun "ei muistanut" kännipäissään latelemiaan tottuuksia ja jos sattui muistamaan niin aina se oli jotenkin päin minun vika.
onneksi sun mies sentää pyytää anteeksi, vaikka ei se sitä asiaa silti muuta, mutta pikkasen sentään lohduttaa. ja tuo "onko vika minussa" tulee ihan sieltä sun mieheltä, hän saa sinut uskomaan niin!

 

vika ei todellakaan ole sinussa. minulla samanlaisia kokemuksia ja elämäni parhain päätös oli lähteä siitä suhteesta.. suosittelen samaa sinullekin.

 

kyllä mä uskon sinua, mulla hiukan samanlaista ollut joskus, mies hakkui yms. mutta ei kyllä pyydellyt anteeksi kun "ei muistanut" kännipäissään latelemiaan tottuuksia ja jos sattui muistamaan niin aina se oli jotenkin päin minun vika.
onneksi sun mies sentää pyytää anteeksi, vaikka ei se sitä asiaa silti muuta, mutta pikkasen sentään lohduttaa. ja tuo "onko vika minussa" tulee ihan sieltä sun mieheltä, hän saa sinut uskomaan niin!

juuri näin.

mun eksäni oli samantyyppinen, satutti sanoilla ja nyrkillä ja selvinpäin. KOSKAAN ei pyytänyt anteeksi.
sai mut uskomaan, että mä aiheutin kaikki riidat ja mielipahan. vika oli aina minussa.

lähde pois ja kauas tuommoisesta 'miehestä', kiität itseäsi myöhemmin!

jaksamisia, vika ei todllakaan ole sinussa :hug:

 

lähde pois tuosta suhteesta. onko teillä lapsi?

 

lähde pois tuosta suhteesta. onko teillä lapsi?

Meillä on kolme pientä, kaksi ekaluokkalaista ja yksi viskarilainen... Uusi talo joka ei ole vielä valmis... Ja kaikki sekaisin... :/

Kiitos kaikille jotka uskovat ja kannustavat lähtemään!!

Hän sanoo että jos minä vaan muuttuisin, kaikki olisi hyvin!!! :/

 

Hei anteeksi, mutta miksi te aina ehdotatte ensimmäisenä "lähde pois siitä suhteesta" ?

Miten heppoisin perustein te parisuhteessanne olette jos vaikeuksista ei halutakaan selvitä? Tietenkin, jos tämä ap:n mies ei muutu vaikka itse asian myöntäisikin ja hakisi apua, on asia eri. Mutta käsittääkseni tässä ei ole mitään ammattiapua edes haettu vielä?

En ymmärrä miksi aina kehotetaan eroamaan... elämä antaa vastoinkäymisiä, ei niistä auta juosta karkuun selvittämättä niitä. Ne tulee ennen pitkää eteen jossain toisessa muodossa.

JOten kehottaisin ap:n miestä ja häntä itseään hakemaan apua miehelle. Ehkä teidän perheestä tulee vielä onnellinen ja tasapainoinen. Yrittänyttä ei laiteta.

 

Hei anteeksi, mutta miksi te aina ehdotatte ensimmäisenä "lähde pois siitä suhteesta" ?

Miten heppoisin perustein te parisuhteessanne olette jos vaikeuksista ei halutakaan selvitä? Tietenkin, jos tämä ap:n mies ei muutu vaikka itse asian myöntäisikin ja hakisi apua, on asia eri. Mutta käsittääkseni tässä ei ole mitään ammattiapua edes haettu vielä?

En ymmärrä miksi aina kehotetaan eroamaan... elämä antaa vastoinkäymisiä, ei niistä auta juosta karkuun selvittämättä niitä. Ne tulee ennen pitkää eteen jossain toisessa muodossa.

JOten kehottaisin ap:n miestä ja häntä itseään hakemaan apua miehelle. Ehkä teidän perheestä tulee vielä onnellinen ja tasapainoinen. Yrittänyttä ei laiteta.

olen samaa mieltä, tuntuu että liian helposti erotaan
mies ei saa tehdä mitään "pahaa", sanoa pahasti tms. vaan heti on muijat pakkaamassa kasseja
itse olen edelleen saman miehen kanssa ja nykyään menee hyvin, ehkä sekin vaikuttaa kun itse en ole enää sellainen "kynnysmatto" vaan sanon asiat suoraan ja pistän myös vastaan
naiset on ilmeisesti niin herkkähipiäisiä nykyään ettei kestetä mitään vastoinkäymisiä eli kasvatettu ns. kultalusikka suussa

 

Hei anteeksi, mutta miksi te aina ehdotatte ensimmäisenä "lähde pois siitä suhteesta" ?

Miten heppoisin perustein te parisuhteessanne olette jos vaikeuksista ei halutakaan selvitä? Tietenkin, jos tämä ap:n mies ei muutu vaikka itse asian myöntäisikin ja hakisi apua, on asia eri. Mutta käsittääkseni tässä ei ole mitään ammattiapua edes haettu vielä?

En ymmärrä miksi aina kehotetaan eroamaan... elämä antaa vastoinkäymisiä, ei niistä auta juosta karkuun selvittämättä niitä. Ne tulee ennen pitkää eteen jossain toisessa muodossa.

JOten kehottaisin ap:n miestä ja häntä itseään hakemaan apua miehelle. Ehkä teidän perheestä tulee vielä onnellinen ja tasapainoinen. Yrittänyttä ei laiteta.

Kiitos vinkistä! Mutta kun tätä "muuttumista" on yritetty jo 20 vuotta

Ja mulla ei rehellisesti sanottuna ole enää mitään halua alistua jalkarätiksi... Jos ei syy ole minussa...

 

lähde pois tuosta suhteesta. onko teillä lapsi?

Meillä on kolme pientä, kaksi ekaluokkalaista ja yksi viskarilainen... Uusi talo joka ei ole vielä valmis... Ja kaikki sekaisin... :/

Kiitos kaikille jotka uskovat ja kannustavat lähtemään!!

Hän sanoo että jos minä vaan muuttuisin, kaikki olisi hyvin!!! :/

Hmmm.... Meillä on ollut joskus samanlaista, taloineen ja kaikkineen - lapsia kylläkin vain kaksi. Meillä auttoi, kun minä kerrankin uskalsin räjähtää miehelle ja antaa tull aulos kaikki mikä tuntui pahalle. Tän jälkeen käytiin perheneuvolassa ja käydään edelleen silloin tällöin ja on auttanut paljonkin, ehkä teidänkin kannattaisi kokeilla? Nyt alkaa tuntua, että olen saanut takaisin sen miehen, johon rakastuinkin :heart:

 

Hei anteeksi, mutta miksi te aina ehdotatte ensimmäisenä "lähde pois siitä suhteesta" ?

Miten heppoisin perustein te parisuhteessanne olette jos vaikeuksista ei halutakaan selvitä? Tietenkin, jos tämä ap:n mies ei muutu vaikka itse asian myöntäisikin ja hakisi apua, on asia eri. Mutta käsittääkseni tässä ei ole mitään ammattiapua edes haettu vielä?

En ymmärrä miksi aina kehotetaan eroamaan... elämä antaa vastoinkäymisiä, ei niistä auta juosta karkuun selvittämättä niitä. Ne tulee ennen pitkää eteen jossain toisessa muodossa.

JOten kehottaisin ap:n miestä ja häntä itseään hakemaan apua miehelle. Ehkä teidän perheestä tulee vielä onnellinen ja tasapainoinen. Yrittänyttä ei laiteta.

Kiitos vinkistä! Mutta kun tätä "muuttumista" on yritetty jo 20 vuotta

Ja mulla ei rehellisesti sanottuna ole enää mitään halua alistua jalkarätiksi... Jos ei syy ole minussa...

Myöntääkö mies että hän on ajoittain ilkeä sinulle? Jos myöntää, voisitte keskustella perin pohjaisesti asiasta ja yrittää hakea apua perheen ulkopuolelta. Koska henkistä alistamista ei todellakaan kukaan jaksa, tai jos jaksaa, saa siitä suurta vahinkoa itsetunnolle. Ymmärrän tämän.

Oletko koskaan kertonut miehellesi kuinka paljon hänen sanomisensa satuttavat sinua? Ja onko hän asiaa ymmärtänyt. Rakastatteko vielä toinen toisianne?