A
arabinoosi
Vieras
Onko muita äitejä (tai isiä), jotka ovat tavallaan yksin vastuussa lasten asioista, vaikka toinenkin vanhempi on kuvioissa ja asuukin samassa talossa? Meillä mies on jatkuvasti menossa ja töitä hän tekee paljon. Ymmärrän siis ihan hyvin sen, että minä hoidan konkreettisesti kaikki lapsiin ja kotiin liittyvät asiat. Mutta sitä en jotenkin jaksa ymmärtää että hän ei jaksaisi edes kuunnella loppuun asti, jos kerron esim. jotain lapsiin liittyvää ongelmaa. Tuntuu, että joudun ottamaan ihan yksin vastuun myös henkisesti. Ei tämä vanhemmuus niin helppoa ole, joskus sitä kaipaisi edes henkistä tukea, tai että voisi yhdessä miettiä esim. mitä tehdään missäkin tilanteessa. Tuntuu että hän ottaa vanhempana olemisen vähän niinkuin "vapaalla vaihteella". Kaikki on vain mun varassa ja riippuu minusta. Jos minä väsyn, niin lapset voi huonosti, siksi mun pitää vaan jaksaa. Vastuu tuntuu joskus mahdottoman suurelta yksin kantaa.