Henkisesti aivan paskana

Minulla on ihana mies, ensi kesän jälkeen avio sellainen ja maailman rakkain vuoden ikäinen tytär. Kaken pitäisi siis olla hyvin ja onkin ollut viime päiviin asti. Nyt kuitenkin olen viimeisnä kolmena yönä nähnyt unia mieheni Kaverista.. :ashamed: Tämä ei ehkä olisi yksistään katastrofi, mutta ennen kun alettin miehen kanssa odottaan lasta bailasin tosi usein miehen ja hänen kavereidensa kanssa. Ovat siis mahtavia tyyppejä. Varsinkin tämän kyseisen Kaverin kanssa olen aina viihtynyt. Monesti muiden mentyä nukkumaan ollaan kahdestaan jääty parantaan maailmaa. No, just ennen positiivista raskaustestiä yksi tälläinen ilta päättyi siihen, että tämän Kaverin kanssa suudeltiin.. Eikä se ollut mikään pusu vaan ihan tunteita kuohuttava suudelma :x Asia jäi siihen, miehen kanssa sovittiin et tuleva aviomieheni ei koskaan saa tietää. Kyllä se vähän mulla kummitteli mielessä, mutta pikkuhiljaa jäi taaemmaksi ajatuksissa. Joskus edelleen kun näen tän kaverin (aika usein, on tytön kummisetä) vatsanpohjaani kutittaa... :ashamed: Onko nämä unet vain alitajunnan tepposia? Kun tuntuu, että nyt naapurin miehetkin näyttävät paremman näköisiltä kuin ennen. Tekeekö naimisiin menon "lopullisuus" minut haluamaan kaikkia kaksijalkaisia, kun nyt muka vielä voi, vaikka EI TIETENKÄÄN voi.. Tunnen itseni niin paskaksi, että ihan fyysisesti mahaan sattuu ja oksettaa. Miten voin nähdä unta mieheni kaverista.. :/
Ja vielä kun minä todella rakastan tulevaa aviomiestäni..
Paska minä.. :headwall: :headwall:

 

itelläni myös 3kk tyttö ja häät elokuussa.kyllähän tässä on itsekin miettinyt välillä että aamenen jälkeen sitä sitten ollaan ja pysytään sen saman miehen kanssa ainiaan....eikä koskaan enää muita...vaikka rakastankin miestäni.

ehkä sullakin on alitajuista paniikkia johtuen häistä ja muusta elämänmuutoksesta.kannattaa kuitenkin tehdä tunteet selviksi ennenkuin on myöhäistä.kannattaisko jutella sen kaverin kanssa?ja punnita sitä olisiko elämä auvoisempaa tämän toisen kanssa.tuskinpa!

Ihania häitä sulle ja hyvää kesää!!

 

Sanot rakastavasi tulevaa aviomiestäsi, oletko aivan varma? Sillä jos rakastaisit niin sinulla ei todellakaan kuuluisi olla mitään tunteita toisia miehiä, etenkään hänen kavereitaan kohtaan. Tällä tapauksella ei tule olemaan onnellista loppua mikäli vielä vietät aikaasi miehesi kavereiden kanssa. Unohda siis hänet välittömästi ja välttele yhteisiä hetkiä, mikäli haluat naimisiin. Itse olen naimisissa, enkä voisi kuvitellakaan ketään toista rinnalleni kuin puolisoni. Rakkaus on ehdotonta, vilpitöntä ja ennenkaikkea luottamuksellista.

Mene naimisiin, mutta sen kanssa, jota TODELLA rakastat.

 

Kiitos susa05 sanoistasi, oli todella helpottavaa kuulla, että muillakin on ristiriitaisia tunteita ennen naimisiin menoa.. Ja ihana kun tänne voi vuodattaa, koska kenellekään näistä asioista ei pysty puhumaan. Tai ei kehtaa..
Sinulle hetkinen; Olet todella onnellisessa asemassa, jos koskaan miehesi kanssa yhdessä ollessa et ole edes miettinyt ketään toista. Voin kuitenkin vakuuttaa, että meitä, joiden ajatuksissa joku muu silloin tällöin käy on varmasti enemmistö. Niin ei saisi olla, mutta on. Ja kyllä rakastan miestäni, olen seurustellut useasti ennen tätä suhdetta (joka on kestänyt 7v) enkä olisi koskaan aikaisemmin kuvitellutkaan vakiintuvani näin tosissani. En todellakaan puolustele tekoani, mutta sen tiedän, että vaikka meillä joskus mieheni kanssa menisi asiat ristiin, en ikinä loukkaisi häntä niin että olisin hänen parhaan kaverinsa kanssa. Harmillista kylläkin joudun tämän kaverin kanssa edelleen näkemään, koska hän todella on tyttäremme kummisetä.
Olen kuitenkin ehkä vähemmistöä siinä suhteessa, että toivon, haluan ja olen valmis tekemään kaikkeni avioliittoni suhteen, mutta jos elämä on siitä huolimatta surkeaa, ja rakkaus meidän väliltämme kuihtuu ja kuolee pois en ajattele, että kituutan avioliitossani elämäni loppuun asti. En siis tarkoita sitä kun Rakkauuden alkuhuuma häipyy ja tilalle tulee rakastaminen (joka meillä on jo tapahtunut), vaan kun toisesta tulee täysin välinpitämätön tai jos suhteeseen astuu pettäminen.
Mutta naimisiin mennään ja viime yönä unetkin olivat normaaleja, onneksi

 

Olet todella onnellisessa asemassa, jos koskaan miehesi kanssa yhdessä ollessa et ole edes miettinyt ketään toista. Voin kuitenkin vakuuttaa, että meitä, joiden ajatuksissa joku muu silloin tällöin käy on varmasti enemmistö.

Mistä ihmeestä tiedät enemmistön ajatelleen joskus toista? Minulla on itselläni ehkä sitten niin tuore suhde, etten ole ehtinyt ajatella ketään toista, mutta näin vaan on. Rakastan miestäni täydestä sydämestäni, en ajattelekaan muita. Olen onnellinen että olen saanut tavata juuri hänet, tutustua juuri häneen, ottaa hänet osaksi elämääni. Miten tähän on tultu? Kärsimysten, menetysten, henkisen väkivallan kautta. Vasta niiden jälkeen minäkin opin arvostamaan vastaan kävellyttä hyvää miestä. En ihan tajua teitä, muista haaveilijoita. Teillä on jo ilmeisesti kaikkea, mutta ette arvosta elämän antamia lahjoja... :\|

 

Täytyy kyllä sanoa, että minun mielestäni on aivan normaalia pitkässä suhteessa (itselläkin 7 v takana) ajatella muita. Toimenpiteet on sitten ihan toista, niitä en alkaisi käytännössä kokeilemaan. Kun niin on sinulla kuitenkin käynyt niin kyllä se vielä unohtuu se pusukin. Älä vain ala romantisoida sitä ja haaveilla siitä enempää, tee selväksi itsellesi ettei siitä koskaan tulisi mitään koska sitten lapsesikin elämä menisi pilalle kun isä ja äiti olisivat riidoissa. Ja suhteen perusta valahtaisi pois kun lietsoisit itsellesi ettei se ollut kunnossa ennen lapsen ja häiden tuloa -Mikä ei pidä paikkaansa vaan on ihan normaalia haaveilla ja kuvitella!

Eli hyväksy se että muutkin vielä kiinnostavat, onhan maailma täynnä miehiä. Mutta omasi on valinnut juuri sinut ja pitää sinusta hyvää huolta. Ja hän on luonut kanssasi jotain aivan ihanaa maailmaan, jota kukaan muu ei olisi kyennyt sinulle antamaan

 

\

Täytyy kyllä sanoa, että minun mielestäni on aivan normaalia pitkässä suhteessa (itselläkin 7 v takana) ajatella muita. Toimenpiteet on sitten ihan toista, niitä en alkaisi käytännössä kokeilemaan. Kun niin on sinulla kuitenkin käynyt niin kyllä se vielä unohtuu se pusukin. Älä vain ala romantisoida sitä ja haaveilla siitä enempää, tee selväksi itsellesi ettei siitä koskaan tulisi mitään koska sitten lapsesikin elämä menisi pilalle kun isä ja äiti olisivat riidoissa. Ja suhteen perusta valahtaisi pois kun lietsoisit itsellesi ettei se ollut kunnossa ennen lapsen ja häiden tuloa -Mikä ei pidä paikkaansa vaan on ihan normaalia haaveilla ja kuvitella!

Eli hyväksy se että muutkin vielä kiinnostavat, onhan maailma täynnä miehiä. Mutta omasi on valinnut juuri sinut ja pitää sinusta hyvää huolta. Ja hän on luonut kanssasi jotain aivan ihanaa maailmaan, jota kukaan muu ei olisi kyennyt sinulle antamaan

Kiitos tästä kommentista, et uskokaan miten järkeä puhut. Mulla tuli kyyneleet silmiin, kun ajattelen miten oikeassa olet. Tollaset ihmiset auttaa ajattelemaan, että ventovieraatkin voivat olla ystävällisiä ja auttavaisia.
Ja sinulle aallotar; olen iloinen, että olet löytänyt sen oikean, ehkä et kuulu siihen enemmistöön, jota tarkoitan. Älä kuitenkaan tuomitse muita kun et tiedä miltä elämäsi näyttää esim viiden vuoden kuluttua.
Ajatuksille kun ei voi mitään, mutta toimilleen voi ja siinä minä tein ison virheen :ashamed:

 

hmm.. itse koin myös sinä kesänä, ennen kuin mentiin namisiin, hassuja tunteita entistä hyvää ystävääni kohtaan. Tekstiviestejä läheteltiin, soiteltiin, parannettiin maailmaa, juhlittiin ja jopa suudeltiin (kerran)
Kaikesta huolimatta rakastin ja rakstan edelleen miestäni, vaikka annoin tuon tapahtua itseni ja tämän miehen välillä.

Olen näin jälkeenpäin asiaa miettinyt ja tullut siihen tulokseen, että pelkäsin/jänitin naimisiinmenemistä a halusin vielä kokeilla jotain vatsanpohjaa kutittavaa.. ja toisaalta samalla testasin itseäni, että rakastanko todella mietäni ja olenko valmis yhteiseen tulevaisuuteen.

 

Eihän se naimisiin meno ole kuin papin aamen,miksi se mitään muuttaisi.Ja mikään muu ei ole varmaa kuin kuoleman tulo,eli avioliittoja tulee ja menee;jollei toimi,voi erota.En tajua miksi se on niin mieltä kuohuttavaa joillekin.luvataan lopullista sitoutumista,mut oikeasti;kun alkaa tarpeeksi tökkiä,lähdetään nostelemaan,onpa lopullista.Ja kaikki tämän tosiasian tietävät jo naimisiin mennessä!eli mitä yritän sanoa,on se että älä nyt anna papin aamenen viedä yöuniasi ja laittaa koko elämääsi ihan sekaisin.

 

Mä voin puhua omasta kokemuksesta, että kans ennen naimisiin menoa EX-mieheni kanssa, koin hänen kaverinsa kanssa kiihkeän kesän. Me oltiin molemmat suhteessa, josta puuttui jotain. No mä sitten sen sähläyksen jälkeen LUULIN selvittäneeni asiat päässäni ja tajusin kuinka hyvä ihminen mulla oli rinnalla. Puoli vuotta sähläyksen jälkeen menin kuitenkin naimisiin sen turvallisen miehen kanssa, jonka kanssa en kokenut intohimoa vaan ehkä enemmän äidillistä rakkautta... pitkä tarina...

Mutta pointtini on se, että ei sitä lähdetä KENENKÄÄN kanssa suutelemaan tai muuta puuhailemaan, JOS sulla on omat arvot, ajatukset ja tunteet kunnossa. Kun susta tuntuu, että jotain puuttuu fyysisesti tai henkisesti, niin tuntosarvet on töröllään joka suuntaan, vaikka kuinka olisit menossa just naimisiin tai lapsi just tulossa tai jotain.

ELI kannattaa tarkkaan miettiä mitä puuttuu, mitä mä kaipaan? Jos nyt haikailee jotain, niin mitä se on sitten 5 tai 10 vuoden päästä... VIKAA ei varsinaisesti ole kenessäkään - siinä hyväuskoisessa puolisossa kaiken vähiten! Itse täytyy tietää mitä haluaa, kenen kanssa ja koska!! Jos sitä tietoa ei ole nyt, kannattaa antaa ajan kulua hieman. Näkemys voi selkiytyä vähän ajan päästä.

Itselläni kävi "huonosti" tai sitten erittäin hyvin - mä erosin parin vuoden päästä tästä turvallisesta miehestä ja löysin ihan uuden, itseäni paljon vanhemman miehen rinnalleni ja NYT todella ELÄN, voin olla rehellinen itselleni ja koen eläväni sitä elämää mitä mun pitäisikin eli OLEN ONNELLINEN esikoisen odottaja. : ) Pitkä ja kivinen tie piti kulkea oman henkisen kasvun kautta, mutta se kaikki kannatti. EI OLE KASVUA ILMAN KIPUA!

 

Heipsistä!

Minusta tuntuu että lapseni isä on ihan oikeasti minulle suuri rakkaus, joka kerta kun hän tulee kotiin tai häntä ajattelen, niin kyllä mahan pohjassa vipistää ja rakastamisen tunne on mahdoton. Siltikin tässä lähiaikoina olen suonut muutamia ajatuksia eräälle yhteiselle tutullemme, mutta ei niitä pidä ottaa turhan vakavasti. Tiedän, etten tulisi olemaan missään määrin uskoton miehelleni hänen enkä kenenkään muunkaan kanssa, en koskaan ottaisi riskiä menettää tätä meidän perheen onnea. Tämä toinen mies on vielä tuttumme sellaisesta yhteydestä, etten tule häntä tapaamaan enää kuin muutamia kertoja ja nekin ihan asiallisissa merkeissä, joten eipä se mitään kiusauksia pääse ruokkimaan. En ole koskaan tosissani harkinnut minkäänlaista siirtoa siihen suuntaan, vaan olen ihan huvittuneena iloinnut niistä positiivisista tuntemuksista, joita tästä miellyttävästä miehenpuolesta olen saanut. Kyllä hyviä tunteita mahtuu maailmaan, älkää ottako niitä ja itseänne liian vakavasti.

 

Kiitos teille kaikille, jotka vastasitte viestiini. On hyvä lukea muiden tarinoita, osaa ajatella omaa suhdettaankin eri kantilta. Olen paljon miestanä ja tyttöäni eli meidän perhettä ajatellut viime päivina ja päätynyt siihen, ettäparempaa miestä en voisi saada. Ajatukset ovat muutenkin nyt rauhallisemmat, yöt nukun kuin pieni possu ilman minkäänlaisia unia.. Mukavaa, lämmintä kesää kaikille, eletään kukin kohdallamme niinkuin hyvältä tuntuu, meillä on vain tämä yksi elämä!! :hug: