Henkinen välimatka vanhempiini kasvaa...

[surku]

Olen aina ollut se "selviytyjä", joka ei muiden apuja tarvitse eikä asioistaan juuri huutele. Siskoni taitaa olla edelleen napanuorastaan kiinni, vaikka on jo oma perhe ja ikää 30+. Äiti hoitaa hänen lapsiaan heti kun vain tarvii (ja vaikkei aina tarviiskaan, äiti menee heille ja kehuu miten ihania siskoni lapset ovat). Jopa heidän lemmikkinsä saa täyshoidon kunhan siskoni vain vähän inahtaa, että elukka tarviis hoitajaa... Välimatkaa heillä alle 1km.

Minun lapseni ovat mummolassa ehkä noin kerran vuodessa, meille eivät tule lapsia hoitamaan. Lemmikkimme saamme heille hoitoon, kunhan tarpeeksi ajoissa kysymme ja kerromme tarkasti kuinka kauan hoitoa tarvitsee.

Sisarkateuttako lie, mutta joka päivä kun kuuntelen äitini kertomuksia kuinka taas oli ollut siskoni luona kylässä je hehkutusta siskoni lapsista, tunnen piston sydämessä. En ilmeisesti ole yhtä hyvä ja arvokas kuin siskoni tai hänen lapsensa. Tai sitten asumme liian kaukana (matkaa alle 10km). Mieheni on huomannut samana asian ja on kovin pahoillaan. Lapsemme kysyvät useasti, miksi mummo on aina tädin luona eikä juuri koskaan meillä... niin, mitäpä siihen vastata??

Onneksi mieheni vanhemmille lapsemme ovat kaikki kaikessa. Sen huomaa lapsistakin; enemmän he appivanhemmille hoitoon haluavat kuin minun vanhempieni luo.

 

[..]

Jep, täällä sama homma, tosin välimatkaa on pitkästi ja siksi harvoin nähdään, myös siskooni on pitkä välimatka äidilläni, mutta silti välillä tuntuu että siskon lapset on paljon rakkaampia ja ihanampia, huomaa esim miten on autettu raskausaikana ja nyt lasten ollessa isompia, me ei edes lahjoja lapsille saada, mutta siskon lapset saa kaikkea mahdollista heiltä ja apuun tullaan kun vaan pyydetään... Huoh.

 

[BitchAl]

Tosi kurja tilanne... Mikset voi jutella äitisi kanssa asiasta? Hän saattaa olla sokeutunut tilanteelle. Omassa itsenäistymisessä koin isona asiana sen, että saan suuni auki vaikeista asioista vanhempieni kanssa. Moni tilanne on muuttunut keskustelun myötä. Kertaakaan ei ole huudettu tai mökötetty. Anteeksi ovat pyytäneet.

 

[Peppari]

No annappa äitisi vastata lasten kysymyksiin miksei mummo käy heitä katsomassa.

 

[ss]

Kannattaa jutella äitisi kanssa. Meilläkin sama tilanne, 30-vuotias siskoni on edelleen riippuvainen etenkin äitini, mutta myös muiden sukulaisten tuesta. Tuki on sekä rahallista, että lastenhoitoa, yhteydenpitoa kouluun, lapsen viemistä harrastuksiin, vaatehuoltoa plus tietty vuokrarästien maksamista, auton kulujen maksamista, arjen asioiden selvittelyä jne.

Ymmärrän hyvin, että äitini tietysti puhuu siitä lapsenlapsesta, jonka kanssa viettää eniten aikaa. Se kyllä korpeaa, kun kerron jotain oman pojan kuulumisia ja äiti vastaa siihen kertomalla "omansa" eli siskonpoikani kuulumisia. Samoin jos poikani käy esittelemässä lukemaansa kirjaa tai koulutyötä, kehuu äitini ja kertoo heti perään, mitä se siskonpoika on puuhannut.

Nähdään sen verran harvoin, etten ole jaksanut ottaa asiaa puheeksi. Asutaan eri kaupungeissa, mutta jos asuttaisiin samassa kaupungissa ja nähtäisiin useammin, alkaisi tuo vituttaa niin paljon ja niin usein, että olisi pakko puhua. Äidillesi voit sanoa ihan nätisti, että "sisko tuntuu tarvitsevan enemmän tukea, mutta minä toivoisin että lapsenlapset saisivat tasapuolisesti mummolan huomioita". tms.

 

[ap]

Tosi kurja tilanne... Mikset voi jutella äitisi kanssa asiasta? Hän saattaa olla sokeutunut tilanteelle. Omassa itsenäistymisessä koin isona asiana sen, että saan suuni auki vaikeista asioista vanhempieni kanssa. Moni tilanne on muuttunut keskustelun myötä. Kertaakaan ei ole huudettu tai mökötetty. Anteeksi ovat pyytäneet.

En osaa esittää asiaa niin, etteikö äitini siitä loukkaantuisi. Hän on oikea marttyyrien esikuva :snotty:
Mun itsenäistyminen on tapahtunut jo lähes 20v sitten, mutta se onkin ollut oikeaa itsenäistymistä eikä samanlaista kuin siskollani... että äiti huoltaa edelleen.

 

[ap]

Tänäänkään ei ole esim. soittanut ja kysynyt lapseni koulutodistuksesta mitään. On varmaan niitä siskon mussukoita hyysäämässä :kieh: