henkinen väkivalta

Onko täällä muita jonka lasten isä ei tullut lasten kanssa toimeen? Kaipaisin kuulla kokemuksia.
Meillä siis kaksi tyttöä(4v. ja 5v.) joiden kanssa isä ei vaan yksinkertaisesti osaa olla, siis touhuta mitään saati käyttäytyä aikuismaisesti. Niiden kanssakäyminen on suurimmaksi osin komennusta, arvostelua, kyseenalaistamista. Lämmön osoituksia tai kannustusta saa odottaa turhaan... Kaikkeen pieneenkin virheeseen tartutaan ja siitä tehdään iso asia.. Lapset ei oikein osaa eikä uskalla lähestyä isää, mies kun käytäytyy arvaamattomasti. Fyysistä kiinnikäymistä ei ole ollut kuin nuoremman ollessa pieni on kuulemma ravistellu ku on vaan itkenu mun ollessa kaupassa. Tällaista henkistä väkivaltaa en kuitenkaan enää siedä. Kauan olen miehelle antanu mahdollisuuden kasvuun ja oppia uuden tavan olla lasten kanssa(tarjonnu kirjallisuutta jota ei suostunu lukemaan ja perheterapiaa joka jäi yhteen käyntiin) mut ei vaan ole sillä ollut tarpeeksi henkistä voimaa siihen. Sääli vaan nyt ettei mies ole opetellut uutta tapaa olla lasten kaa ja sama lasten lannistaminen jatkuu varmasti joka toinen viikonloppu tapaamisissa Miehen asenne on hyvin naiivi, Kokee kuulemma et tulee varmaan lasten kanssa paremmin toimeen ku ne vähän kasvaa ja saa älliä.. \|O Kuuntele sit tällaisia kommentteja...

Kiitos et sain purkaa itseäni, vähän helpotti

 

:/ Kuulostaa ikävältä. Toista ihmistä ei ikävä kyllä voi muuttaa, eli ei sulla oikein ole keinoja tilanteeseen puuttua. Ja kun henkistä väkivaltaa ei pidetä oikein minään... tai sitä on ainakin hyvin vaikea todistaa muille. Jäljet se helposti kuitenkin jättää lapseen, voi tulla hyvinkin huono itsetunto, kokea häpeää jne.
Minuakin isäni haukkui mm. hyödyttömäksi loiseksi, siivelläeläjäksi ja lumpuksi, varsinkin murrosiässä. Ei ne loukkaukset ikinä unohdu, vaikka myöhemmin välit onkin parantuneet.

 

Meillä on sama tilanne minun poikani kanssa. Avokkini ei siis ole biologinen isä... Olen miettinyt eroa jo pitkään, tietenkin tuohon eroon liittyy muitakin syitä esim. alkoholi. On todella arvaamaton humalassa myös minua kohtaan ja purkaa kaiken kiukkunsa lapseen. Olemme ollet pariin oteeseen jo turvakodissakin. Mielestäni ero on ilaanteessa ainoa vaihtoehto

 

\

Onko täällä muita jonka lasten isä ei tullut lasten kanssa toimeen? Kaipaisin kuulla kokemuksia.
Meillä siis kaksi tyttöä(4v. ja 5v.) joiden kanssa isä ei vaan yksinkertaisesti osaa olla, siis touhuta mitään saati käyttäytyä aikuismaisesti. Niiden kanssakäyminen on suurimmaksi osin komennusta, arvostelua, kyseenalaistamista. Lämmön osoituksia tai kannustusta saa odottaa turhaan... Kaikkeen pieneenkin virheeseen tartutaan ja siitä tehdään iso asia.. Lapset ei oikein osaa eikä uskalla lähestyä isää, mies kun käytäytyy arvaamattomasti. Fyysistä kiinnikäymistä ei ole ollut kuin nuoremman ollessa pieni on kuulemma ravistellu ku on vaan itkenu mun ollessa kaupassa. Tällaista henkistä väkivaltaa en kuitenkaan enää siedä. Kauan olen miehelle antanu mahdollisuuden kasvuun ja oppia uuden tavan olla lasten kanssa(tarjonnu kirjallisuutta jota ei suostunu lukemaan ja perheterapiaa joka jäi yhteen käyntiin) mut ei vaan ole sillä ollut tarpeeksi henkistä voimaa siihen. Sääli vaan nyt ettei mies ole opetellut uutta tapaa olla lasten kaa ja sama lasten lannistaminen jatkuu varmasti joka toinen viikonloppu tapaamisissa Miehen asenne on hyvin naiivi, Kokee kuulemma et tulee varmaan lasten kanssa paremmin toimeen ku ne vähän kasvaa ja saa älliä.. \|O Kuuntele sit tällaisia kommentteja...

Kiitos et sain purkaa itseäni, vähän helpotti

Ikävä tilanne.
Mistä tiedät mitä viikonloppuisin on, miten isä kohtelee? Kertovatko lapset?
Mutta minä mietin, että entäs kun vastaavaa tilannetta on lähihuoltajan, äidin taholta? Eli lähiperheessä täyttyy henkisen väkivallan kriteerit, lapset pelkää äitiään. Miten siihen voi puuttua? Mitä tehdä? Millä sen osoitat?

 

\

\

Onko täällä muita jonka lasten isä ei tullut lasten kanssa toimeen? Kaipaisin kuulla kokemuksia.
Meillä siis kaksi tyttöä(4v. ja 5v.) joiden kanssa isä ei vaan yksinkertaisesti osaa olla, siis touhuta mitään saati käyttäytyä aikuismaisesti. Niiden kanssakäyminen on suurimmaksi osin komennusta, arvostelua, kyseenalaistamista. Lämmön osoituksia tai kannustusta saa odottaa turhaan... Kaikkeen pieneenkin virheeseen tartutaan ja siitä tehdään iso asia.. Lapset ei oikein osaa eikä uskalla lähestyä isää, mies kun käytäytyy arvaamattomasti. Fyysistä kiinnikäymistä ei ole ollut kuin nuoremman ollessa pieni on kuulemma ravistellu ku on vaan itkenu mun ollessa kaupassa. Tällaista henkistä väkivaltaa en kuitenkaan enää siedä. Kauan olen miehelle antanu mahdollisuuden kasvuun ja oppia uuden tavan olla lasten kanssa(tarjonnu kirjallisuutta jota ei suostunu lukemaan ja perheterapiaa joka jäi yhteen käyntiin) mut ei vaan ole sillä ollut tarpeeksi henkistä voimaa siihen. Sääli vaan nyt ettei mies ole opetellut uutta tapaa olla lasten kaa ja sama lasten lannistaminen jatkuu varmasti joka toinen viikonloppu tapaamisissa Miehen asenne on hyvin naiivi, Kokee kuulemma et tulee varmaan lasten kanssa paremmin toimeen ku ne vähän kasvaa ja saa älliä.. \|O Kuuntele sit tällaisia kommentteja...

Kiitos et sain purkaa itseäni, vähän helpotti

Ikävä tilanne.
Mistä tiedät mitä viikonloppuisin on, miten isä kohtelee? Kertovatko lapset?
Mutta minä mietin, että entäs kun vastaavaa tilannetta on lähihuoltajan, äidin taholta? Eli lähiperheessä täyttyy henkisen väkivallan kriteerit, lapset pelkää äitiään. Miten siihen voi puuttua? Mitä tehdä? Millä sen osoitat?

Meillä myöskin niin että lapset pelkäävät äitiään, jonka luona pääsääntöisesti asuvat!Tilanne on hankala senkin takia etteivät lasten isä ja äiti ole tekemisissä huonojen väliensä takia.Lapset haluaisivat asua luonamme ja ovat asian kertoneet meille,ystävilleen,sukulaisilleen ja äidilleenkin..Joka asiasta oli suuttunut ja näin käyttänyt valtaa lapsiinsa.En viitsi nyt tässä edes kertoa mitä hän oli lapsilleen sanonut, mutta aika ikävä tilanne ollut lapsille.. :'(
Lapset nykyään pelkäävät äitinsä reaktioita niin paljon etteivät uskalla kertoa rehellisesti mielipiteitään..Lasten isä otti asian takia yhteyttä lasten äitiin, muttei kuulema luovu lapsista ilman oikeuden päätöstä, jolloin mieheni antoi periksi..Ei jaksa tapella oikeudessa pitkään ja ajatteli lapsiakin siinä taistelun keskellä!
Äitipuolilla ja isäpuolilla ei asiaan ole juuri vaikuttamista.Ainoa mitä on voinut tehdä on lohduttaa itkevää lasta, jonka on pakko palata äitinsä luo!Miettiä vain voi kuinka äiti voi tehdä noin omalle lapselleen!? \|O