Henkinen kivunlievitys synnytyksessä

["miimii10"]

Koitin etsiä tietoa johon en ole tyytyväinen. Onko kenelläkään vinkkejä henkiseen puoleen, toka tulossa ja luultavasti turvaudun johonki puudutukseen tai ilokaasuun mutta nyt henkinenkin puoli kiinnostaa.

Ekassa makasin koko ajan mietin onko parempi olla suihkussa, hymistä,laulaa tms?
Jos joku jaksaa oman tarinansa kertoa lyhyellä tai pitkällä kaavalla arvostan sitä suuresti.

Eli tieto lisäisi turvaa tässä tapauksessa.


miimii10 ja rv34 ja risat

 

[Non compos mentis]

mulle riitti kuopusta synnyttäessä suihkussa käyminen, heijaaminen, istuminen pallolla, leuan rentouttaminen...

 

[tr]

Mielikuvaharjoittelua, keskittymistä hengitykseen, lihasten rentouttamista. Kuvittelin uivani viileässä kesäyössä oman mummolani järvessä.

 

["miimii10"]

kuulostaa ihanalta tuo uiminen

 

["äiti"]

Minä nipistin supistusten aikana itseäni vatsasta ja se supistuskipu jäi taka-alalle kun tunsin sen nipistyksen. Eli tavallaan henkistä kivunlievitystä tämäkin kun antoi kivulle toisen kohteen(eikä edes supistuskipuun verrattava kova kipu) niin se pahempi kipu jäi taka-alalle. Todella toimiva konsti oli itselläni. Vähän mustelmaahan tuosta tuli, mutta mitäpäs siitä.

 

[jaah]

Mies tolkutti mulle vieressä ja ennen, että kipu on vain mielentila. Ei kyllä helpottanut tipan vertaa.

 

["vieras"]

Mä olen turvautunut avautumisvaiheessa lämpimään suihkuun, kävelyyn ja kyykistelyyn. Liike auttaa, mutta toki sekin verottaa tavallaan voimia jos avautumisvaihe on pitkä. Viime synnytyksessä ei kyllä mikään auttanut kipuihin, koska supistukset "jäivät päälle", eivätkä tulleetkaan aaltomaisesti. Spinaalin sain ja kaikki kipu lakkasi heti. Olin tosi skarppina ja hyvävointisena synnytyksen loppuun asti. Ehdottomasti seuraavasskin otan spinaalin, mutta toki niin pitkään kuin voin, yritän selvitä ilman lääkkeellistä kivunlievitystä.