Toggle sidebar

Hengästyminen alkuraskaudessa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Manna66
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
M

Manna66

Vieras
Hei!

Onko minulla kohtalotovereita? Olen ollut hengästynyt lähestulkoon ihan alusta asti ja nyt on menossa vasta rv 12+5. Pahoinvointia, pyörtymisiä tai huimausta ei ole ollut ja verenpainekin on yleensä normaali tai hiukan alhainen. Viikonloppuna tosin mittasin hyvinkin alhaisia lukemia (93/57) mutta toissapäivänä oli taas normaalit lukemat. Hemoglobiini ei myöskään ollut alhainen.

Hengästymistä ilmenee ihan pientäkin mäennyppylää tai rappusia noustessa, samoin jos kävelen vähänkin reippaammin. Nimenomaan aerobinen liikunta aiheuttaa tätä, mutta esim. kuntosalilla ja bodypumpissa ei ole ongelmia. Neuvolantäti ei osannut antaa vastausta, mutta onko täällä muita vastaavasta ongelmasta kärsiviä? Oletteko saaneet tietoa mistä johtuu?
 
Oletko mittaillut sykkeitä? Mulla nimittäin raskauden myötä (jossain määrin jo alkuraskaudessa, enemmän toiselta kolmannekselta alkaen) on nousseet sykkeet aivan älyttömän herkästi kaikessa liikunnassa. Mulla se ei itse asiassa ole älytöntä hengästymistä aiheuttanut (toisin kuin sykkeen nousu normaalisti), mutta olen jo oppinut tunnistamaan sellaisen kummallisen olon, joka siitä aiheutuu. Se olo kun tulee, niin vilkaisen sykemittaria, joka siinä vaiheessa yleensä näyttää yli 150. Esim. tänään rauhallisessa kävelyvauhdissa loivassa ylämäessä alkoi tuntua oudolta -> syke 158!

Mitään selitystä tuohon en tiedä, mulla on kyllä yleensäkin korkea syke liikunnassa (vaikka ihan hyvä kunto ja matala leposyke), mutta nyt tulee älyttömiä lukemia. Joinakin päivinä. Toisina päivinä taas ei mitään hätää.

Sykettä olen vahtinut tosi tarkkaan sen jälkeen kun jossain viikoilla 20-25, en nyt muista tarkemmin, pyörryin kävelylenkillä ylämäessä. Syke oli juuri ennen pyörtymistä 170, vaikka en ollut edes kovin hengästynyt. Pysähdyin lepäämään, ja seuraava, mitä tajusin oli, että kömmin ylös ja mahaan sattui. No, onneksi ei käynyt kuinkaan, mutta tosiaan sen jälkeen olen sykettä vahtinut.

Sinänsähän tämä eroaa aika paljon sun tilanteesta, että mä nimenomaan en ole ollut erityisen hengästynyt, mutta ajattelin, että voisi liittyä asiaan. Olen kuullut parilta muultakin raskaana olevalta tutulta, että sykkeet on olleet tosi korkealla. Hirveästihän ne ei saisi nousta ainakaan pitkäksi aikaa, jotta vauva saa tarpeeksi happea.
 
moi

Mä oli kanssa hengästynyt alkuraskaudesta, just noilla viikoilla, kun maha alkoi kasvamaan. Mun terkkari oli sitä mieltä, että vauvan kasvu voi tehdä pallealle tukalan olon. Mä sain avun ylihengitysharjoituksista, eli keuhkot täyteen 8 laskien, pidä 4, tyhjäksi 8. Nyt olen viikolla 33 ja vauva tietää edelleen paikkansa alhaalla, eikä potki mua palleaan tai kylkiluihin. kannattaa koittaa, ei niistä haittaakaan ole.
 
Mulla ihan eka raskausoire oli että voimat katosivat urheillessa. Siis jos yritti ponnistella sellaista tavallista hölkkää enemmän niin syke nousi ihan huippuunsa, mutta vauhti ei lisääntynyt lainkaan. Raivostuttavaa! Tämä siis jo ihan ensimmäisenä oireena raskausviikolla 3, viikko ennen raskaustestiä! Olen joutunut opettelemaan uuden kevyen ja tasaisen tavan liikkua ja hiihtää, vaikka olen vasta ihan raskauden alkutaipaleella. Saa nähdä mikä on tilanne kun olen niin pitkällä raskaudessa kuin sinä.
 
Kiitos tiedoista! Eniten tässä huolestuttaakin, että jos sikiö ei saa happea eikä kasva...

En ole mitannut pulssia, mutta kyllä se nousee hengästymisen lisääntyessä ihan selkeästi. Olenkin nyt hidastanut huomattavasti kävelytahtiani kun ulkoilutan koiraa ja olo on silloin paljon parempi.

Äsken sain jonkinlaisen vastauksen tähän hengästymiskysymykseeni neuvolalääkäriltä ja hän epäili huonontunutta kuntoa tai flunssaa! No ei varmasti ole kyse tästä, sillä flunssaa oli tammikuun lopussa-helmikuun alussa ja tätä hengästymistä jo aiemmin. Peruskuntoni on hyvä, koska olen ennen raskautta kävellyt päivittäin pitkiä lenkkejä koiran kanssa vaihtelevassa maastossa sekä käynyt bodypumpissa ja kuntosalilla. Taidan varata ajan yksityiselle lääkärille asian suhteen, koska tämä todella huolestuttaa minua ja haittaa normaalia elämää. En halua enkä voi jäädä sohvaperunaksi, sillä koira on lenkitettävä joka päivä kun mieskin on kotona vain kerran kuussa (pitkällä työkomennuksella).

Sintti, onko sikiösi hapensaanti ollut tästä pulssiongelmasta huolimatta hyvä?
 
Tuli mieleen sellainen asia, että oletko ollut vielä ultrassa? Kohdun korkeus (siis se missä kohtaa kroppaa kohtu sijaitsee) vaikuttaa varmasti siihen miten paljon keuhkoille ja pallealle jää tilaa. Kaverillani kohtu on korkealla, ja hän hengästyy jo syödessään, vaikkei viikkoja ole kuin 15.
 
No, sikiön hapensaannistahan ei sinänsä voi tietää. Olen lukenut ohjeen, että syke ei saisi pitkäksi aikaa nousta yli 150, jotta sikiö saa riittävästi happea. Ja sitä sitten yritän sillä sykemittarilla vahdata. Eli liikuntaa on koko raskausaika menty sykemittaria vilkuillen, ja aina kun syke nousee yli 150, hidastan tai pysähdyn. Käytännössä tämä on tarkoittanut sitä, että juokseminen loppui viikon 12 tienoilla (siihenkin saakka oli takkuista), jumppa jossain viikon 25 tienoilla (siihenkin saakka hyvin rauhallisesti piti tehdä), ja kävely (ja satunnainen uinti) on hidastunut aika tavalla. Pääasiassa on koko raskausaika tullut käveltyä, sitä sitten sitäkin enemmän.

Huono kunto ei mullakaan pitäisi olla, ennen raskautta liikuin paljonkin. En tiedä, kuinka toimivia nuo sykemittareiden omat kuntotestit ovat, mutta oma testini saa aina tulokseksi erinomainen, nyt tosin en ole pariin kuukauteen testannut.

Kuitenkin käsittääkseni vauva ottaa aina ensin hapen, ja sitten vasta loput jää äidille (korjatkaa, jos olen väärässä), eli kun mua ei ole kauheasti hengästyttänyt, niin en ole kauheasti siitä vauvan hapensaannista ollut huolissani. Ja tosiaan aina, kun tuntuu epäilyttävältä, niin lepoa. Vauva on kyllä liikkunut virkeästi kaiken aikaa, ja kaikki napaverivirtaukset on ultrattu moneen kertaan (ei tämän asian tiimoilta, vaan ihan muuten) ja hyviksi havaittu. Nyt viikkoja siis kohta 39 täynnä, en muista, laitoinko sitä edelliseen viestiin.
 
Oon hengästynyt tavallisella lenkillä jo ennen plussaamista ja mäet olivat aivan kauheita. Ei meinannut millään päästä huipulle. Kaverini sanoi aivan samaa ja terve poika heillä on. Nyt rv 18 ja helpottaa.
 
Onneksi on tosiaan kyse vain satunnaisesta pulssin noususta ja hengästymisestä ja sitä on nyt oppinut säätelemään ihan luonnostaan ja väkisinkin kun ei vaan jaksa! Kurja vaiva, mutta eihän sille mitään varmaankaan voi tehdä kuin ainoastaan löysätä tahtia.

Kohtuni saattaa tosiaan olla aika ylhäällä niin, että pallealle jää vähän tilaa. Sen huomaa jo istuessakin, että jotain siellä ikäänkuin tökkii. Huomenna sekin selviää kun menen np-ultraan! Kiitos vielä kerran kommenteistanne ja kokemustenne jakamisesta. Kerron sitten mitä sanoo lekuri tai kätilö tästä vaivasta huomenna.
 
mulla ei oo hengästymistä, mutta välillä tuntuu etten saa kertakaikkiaan tarpeeks ilmaa keuhkoihin. saa vain haukkoa ilmaa niin kauan, että se raja menee rikki ja tuntuu taas hyvältä. tuo voi tulla koska tahansa, ei tarvii tehdäkään mitään.

sydän pompotti kans välillä hurjaa vauhtia, varsinkin alussa. välillä olin töissä ja laskin sykkeen sinne 120 tienoille, kun eikös se ole normaalisti jotain 80-90? työ on seisomatyötä, mutta ei siinä nyt niin hirveästi sitä liikuntaakaan ollut...
 
Musta tuo hengästyminen, ts. pulssitason nousu johtuu ihan hormonaalisista syistä eli on siis tavallinen alkuraskauden oire, sillä ei niinkään ole mitään tekemistä kasvavan ja vielä kuitenkin pienen kohdun kanssa.

Itellä oli esikoista oottaessa todella hyvä kunto, pyöräilin 30 km lenkkejä päivittäin ja sitten yhtäkkiä ei enää oikein pystynyt samaa tahtia ylläpitämään, koska hengästyi niin kovasti. Nyt on sama juttu, kun odotan toista, jopa lukiessa kirjaa ääneen esikoiselle alkaa hengästyttämään!
 
Minä oon myös ollut hengästynyt heti alusta lähtien. Suunnilleen jo kenkien sitominen hengästyttää... Tuntuu hassulta, kun ennen on ollut kuitenkin ihan ok kunto ja nyt on kuin satavuotias. Kyllä mä tosin kävellä jaksan pitkiäkin matkoja, mutta hengästyttää kyllä tosi paljon.
 
Olen eri tilanteessa kuin te muut,mutta kerron oman kokemukseni.Olen tässä lääkärillä käynyt ja raskautta yhtenä vaihtoehtona piti oireiden johdosta.(siis yli 2vko lämpö 37,1-37,5,rinnat aristi alkuvkolla parina päivänä tosi paljon-ilman liivejä kävely teki tuskaa,nyt vain sivuilta arat ja turvonneet.Mahaa vihloi parina päivänä tällä vkolla,näkö on samentunut-tihrustan,jotta tän nään kirjottaa,päänsärkyä yli vko sitten.Ja nyt asiaan..eli olen tottunut käveleen todella ripeästi-muiden mielestä juoksen:)mutta nyt kun lämpö on ollut korkealla,tuntuu kuin 100m jälkeen jo puuskattasin.siis todellakin hengästyn paljon kävellessä-normaalisti 25min työmatka suju joutusasti.Raput tekee saman,kun olen himaan päässy matelehdin nää kolme kerrosta ylöspäin.#pvänä pisti rintaan-siis sillein ettei uskaltanut hengittää syvään kun sattu.ja olin ihan makuulla tv ääressä.Kaikissa testeissä olin -arvot ok,eikä mitään kilpirauhasissa/sydän filmissä.Ja sitten piru vie ne menkat alkoi eilen.(4pvää etukäteen tekivät labras virtsasta testin-negat.)Saa nähä kauanko kestävät.
Olen käyttänyt evra-laastari,joten voihan olla et sen poisotto tuo menkat ajallaan-jos kuitenkin olisin raskaana.Evraan en oikein enää luota kun kuulin raskaaksi tuloista siitä huolimatta.
Mitäs mieltä olette oireista?Se ärsyttää,että kaikki oireet on uusia-siis ei koskaan ennen menkkoja ole-ja kuitenkin menkat alkaa.
p.s.lämmöt vielä nyt aamulla päälle 37 ja rinnat turvoksissa
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa