Hemmetin ripuliepidemiat! Pelkään, että tauti iskee jossain julkisella paikalla. >:/

[nolo vieras]

Tää on nyt aika noloa, mutta haluaisin kuulla, onko mulla yhtään kohtalotovereita. Pelkään nimittäin ihan julmetusti, että mulle iskee ripuli jossain julkisella paikalla enkä ehdi vessaan tai vessaa ei ole saatavilla. Kuullostaa tyhmältä, mutta kyllä tää pelko on valitettavan todellinen, ja se häiritsee mun elämääni todella paljon! Varsinkin nyt, kun joka paikassa on uutisia noroepidemiasta ja kuvauksia siitä, kuinka se nimenomaan alkaa äkisti ja yllättäen. Ei mua niin haittaisi, vaikka iskisi millainen mahatauti tahansa, kunhan saisin sairastaa rauhassa kotona. Myöskään oksentaminen ei niin kauheasti hirvitä, koska kyllähän sitä yleensä voi johonkin pussiin tai tienposkeen oksentaa, jos ei vessaan pääse. Mutta mitä jos iskee raju ripuli ja tulee paskat housuihin tyyliin jossain bussissa tai marketissa tai kaupungin toisella puolella? Mä en varmaan kehtaisi sellaisen jälkeen ikinä näyttää naamaani ulkona. Nytkin pitäisi lähteä Ikeaan, mutta en millään haluaisi, koska siellä on niin pitkä matka vessaan ja muutenkin pitkä ajomatka sinne. Tämmöisestä pelosta edes kehtaa puhua kenelläkään tutulle.

 

[Björn]

En kykene samaistumaan ongelmaasi. Minä kun pesen kädet, pidän kynnet lyhyinä enkä nuole sormiani. Välttyy aika monelta taudilta tällä reseptillä.

 

["mars"]

Eikä, tää teksti vois olla suoraan mun näppikseltä! Mulla ihan samat pelot! Etenkin siis nyt näin noro aikana, normisti ei yleensä tällaista paniikkia ole! Mut siis ihan järkkyä olis jos tauti iskis vaikka ostoksilla ollessa ja vessasta ei tietoakaan! oon yrittäny olla syömättä nyt hirveesti ettei ois tavaraa niin paljon ja oon miettiny kans vaihtohousujen mukana kuljettamista! ja aina mihin menenkin koetan selvittää mahdollisen lähimmän vessan ja teen suunnitelmat miten pääsen sinne nopeiten! hullua, kyllä, en vain voi tälle mitään.. Ois niiiin noloa jos menis shitti housuun julkisella paikalla! Tai no missä tahansa muualla kun kotona!

 

["aloittaja"]

En kykene samaistumaan ongelmaasi. Minä kun pesen kädet, pidän kynnet lyhyinä enkä nuole sormiani. Välttyy aika monelta taudilta tällä reseptillä.

Minäkin toki toimin noin, mutta joudun silti töissä kohtaamaan ja hoitamaan sairaita ihmisiä, myös mahatautia sairastavia, ja sieltä kyllä aika herkästi saa tartunnan vaikka hygienista tarkkoja ollaankin.

 

["mars"]

Ja minä kyllä myös huolehdin hygieniasta hyvin, desikin kulkee aina mukana mutta silti vaan tauti ahdistaa.. Tai lähinnä se jos yllättää huonossa paikassa!

 

[taivaanrantaheinä]

Mulla on kans, tai pelkään tuota oksentamista julkisella paikalla ehkä vielä enemmän ja oksentamista muutenkin. Juurikin tuota miten norossa se voi tapahtua yhtäkkiä ja sitä ei voi ennakoida. Migreenissäkin mulla on ollut sellaista että alkaa oksettaa ihan sekunnissa. Tosin siinä nyt on tietty jotain muita oireita aiemmin, mutta kun se migreeni tahtoo jäädä päälle niin ei voi olla koko aikaa kotona. Mutta nykyään tuo noro on noussut paljon vahvemmaksi peloksi syystäkin. Mulla tämä pelko on mennyt ihan yli jo aikoja sitten. Kammoan mm. luentosaleja, etenkin tenttejä, vähän on hankalaa opiskelijana. Jos oksentaisin vaikka yliopistolla muiden nähden, niin en varmaan ikinä kehtais mennä sinne enää, ois pakko jättää opinnot siihen. Tämä ongelma on pahentunut vanhetessa, koen jotenkin että se ois sitä nolompaa oksentaa julkisella paikalla mitä vanhempi on, etenkin muiden nuorempien joukossa eli esim. just yliopistolla

Onko muuten ainoa jota jotenkin aina mietityttää kauheasti että onko järkevää puhua tästä asiasta keskustelupalstalla, eikä siis siksi että se on noloa vaan siksi että jotenkin pelkään että tämä pelko leviää muihinkin, kun ne lukee näitä keskusteluja ja alkaa ajatella asiaa. En haluais että se leviää. Nytkin jouduin pitkään miettimään että onko järkevää vastata tähän, kun sitten vaan pidän ketjua ylhäällä ja yhä useampi lukee sen.

Ja minäkin pidän hygieniasta tosi hyvää huolta, muttei se silti auta kun tietää miten helposti noro tarttuu.

 

[Björn]

[QUOTE="aloittaja";28146419]Minäkin toki toimin noin, mutta joudun silti töissä kohtaamaan ja hoitamaan sairaita ihmisiä, myös mahatautia sairastavia, ja sieltä kyllä aika herkästi saa tartunnan vaikka hygienista tarkkoja ollaankin.[/QUOTE]

Syö maitohappobakteereja.

 

["vieras"]

No mä pelkäsin ennen kovinkin samaa, kun nuoruudessa olin bussissa, ja siellä yksi nainen oksensi TÄYSIN YLLÄTTÄEN kesken matkaa lattian ja penkin täyteen. Ei siinä vielä mitään, mutta kun se bussikuski nousi sieltä ja haukkui tuon naisen täysin ala-arvoisesti ja sille naiselle melkein tuli itku. Muut piti nenästään kiinni. Tuosta tuli naiselle varmaan ISO trauma.

Ainakin itse pelkäsin pitkän tovin sen jälkeen että minulle tapahtuu niin, kun on muutenkin taipumusta tuohon sosiaalisten tilanteiden pelkoon, siis siinä määrin että sain ajatuksesta lieviä paniikkikohtauksiakin bussissa.

Kävin sitten muutaman kerran juttelemassa psyk. sairaanhoitajalla, ja se pelko hälveni. Nykyään se pelko ei haittaa mun elämää sillä tapaa...

 

[taivaanrantaheinä]

Mullakin on tuota sosiaalisten tilanteiden pelkoa jonkun verran, tai siis luokittelen itseni vain ujoksi eli ei mulla mitään diagnooseja oo jos sellaisia voi edes tuossa tapauksessa olla. Tosin nuorempana oli paljon pahempaa. Varmaan sellaiset ihmiset on taipuvaisempia tähän itsensä nolaamisen pelkoon? Välillä osaan olla kyllä rohkeakin mutta silti ujous yllättää usein. Oon usein miettinyt tuotakin että miten mulla tuo ujous/rohkeus vaihtelee niin paljon, kun yleensä ujot on vain aina ujoja, mutta mulla on kausia jolloin oon ujo ja hiljainen ja kausia jolloin oon rohkeampi ja puhelias. Ja ihan jopa hetkiä jolloin oon tosi ujo ja hetkiä jolloin oon rohkea. Tuntuu myös että joidenkin tiettyjen ihmisten seurassa iskeaa ujous ja toisten seurassa on kovinkin rohkea. Kaikista oudointa on se että rohkeimmillani olen yleensä ihan täysin tuntemattomien seurassa. Eli silloin kun on joku porukka jossa kukaan ei tunne toista ja muut on vielä hiljaa ja varautuneita niin mä höpötän kun mikäkin räpätäti, ja sitten kun ne muut ajan myötä oppii tutustumaan niin mä hiljenen ja ne muuttuu puheliaaksi. Outoa. Oho, nyt meni vähän sivuraiteille.

 

["aloittaja"]

Oho, lohdullista kuulla, että muillakin on samoja pelkoja. Olen kovasti yrittänyt ajatella niin, että enhän minäkään nyt mitenkään kieroon katsoisi, jos jollekin tutulle (tai vieraalle) kävisi noin, mutta ei se kyllä kauheasti auta. Yhdellä kaverillani on krooninen tulehduksellinen suolistosairaus, ja hän sanoi kerran, että onhan se vähän noloa, kun välillä ei ehdi vessaan, mutta elämä jatkuu eikä tuollaisia juttuja kauaa kannata muistella. Mitenhän sitä tsemppaisi itselleenkin samanlaisen asenteen..? Turhauttavaa, kun ei edes ole mitään "oikeaa" ongelmaa tai estettä minkään asian suhteen, mutta sitten niitä kehittelee oman pään sisällä. >:/

 

[odottavasti_eksynyt]

Taivaanrantaheinä hoi! Kuulosti oikein tutulta, voi hitsi että olisi kiva vaihtaa ajatuksia! Oletteko jo päässeet pelostanne eroon? Mitä kuuluu näin vuoden jälkeen?

Itse aloin myös yläaste ikäisenä pelkäämään noron tarttumista, aluksi juuri kuvittelin että jos syö vähemmän tai pidän mahalaukum tyhjänä/puoliksi tyhjänä niin eipähän ole paljoa mitä oksentaa, noh sehän on ihan sama onko sitä ruokaa siellä vai ei, tekee vaan pahemman olon jos kyökkii tyhjää ja mahanesteitä. Sitten varmaan pääsin hetkeksi ajatuksissa eroon tästä, mutta lukioss yo-kirjoitukset alkoi vähän ahdistaa jos oksennan kesken kokeen ja se wc:ssä käyntikin oli rajoitettua... Amk:ssa ennemmin tai myöhemmin aloin jännittää ruokalassa syömistä muiden kanssa, sekä luennoilla oli oltava takarivissä ja tsekattuna roskis tai suora reitti wchen. Kuten uskotte tämä alkoi hallita elämääni. Pelko oksentamisesta vai pelko hallinnan menetyksestä?! Asioihin joihin itse ei voi vaikuttaa, pelko ja samalla aikuistuminen ja itsenäistyminen.

Sehän on loppujenlopuksi aivan sama, miten nolaat itsensä julkisella paikalla, so what. Vaikka järki sanookin näin niin se ei auta tu teisiin ja kun on ehdollistanut itsensä jo toimimaan tietyllä tavalla. Olen mm. Oksentanut (kuulemma) kännissä ravintolan penkille/lattialle, mutta kun en muista sitä itse, niin se ei Niin hävetä minua, en ehkä tiedosta sitä enkä muista sitä sen hetkistä tunnetta. Lisäksi en ole vielä oksentanut selvin päin ihmisten edessä, en syödessä, en juhlissa mutta silti pelkään näitä sosiaalisia tilanteita jos kuitenkin oksennan, menetän itsekontrollin.