Hematoomat toistuvasti keskenmenojen taustalla, kohtalotovereita?

Hei!

En tiedä soveltuuko kysymykseni tälle palstalle, mutta keskenmenoista on kuitenkin kyse. Itselläni on yksi terve lapsi, mutta sen jälkeen olen käynyt läpi kaksi keskenmenoa. Ensimmäinen tuli kesken viikolla 14 ja siinä raskaudessa oli alusta lähtien mukana sikiöä isompi hematooma, joka vuoti tiheään ja oli kivulias. Lopulta hematooma vuoti niin rajusti että terve sikiö tuli myös pois. Toinen keskenmeno tapahtui noin viikolla 9 ja siihen ei löytynyt mitään selvää syytä, ehkä kyseessä oli tuulimuna. Tässäkin raskaudessa oli kuitenkin havaittavissa hematoomaa. Nyt olen raskaana viikolla 12 ja kohdun suulla on jälleen laaja hematooma, noin 4 cm X 8 cm X muutamia millejä. Nyt eikä myöskään aiemmin hematooma ole ollut lähellä istukkaa. Hematooma vuotaessaan on kuitenkin kovin kivulias (olenko sitten kipuherkkä) ja painaa välillä melko lailla virstarakkoa ja peräsuolta. Olen ollut sairaslomalla ja sairaalahoidossakin. Tiedän, että hematoomat ovat yleisiä, joskin eivät ehkä samalla henkilöllä niinkään. Paljon olen tätä asiaa pyöritellyt ja lääkäreidenkin kanssa keskustellut.

Kysymykseni teille muille mahdollisille kohtalotovereille olisi kuitenkin seuraavanlainen; kuinka monen raskaus on edennyt vauvan syntymään ns. normaalisti vaikka hematooma on ollut laaja, siis tässä vaiheessa (vko 12) vähintään isompi kuin sikiö?

Kiitos vastauksista!
 
Itselläni on ollut hematooma kolmannessa neljännessä ja viidennessä raskaudessa. Ainoastaan viides päätyi keskenmenoon viikolla 20, tosin tämäkään ei hematoomasta johtunut, koska se oli jo poistunut. Lääkärin kertoman mukaan on suurentunut riski, mutta usein raskaus sujuu kummikin hyvin loppuun asti. Onnea sinulle odotukseen :hug:
 
Mulla on ollut neljä peräkkäistä keskenmenoa. Yhdessä niistä aloin vuotaa rv 5 ja luulin jo alkion tulleen ulos. Kohdusta löytyi silloin iso hematoma, mutta viisas lääkäri halusi vielä jäädä odottamaan, josko sikiö selviäsikin. Reilu viikon päästä näkyikin sitten sydänäänet :heart: En muista hematoman kokoa, mutta iso se oli. Välillä vuosin enemmän, välillä vähemmän. Lääkäri sanoi, että km-riski on koko ajan olemassa, muttei silti laittanut mua sairaslomalle muuta kuin silloin kun sitä akuutisti runsaan vuodon aikana pyysin.

Yllätys oli se, että hematoma oli alkanut "sulaa" eli pienentyä ja sikiö kasvoi koko ajan normaalisti. Rv 12 alkio jälleen hyvin runsas vuoto. Silloin lääkäri löysi syyksi etisen istukan ja määräsi vuodelepoon. Sain kuitenkin km:n rv 13, mutta käsittääkseni syynä ei ollut enää hematoma, vaan etinen istukka.

Eipä tainnut tästä olla apua sun kysymykseesi.

Voimia!
 
Kyselin yllä kokemuksia hematoomaraskauksista ja haluan kertoa nyt kaikille samanlaisten ongelmien kanssa painiville, miten meidän lopulta kävi. Toivon kuitenkin, että meidän tapauksemme olisi vain ikävä poikkeus. Eli suurikokoinen hematooma ehti lähestulkoon pienentyä puolella, lähinnä niin että vanha veri vuosi pois. Vointikin parani sitä mukaa kunnes eräänä yönä loput hematoomasta työntyi isona hyytymänä pois ja myöhemmin tuli myös lapsivedet. Osastolla muutaman päivän jälkeen syntyi enkelipoikamme n. 16 viikon ikäisenä. Sikiökalvoihin oli hematooma nähtävästi aiheuttanut pienen reiän ja lapsivesi ei pysynyt koskaan sisällä. Pieni poikamme yritti loppun asti, mutta keuhkot eivät riittäneet tähän maailmaan. Jos joku samassa tilanteessa oleva lukee viestini, niin kertokaa ihmeessä, mitä hyötyä on jatkotutkimuksista kolmannen hematoomaan liittyvän keskenmenon jälkeen. Hyytymistekijät tietysti tutkitaan, mutta olen ymmärtänyt että lääketieteestä löytyy apua lähinnä siihen, kun veri hyytyy ns. liikaa. Mutta onko apua siihen, että veri ei hyydy tarpeeksi? Auttavatko lääkkeet, jotka estävät liikaa verenvuotoa?

Kiitos vastauksista!
 
:hug: Pahoittelut teille tapahtuneesta! Kyynel silmässä tässä suren kanssanne. Aivan liikaa aivan liian rankkoja juttuja olette joutuneet kokemaan.

En varmasti osaa vastata sun kysymyksiin, mutta jotain yritän, mitä olen itse kokenut. Mulla siis neljä km:a (peräkkäistä) takana, joissa yhdessä oli tuo hematoma. Sen hematomaraskauden aikana sain alusta asti disperiniä juuri sillä ajatuksella, että se jotenkin vaikuttaisi keskenmenoja ehkäisevästi (volkastaa kohdun verenkiertoa?). Verikokeiden perusteella hyytymistekijöistäni ei kuitenkaan löytynyt vikaa. Vuodon yltyessä raskausaikana, lääkäri kuitenkin kehotti lopettamaan disperinin, sillä se osaltaan kuulemma myös lisäsi sitä verenvuotoa. Tilalle sain Caprilonin, jonka taas piti vähentää vuotoa. Se auttoikin aina välillä, mutta suurempia vuotoa ja lopullista keskenmenoa rv13 se ei kuitenkaan pystynyt estämään.

Seuraavaa raskautta ajatellen lääkäri luopui kokonaan disperinistä. Siitä ei kuulemma ole mulle apua. Tuo hematomaraskaus oli mun kolmas peräkkäinen km. Sen jälkeen olen saanut vielä yhden km:n. Yhä toivon raskautta, mutta ongelma on minun kohdallani myös siinä, etten edes tule raskaaksi.

Kovasti voimia teille! Kunpa tutkimuksin voitaisiin saada edes jotain selville. Ja kiitos kun jaksoit tulla tänne kertomaan rankasta kokemuksestasi.
 
Kiitos vastauksista teille molemmille! Kaikki tuki on tarpeen. Edellisissä keskenmenoissa itkin paljon ja puhuin asiasta, mutta nyt olen täysin lukossa. En halua rasittaa ystäviänikään asialla, sillä jos en itse ymmärrä tilannetta, kuinka voin vaatia sitä muiltakaan. Siksi tällainen vertaistuki on kyllä korvaamatonta. Onneksi pääsen pian myös psykologille, jonne menen mielelläni. Minun on vaikea kuvitella, kuinka Tuomenmarja jaksat vielä neljännen km:n jälkeen, voimia sinulle ja kiitos kun jaoit oman kokemuksesi. Onko sinulla takanasi neljä keskenmenoa ilman lapsia? En tiedä mitä voisin sanoa sinulle, niin kovin olen pahoillani, sillä nyt on itselläni niin paha olla, etten voi kuvitella millaista sinulla on. Odotimme esikoista vuoden ja toinen olisi ollut heti tervetullut. Imetin esikoista lähes vuoden ja siitä kesti vielä puolisen vuotta ennen kuin raskauduin toisen kerran. Tämän jälkeen kahdessa jälkimmäisessä keskenmenossa on ihme kyllä raskauduttu suht nopeaan. Hullulta tuntuu ryhtyä jälleen lähes neljän vuoden tauon jälkeen ehkäisemään, mutta kai se on tarpeen tutkimusten kannalta, vaikka en usko niiden tuovan mitään ratkaisua. Kiitos että sain purkaa tuntoja. Voimia teille kaikille palstalaisille!

 

Yhteistyössä