Pakko laittaa lusikka tähän soppaan. Ensinnäkin Hesarin kirjoitus on ihan täyttä sontaa... Toki tuhansien äitien joukkoon mahtuu sellaisiakin, jotka haluavat elää jonkun siivellä, mutta itseäni en kyllä siihen kastiin voi laittaa millään. Enkä kyllä ketään muutakaan tuntemaani kotiäitiä. Asioista pitäisi voida puhua kärjistämättä tai vetämättä överiksi, suuntaan tai toiseen.
Olen ollut kotona reilun kolme vuotta, lapsia on kaksi. Kokopäivätyötä olisi ollut tarjolla, mutten ole niihin "ehtinyt". Kotona on riittänyt töitä aivan tarpeeksi. Yrityksen paperityöt vievät kaiken ajan mikä lasten hoitamiselta ja kotihommilta jää. Palkka siitä on pieni, mutta ihan kiva lisä se pari hunttiakin on. Kuntalisää ei täällä saa.
6+6+6 järjestelmä kuulostaa mukavalta, varsinkin niiden perheiden kannalta, jotka sen avulla voivat hoitaa lasta selvästi pidempään paremmalla rahalla kotona kuin nykyisen systeemin turvin. Se, auttaako ko malli äitien työllistymistä on asia erikseen... Lisäksi on olemassa sellaisia perheitä, joissa isällä ei olisi kiinnostusta tai mahdollisuutta jäädä työstä pois. Oma mieheni lukeutuu tähän joukkoon. Hän ei kestäisi olla lasten kanssa kotona viikkoakaan. Ja sanoo sen ihan itse. Lisäksi jos hän jäisi kotiin puoleksi vuodeksi, kaatuisi yritys. Hän on hyvin työsuuntautunut, joten käytännössä hoidan lapset aika pitkälti yksin.
Se, että minulle maksetaan kotihoidontukea, ei tarkoita, että röhnäisin kotona tekemättä mitään. Lasten hoitamisen ja arjen pyörittämisen lisäksi olen saanut pystyyn elinkelpoisen yrityksen, jonka paperityöt vievät myös aikaa. Aikani ei riittäisi muuhun työhön. Silloin kärsisivät lapset tai kaatuisi yritys, joka työllistää myös mm. mieheni. Jossain vaiheessa etsin osa-aikaisen työn, mutta epäilen siihen menevän vielä aikaa ainakin sen verran, että esikoinen aloittaa eskarin. Jos tämä on jonkun mielestä siivellä elämistä ja kermaperseilyä, niin huh huh...!