Tässä lienee ydin:
Helsingin kaupungin opetusvirastossa erityisopetushakemuksia käsittelevät asiantuntijat, alueelliset erityisopettajat ja psykologit, eivät perustele tekemiänsä päätöksiä mitenkään. Käytännössä asiantuntijat, oppilaaseen liittyviä lausuntoja lukiessaan, eivät kirjaa minkäänlaisia perusteluja ratkaisusuositukselleen. Eivät edes silloin kun suositus on kielteinen. Päätösten oikeudenmukaisuudesta tai laillisuudesta ei ole mitään takeita. Päätös ei muutu lailliseksi sillä, että päätöksessä on opetusviraston opetuspäällikön allekirjoitus.
Hallintolain (6.6.2003/434) ja hyvän hallintotavan mukaisesti viranomaisen on perusteltava päätöksensä. Huoltajille toimitetussa opetuspäällikön allekirjoittamassa päätöksessä pitäisi nimenomaisesti käydä ilmi ne syyt miksi opetusvirasto on katsonut että oppilas ei tarvitse lasta hoitavien asiantuntijoiden lausunnoista huolimatta eritysopetustukea. Osa vanhemmista on kysellyt kielteisen päätöksen perusteluja. Opetusvirastosta ei kuitenkaan tähän ole osattu vastata, koska viraston käyttämät asiantuntijat eivät ole kirjannet asiasta mitään.
Vanhemmat ovat myös vaatineet tietää lapsensa hakemuksen käsitelleiden asiantuntijaroolissa toimineiden eritysopettajien ja psykologien nimet keskustellakseen asiasta heidän kanssaan. Opetusvirasto on tästä ensin kieltäytynyt, mutta myöhemmin ainakin muutamassa tapauksessa antanut periksi ja toimittanut käyttämiensä asiantuntijoiden nimet sitä erikseen pyydettäessä.
Vielä mielenkiintoisemmaksi asia muuttuu sen jälkeen kun kielteisen päätöksen saanut huoltaja valittaa päätöksestä Etelä-Suomen aluehallintovirastoon. Valituksen perusteella aluehallintovirasto pyytää Helsingin kaupungin opetusvirastolta perusteluja tekemälleen päätökselle. Yllättäen aluehallintovirasto on perustelut aina saanut. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että Helsingin kaupungin opetusvirasto keksii jälkikäteen perustelut tekemilleen päätöksille siinä tapauksessa, että huoltaja valittaa päätöksestä aluehallintovirastoon. Pitäisi olla täysin selvää että päätöksen pohjalla tulee olla perustelut joihin voidaan vedota eikä keksiä tehtyihin päätöksiin jälkikäteen tarvittavia perusteluja.
Helsingin kaupungin opetusvirasto myös vaikeuttaa toiminnallaan tehokkaasti huoltajan mahdollisuutta tehdä valitusta annetusta päätöksestä koska huoltajalle ei anneta tietoa siitä miksi viranomainen on hakemuksen hylännyt. Tällä estetään käytännössä huoltajan mahdollisuus antaa hylkäyksen perusteista lisäselvitystä tai toimittaa lasta hoitaneiden lääkäreiden asiantuntijalausuntoihin täydennyksiä.
Helsingin kaupungin opetusvirastoa valvovan Etelä-Suomen aluehallintoviraston kannanotto päätösten perustelematta jättämiseen on pöyristyttävä. Aluehallintoviraston mielestä on riittävää, että lapsen huoltaja saa Helsingin kaupungin opetusviraston päätökseen perustelut siinä vaiheessa kun aluehallintovirasto antaa oman päätöksensä opetusviraston päätöksestä tehtyyn valitukseen. Aluehallintoviraston mielestä lapsen huoltajalla ei ole tarvetta tai edes oikeutta saada päätöksen tekevältä viranomaiselta kielteiselle päätökselle perusteluja, vaikka nimen omaan asianmukaisen valituksen tekeminen tehdystä päätöksestä edellyttää päätöksen perusteluja etukäteen, ei jälkikäteen.
Edelläkuvattu menetelmä päätösten perustelematta jättämisestä ja tietojen salailemisesta valitusprosessin vaikeuttamiseksi on tuttu monista muistakin hallinnonalan prosesseista kuten hallinto-oikeudesta, KELA:n toiminnasta ja vakuutusoikeudesta. Tämän tyyppisestä toiminnasta Suomen valtio on saanut useita ihmisoikeustuomioistuimen langettavia päätöksiä. Suomi on yksi pahimmista ihmisoikeuksien loukkaajista euroopassa. Suomen saamat tuomiot vuosittain ylittävät reippaasti sen mitä muut pohjoismaat keräävät yhteensä. Mikään ei muutu.
Helsingin kaupungin opetusviraston mielivaltainen ja salaileva toiminta Etelä-Suomen aluehallintoviraston siunauksella on käytännössä evännyt monelta lapselta hänelle kuuluvan oikeuden erityistukeen. Erityistuen puute on johtanut vakaviin oppimisvaikeuksiin joihin ei ole saanut tukea edes tukiopetuksen muodossa, koska Helsingin kaupunki on ajanut tukitoimiin varatut määrärahat minimiin. Helsingin kaupunki ja kaupungin opetusvirasto toimivat tänä päivänä vastoin lasten perusoikeuksia välittämättä lainkaan yksilötason ihmisoikeuksista ja Suomen valtion sitoumuksista ihmisoikeuksien noudattamiseen.
