vierailija
Viime päivinä on julkisuudessa ollut keskustelua stadin asunnoista. Alkukipinänä on ollut hesarissa julkaistu mielipidekirjoitus, jossa henkilö kertoo kahdesta hyvätuloisesta tai keskituloisesta ystävästään, jotka asuvat kaupungin vuokra-asunnoissa selvästi alle markkinavuokran. Tätä on pidetty ongelmallisena koska alhainen vuokra nähdään vain köyhille tarkoitettuna etuna.
Asiassa on monta puolta. Toisaalta voi ymmärtää ajatuksen siitä, että kynnelle kykenevien pitäisi ostaa oma asunto tai maksaa ylihintaista vuokraa. Toisaalta on aivan älytön ajatus, että mokaamalla oman elämänsä esim. alkoholisoitumalla ja päättämällä jäädä loppuelämäkseen työttömäksi ansaitsisi palkinnoksi halvan asunnon. Ja sitten taas toisaalta, jos jossain vaiheessa elämäänsä saisi dokaamisen loppumaan ja pääsisi töihin, palkinnoksi kämppä lähtisi alta ja tilalle otettaisiin joku toinen housuihinsa paskova moniongelmainen juoppo.
Mikäli vuokra-asuntojen asukkaiden tuloja alettaisiin tarkastella asumisen aikana, luotaisiin massiivinen kannustinloukko. Jos ero vuokrassa markkinavuokraan olisi esim. 400 euroa kuukaudessa, ei ihmisen kannattaisi pyrkiä urallaan eteenpäin tai välttämättä edes työllistyä, jos se tarkoittaisi asunnon menettämistä. Tuollainen 400 nettoeuroa vuokraa on niin iso summa työnantajan palkkakuluina (verot + sivukulut tuohon päälle), ettei suurimmassa osassa ammatteja ole mahdollista saada sellaista palkankorotusta koskaan. Eli ei yksinkertaisesti kannata panostaa kun maksimaalisilla työuran aikaisilla palkankorotuksillakin pääsisi vain +- 0 -tilanteeseen.
Ja sitten toinen asia on se, että keskittämällä pelkästään ongelmatapauksia tiettyihin taloihin ja sitä kautta tietyille alueille luodaan ihan aito slummia. Sellaisessa ei ole mitään järkeä. Kaupungin asuntojen taso on nykyiselläänkin sen verran alhainen, että niistä lähdetään helposti pois kun rahaa on. Ostetaan se omistusasunto ja muutetaan pois monikulttuurisesta lähiöstä. Jos tätä vielä korostettaisiin ajamalla kaikki loputkin ns. normaalit kansalaiset pois, lopputulos olisi surkea.
Julkisuudessa esillä oleva ongelma on aika marginaalinen ja koskee lähinnä muutamia parempien alueiden taloja. Ja siinä olen kyllä samaa mieltä, että kaupungin ei pitäisi rakentaa enää asuntoja alueille kuten Jätkäsaari tai Kalasatama. Historiallisista syistä keskustassa olevat kiinteistöt pitäisi myydä markkinahintaan ja käyttää rahat uusien talojen rakentamiseksi kaukaisempiin lähiöihin. Jos kaikki kaupungin vuokratalot sijaitsisivat vähemmän optimaalisilla alueillla, se olisi riittävä sääntelytekijä siihen, että asukaskierto toimisi asukkaiden sosiaalisen tilanteen parantuessa. Asuminen stadin asunnossa Kontulassa ei ole niin suuri lottovoitto kuin asuminen stadin asunnossa Kampissa. Kontulasta saa ostettua vastaavan asunnon sadalla tonnilla ja siihen pystyy kuka tahansa työssäkäyvä, mutta Kampissa se kämppä maksaakin yli 250 tuhatta ja siinä on kummasti vetovoimatekijää hyvätuloisellekin.
Asiassa on monta puolta. Toisaalta voi ymmärtää ajatuksen siitä, että kynnelle kykenevien pitäisi ostaa oma asunto tai maksaa ylihintaista vuokraa. Toisaalta on aivan älytön ajatus, että mokaamalla oman elämänsä esim. alkoholisoitumalla ja päättämällä jäädä loppuelämäkseen työttömäksi ansaitsisi palkinnoksi halvan asunnon. Ja sitten taas toisaalta, jos jossain vaiheessa elämäänsä saisi dokaamisen loppumaan ja pääsisi töihin, palkinnoksi kämppä lähtisi alta ja tilalle otettaisiin joku toinen housuihinsa paskova moniongelmainen juoppo.
Mikäli vuokra-asuntojen asukkaiden tuloja alettaisiin tarkastella asumisen aikana, luotaisiin massiivinen kannustinloukko. Jos ero vuokrassa markkinavuokraan olisi esim. 400 euroa kuukaudessa, ei ihmisen kannattaisi pyrkiä urallaan eteenpäin tai välttämättä edes työllistyä, jos se tarkoittaisi asunnon menettämistä. Tuollainen 400 nettoeuroa vuokraa on niin iso summa työnantajan palkkakuluina (verot + sivukulut tuohon päälle), ettei suurimmassa osassa ammatteja ole mahdollista saada sellaista palkankorotusta koskaan. Eli ei yksinkertaisesti kannata panostaa kun maksimaalisilla työuran aikaisilla palkankorotuksillakin pääsisi vain +- 0 -tilanteeseen.
Ja sitten toinen asia on se, että keskittämällä pelkästään ongelmatapauksia tiettyihin taloihin ja sitä kautta tietyille alueille luodaan ihan aito slummia. Sellaisessa ei ole mitään järkeä. Kaupungin asuntojen taso on nykyiselläänkin sen verran alhainen, että niistä lähdetään helposti pois kun rahaa on. Ostetaan se omistusasunto ja muutetaan pois monikulttuurisesta lähiöstä. Jos tätä vielä korostettaisiin ajamalla kaikki loputkin ns. normaalit kansalaiset pois, lopputulos olisi surkea.
Julkisuudessa esillä oleva ongelma on aika marginaalinen ja koskee lähinnä muutamia parempien alueiden taloja. Ja siinä olen kyllä samaa mieltä, että kaupungin ei pitäisi rakentaa enää asuntoja alueille kuten Jätkäsaari tai Kalasatama. Historiallisista syistä keskustassa olevat kiinteistöt pitäisi myydä markkinahintaan ja käyttää rahat uusien talojen rakentamiseksi kaukaisempiin lähiöihin. Jos kaikki kaupungin vuokratalot sijaitsisivat vähemmän optimaalisilla alueillla, se olisi riittävä sääntelytekijä siihen, että asukaskierto toimisi asukkaiden sosiaalisen tilanteen parantuessa. Asuminen stadin asunnossa Kontulassa ei ole niin suuri lottovoitto kuin asuminen stadin asunnossa Kampissa. Kontulasta saa ostettua vastaavan asunnon sadalla tonnilla ja siihen pystyy kuka tahansa työssäkäyvä, mutta Kampissa se kämppä maksaakin yli 250 tuhatta ja siinä on kummasti vetovoimatekijää hyvätuloisellekin.