Helpottuuko synnyttäminen?

[helpottuuko synnyttäminen?]

henkisesti ja fysisesti mitä enemmän niitä tulee?
mietin että esikoisessa ponnistusvaihe oli ehdottomastio helpoin ja supistukset vaikeimpia..


olen kuullut että joillain tulee jälkisupistuksia ykkösen jälkeen niin voisko joku valasta mua omilla kokemuksilla mitä eroa on ykkös, kakkos tai pikku kolmos syntymillä?

 

[himpatti]

Jälkisupistukset olivat kyllä aivan karseita toisen ja kolmannen jälkeen, kuin synnyttäisi taas ja uudelleen... Ekassa ponnistusvaihe oli 15 min, tokassa 6. Kolmannessa koko hela hoito ekasta supistuksesta potran pojan ulospullahdukseen kesti 1 h 35 min! Se olli kyllä tietyllä tavlla rankin, kun siihe ei ehtinyt henkisesti ollenkaan mukaan! Toisaalta kyllä toivuin siitä hyvin nopeasti. Kahdessa ekassa kun oli liki 10 tunnin avautumisvaihe, joka oli aika uuvuttava.

 

[mulla]

Henikisesti helpottui huomattavasti. Fyysisesti olleet kyllä molemmat helppoja ja nopeita. Toisessa ponnistusvaihe oli alle minuutin ja senkin ajan keskityin siihen etten ponnistais, että kätilö saa hanskat käteen Jälkisupistuksia oli toisen jälkeen, mutta Panadolilla pärjäsi ja sitä kyllä kiitettävästi tarjosivat.

 

[nedra]

Kaipa se riippuu vähän ihmisestä,mulla on ollut hyvin samanlaiset synnytykset,kaikkien virallinen kesto 6 tunnin luokkaa,ensimmäisestä supisteli epäsäännöllisesti pidempään,kaksi jälkimmäistä ekasta supistuksesta laskettuja. Kakkosen ponnistusvaihe kaikkein helpoin,mutta ekan ja tokan synnytyksen väli puolet lyhyempi kuin kakkosen ja kolmosen väli.

Toivuin paljon nopeammin kuin ensimmäisestä,kolmosen ollessa 4 päivää oltiin muuttoapuna kavereille.Jälkisupistuksia oli jonkun verran,mutta lääke auttoi niihin.

Henkisesti mulle ehkä vaikeinta se hetki kun ensimmäinen kunnon supistus tuli ja muisti että ai niin tätä tämä taas on,mutta onneksi sitä ei kauheasti ole ollut aikaa taivastella.

 

["nimetön"]

Viisi synnytystä takana ja musta on tuntunut, että joka kerta olen jännittänyt aina aiempaa enemmän. Tiedä sitten mikä asiaan on vaikuttanut.. Neljää on pitänyt käynnistellä tipalla, mutta käynnistystä en ole pitänyt pahana, koska sitten on ainakin alkanut tapahtua. Kolme viimestä mennyt paljon yli lasketun ajan. Viimeksi tajusinkin kärsimättömyyteni johtuvan luonteestani ja oivalsin yhtäkkiä, että muahan ärsyttää se, etten voi etukäteen hirveästi suunnitella synnytystäni = ) Vaan lapsi syntyy sitten, kun sille sopii. Ja mä aina välillä teen kovinkin tarkkoja suunnitelmia tekemisteni suhteen.

 

["vieras"]

Ei helpottanut, päinvastoin. Ensimmäinen synnytys oli niin mukava vaikka tietysti kipeä. Siitä jäi hyvä kokemus kuitenkin ja olin henkisesti kohta jo valmis uudestaan. Avauduin sellaisilla sopivilla supistuksilla, toki teki kipeää, mutta ne meni eri asentoja kokeilemalla aina kuitenkin ilman kivunlievitystä Melkein alusta loppuun siinä oli aina 4 minuuttia väliä supistuksilla. Lopuksi oli epiduraali vielä auttamassa. Synnytys kesti 15h, josta ponnistusvaihe oli puolituntia. Ponnistusvaihe oli se pahin osuus, joten se kyllä oli helpompi sitten toisella kerralla huomattavasti.

No ajallisesti kuopuksen synnytys "helpottui". kesti alle 4 tuntia ja ponnistusvaihe vain minuutin. Mutta ne supistukset oli ihan eriluokkaa kun ensimmäisellä kerralla. Toisessa ne supistukset tuli jotenkin yhtäkyytiä ja niissä oli voimaa paljon enemmän, ihan alusta loppuun. Väli oli ensin kotona muutaman supistuksen kohdalla 3-4 minuuttia, mutta ihan hetkessä ne alkoi tulla kahden minuutin välein ja tiheämmin, siis ihan yhtenään. Yhä edelleen koen tuon synnytyksen kamalana muistona. Ainoastaan kiitos sille, ettei se sentään sitten kestänyt yhtään enempää,kun tuossakin tuntui, että äärirajoilla mentiin henkisesti että fyysisesti.

 

[chef]

Joo ja ei.

Toisen kohdalla tiesin miten helvetillistä se synnyttäminen voi olla, joten pelkäsin sitä paljon enemmän, kuin ekaa synnytystä. Synnytys meni lopulta ihan hyvin, vaikka se kivuliasta olikin.

Kolmannen kohdala pelkäsin sitä kipua edelleen, mutta en enää ihan samalla tavalla. Nyt pystyin jättämään sen synnytyspelon vasta sinne odotuksen loppumetreille. Kolmas synnytys oli huomattavasti kahta ekaa pidempi, joten mä en kyllä kolmannellakaan kerrala päässyt yhtään sen helpommalla.

Neljättä kertaa ei tosiaan tee mieli synnyttää. Mun kroppani ei vaan jostain syystä tajua puskea vauvaa ulos, eli mun synnytykset menee aina saman kaavan mukaan...supistelee silloin-tällöin, joudun tippaan ja lalvotkin pitää puhkoa, kun ei kroppa ymmärrä synnyttää lasta itse.

Ekasta muistan jälkisupparit, tokasta ne oli kovempia, kolmannesta olin soittamassa ambulanssia kahdesti, sillä jälkisupistukset olivat niin kovia että tkin ja huusin...ihan kun olisin ollut uudelleen synnyttämässä.

Kroppa noin niinkuin muutoinkaan ei enää taida raskauksia kestää...eikä kyllä pääkään. Liitoskivut oli niin helvetilliset, että itkeävollotin, kun en pystynyt edes seisomaan saati kävelemään. Tokasta liitoskivut kestivät kolmannen odotukseen saakka ja ne jatkuivat siitä vielä kolmannen syntymän jälkeen puolisen vuotta. Onneksi kuitenkin lievempinä synnytysten jälkeen, kuin ennen.

Onneksi kaikilla ei tarina etene, kuten mulla

 

[adalium]

Eka synnytys: kesto 20h ja rapiat, ponnistusvaihe 30min - vain pitkä kesto oli inhottava, mutta ponnistusvaihe oli "helppo" ja ei tullut edes haavoja tms. Joten palautuminen oli nopeaa.
Toinen synnytys: kesto 15h ja rapiat, ponnistusvaihe 12min - pitkä kesto edelleen inhaa, mutta sitäkin kamalampi oli ponnistuvaihe. Tuntui, että kaikki paikat repeää ja siinä tuli ajatelleeksi, että ei enää ikinä!! ei kuitenkaan tullut haavoja tms, ja palauduin synn. todella nopeaa. Jälkimmäinen tuntuu, näin jälkikäteen kamalammalta. Jälkisupistuksia en tuntenut kummankaan synn. jälkeen.

 

[Yksvaan, neljän äiti]

Ei helpottanut ei. Vaikka mulla ei jälkisupistuksia ollutkaan, mutta nelosen synnytys oli heti esikoisen jälkeen pahin. Kolmonen oli (ajallisestikin) helpoin.

 

["Kolmen äiti"]

Jälkisupistukset toisesta eivät kestäneet montaa päivää, mutta kolmannesta pitempään ja todella, todella kipeitä olivatkin. Jokaisessa on pahin vaihe ollut ponnistaminen, vauvan ulos tulo on sattunut minua ihan kamalasti ja kolmannella kertaa sekin oli pahinta. Tosin vauva oli isoin kaikista (3,5kg) ja ajattelin, että ehkä hieman liian iso minulle, kesti toipua synnytyksen jälkeisistä liitoskivuista monta kuukautta ja vielä välillä niitä on hieman tuntunut, vaikka synnytyksestä on jo puoli vuotta.

 

["Jansku"]

Eka syntyi sektiolla joten en suppareista osaa sanoa..jälkisupistuksia kuitenkin oli,mut ei nyt mitenkään kauhean kipeitä.

Toka syntyi alateitse ja jälkisupistukset oli TOSI kauheita,verrattavissa synnytyssuppareihin!ei paljoo panadolit auttanu a kätilökin tosi lohduttavasti sanoi että "odotappas kun teet vielä sen kolmannen!sittenhän ne vasta kipeitä ovatkin!" mulla todettiin sittemmin kyllä kohtutulehduskin,joten sekin ln voinut vaikuttaa.

 

["Kiraki"]

Mulla oli kaikkinensa toinen synnytys helpompi vaikkei ekassakaan mitään suurempia "vaikeuksia" ollut..pitkittynyt ponnistusvaihe oli karsea...
Tokassa kivunlievitykseksi riitti ilokaasu ekassa oli epiduraali. Toinen synnytys oli nopeampi..ja helpompi.

 

["Gloria Mundi"]

Minusta synnytyksen helpottui siina mielessa etta itse oli enempi jyvalla siita mita pitaa tehda ja mita tassa tapahtuu. Ei ne kivun ja keston kannalta mitenkaan helpottuneet, ja jalkisupistusten kannalta meni aina vaan pahemmaksi. Mutta neljannella kerralla vasta tosissaan kasitin sen miten siina ponnistusvaiheessa pitaa menetella

 

[Aurinkokunta]

[QUOTE="nimetön";23927061]Viisi synnytystä takana ja musta on tuntunut, että joka kerta olen jännittänyt aina aiempaa enemmän. Tiedä sitten mikä asiaan on vaikuttanut.. Neljää on pitänyt käynnistellä tipalla, mutta käynnistystä en ole pitänyt pahana, koska sitten on ainakin alkanut tapahtua. Kolme viimestä mennyt paljon yli lasketun ajan. Viimeksi tajusinkin kärsimättömyyteni johtuvan luonteestani ja oivalsin yhtäkkiä, että muahan ärsyttää se, etten voi etukäteen hirveästi suunnitella synnytystäni = ) Vaan lapsi syntyy sitten, kun sille sopii. Ja mä aina välillä teen kovinkin tarkkoja suunnitelmia tekemisteni suhteen.[/QUOTE]

Mie oon ajatellut, että kun takana on aiempia synnytyksiä, mahdollisesti jo useampia, ja ne ovat kaikki menneet hyvin ja tulos on ollut terve lapsi, niin seuraava synnytys on ollut taas henkisesti astetta vaikeampi... Voiko tämä hyvä onni jatkua, ja voiko taas kaikki mennä hyvin ja onhan lapsi taas terve ja hyvävoimainen jne.
Tai mulla on ollut siis noin itsellä.