Joo ja ei.
Toisen kohdalla tiesin miten helvetillistä se synnyttäminen voi olla, joten pelkäsin sitä paljon enemmän, kuin ekaa synnytystä. Synnytys meni lopulta ihan hyvin, vaikka se kivuliasta olikin.
Kolmannen kohdala pelkäsin sitä kipua edelleen, mutta en enää ihan samalla tavalla. Nyt pystyin jättämään sen synnytyspelon vasta sinne odotuksen loppumetreille. Kolmas synnytys oli huomattavasti kahta ekaa pidempi, joten mä en kyllä kolmannellakaan kerrala päässyt yhtään sen helpommalla.
Neljättä kertaa ei tosiaan tee mieli synnyttää. Mun kroppani ei vaan jostain syystä tajua puskea vauvaa ulos, eli mun synnytykset menee aina saman kaavan mukaan...supistelee silloin-tällöin, joudun tippaan ja lalvotkin pitää puhkoa, kun ei kroppa ymmärrä synnyttää lasta itse.
Ekasta muistan jälkisupparit, tokasta ne oli kovempia, kolmannesta olin soittamassa ambulanssia kahdesti, sillä jälkisupistukset olivat niin kovia että tkin ja huusin...ihan kun olisin ollut uudelleen synnyttämässä.
Kroppa noin niinkuin muutoinkaan ei enää taida raskauksia kestää...eikä kyllä pääkään. Liitoskivut oli niin helvetilliset, että itkeävollotin, kun en pystynyt edes seisomaan saati kävelemään. Tokasta liitoskivut kestivät kolmannen odotukseen saakka ja ne jatkuivat siitä vielä kolmannen syntymän jälkeen puolisen vuotta. Onneksi kuitenkin lievempinä synnytysten jälkeen, kuin ennen.
Onneksi kaikilla ei tarina etene, kuten mulla
