Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Lapsen saaminen
// Helmivauvat 2015 - tammikuu //
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="nokkosperhonen79, post: 30585138, member: 134643"]</p><p>Kiitos tsempityksistä, etenkin Pippurihäntä. </p><p></p><p>Eihän tämä tosiaan mitään helppoa ole. Tekisi mieli purkaa sairaalakassi ja perua koko homma. Ahdistaa lähteä synnyttämään, vaikka on sovittuna se käynnistyspäivä. Ajatus siitä että minun mukana ei lähde sitä toistaosapuolta joka on ollut minun kanssa yhdessä tekemässä päätöstä yhteisestä lapsesta, kodista ja elämästä. Minulla ei ole ketään pitämässä kädestä kiinni, antamassa rohkaisua, silittämässä ja olemassa ylpeä siitä työstä minkä teen syntyvän lapsen eteen. Vieressä saattaa olla vieras kätilö joka tekee varmasti työnsä hyvin ja auttaa lääketieteellisesti. Tämän vieraan ihmisen kanssa minä jaan sen pienen pojan, sen pienen elämän ensihetket. Mitä vähemmäksi aika käy, sitä enemmän minua ahdistaa ja pelottaa. Huomenna menen neuvolaan ja ajattelin rohkeasti siellä puhua tilanteesta josta en omassa neuvolassa ole hirveästi puhunut, neuvolan nainen on lukenut kyllä epit sairaalasta ja on vaivihkaa kysynyt miehen läsnäoloa. Ajattelin että vieläkö saisinkin sektio ajan. Vaikka tiedän lapselle paras tapa syntyä on normaalisti alateitse mutta en todellakaan tiedä onko minusta tässä tilanteessa siihen. </p><p>Rauta-arvot huitelevat nippanappa sadassa ja muutenkin vauvan ja olojen takia yöt ovat todella rikkonaisia. Herään aamuyöstä, kolmen ja viiden välillä enkä saa enään unta. Sitten onkin hoidettava muut lapset. Päivällä on otettava unet, ja levättävä. </p><p>Olen tässä miettinyt että mitä kaikkea olenkaan yksin kestänyt, ja kokenut. Tulee välillä todella huono äiti-mieli. Kyllähän tässä on mieleen tullut että voisiko tämän vielä perua. </p><p>Mieheltä en ole vaatimassa mitään muuta kuin sen että jos hän haluaa vauvan kanssa olla niin hänen täytyy järjestää oma elämänsä niin että pystyy kantamaan vastuun yksin ilman minua niinä hetkinä. Että hän rakentaisi vauvalle oman elämän hänen arkeen. En tiedä onko hänestä siihen, aika näyttää. Olen sanonut että toivon hänen nostavan pienen pojan elämässään kaikkien yläpuolelle koska se pieni poika tarvitsee isäänsä eniten. Enemmän kuin miehen aikuiset lapset (joista poika lähti armeijaan juuri ja tyttö opiskelee kaukana). Miehen pitää pystyä laittamaan poika kaiken yläpuolelle, seuratoiminnan, harrastusten jne jne.. Parisuhteessa tuo ei onnistunut, koskaan. Ei ennen eikä raskausaikana. Minun tarpeet ja toiveet tulivat siellä kaikkien muiden alapuolella. Emmehän me ole pian 3kuukauteen viettäneet esim viikonloppua kahden. Sellaisina viikonloppuina kun se olisi ollut minulle mahdollista oli miehellä ohjelmaa mistä ei ollut valmis luopumaan. Pikkujouluja..ymymym.. Eihän tuo hyvältä tuntunut. Ja kun suuni aukaisin tuosta jopa ihan nätisti ja asiallisesti niin mies otti nokkiinsa ja minusta tuli se valittava akka.</p><p></p><p>Olen asunut tässä uudessa kodissa nyt huhtikuusta asti. Mies ei vieläkään tiedä missä esim keittiössä meillä on astiat. Tai missä meillä on puhtaat pyyhkeet jnejne. Hän on aina kuin olisi eka kertaa meillä. Kertoo varmasti paljon siitä että kuinka kiinnostunut hän on ollut viettämään meillä aikaa. Ei tiedä mistä mikäkin valo toimii ja mistä esim käytävään saa valot. Minulla on ollut sama telkkari ja digiboksi tämän koko meidän kolmen vuoden suhteen ajan niin hän ei vieläkään tiedä mistä ne lähtevät päälle ja mistä sammuvat.</p><p>Hän ihmetteli kun sanoin etten todellakaan näe häntä meillä olemassa paria yltä ja päivää viettämässä vauvan kanssa aikaa. Tosin, sanoin etten sitä haluakaan enään. Lähes viisikymppinen ihminen luultavasti osaa järjestää asiat niin että pärjää oman lapsensa kanssa ilman minua koska onhan tuo pärjännyt nytkin pitkiä aikoja loistavasti ilman minua. </p><p></p><p>Nyt katkesi ajatus ja parempi yrittää hetken unta..</p><p></p><p>Nokkosperhonen & Eikka 34+1</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="nokkosperhonen79, post: 30585138, member: 134643"] Kiitos tsempityksistä, etenkin Pippurihäntä. Eihän tämä tosiaan mitään helppoa ole. Tekisi mieli purkaa sairaalakassi ja perua koko homma. Ahdistaa lähteä synnyttämään, vaikka on sovittuna se käynnistyspäivä. Ajatus siitä että minun mukana ei lähde sitä toistaosapuolta joka on ollut minun kanssa yhdessä tekemässä päätöstä yhteisestä lapsesta, kodista ja elämästä. Minulla ei ole ketään pitämässä kädestä kiinni, antamassa rohkaisua, silittämässä ja olemassa ylpeä siitä työstä minkä teen syntyvän lapsen eteen. Vieressä saattaa olla vieras kätilö joka tekee varmasti työnsä hyvin ja auttaa lääketieteellisesti. Tämän vieraan ihmisen kanssa minä jaan sen pienen pojan, sen pienen elämän ensihetket. Mitä vähemmäksi aika käy, sitä enemmän minua ahdistaa ja pelottaa. Huomenna menen neuvolaan ja ajattelin rohkeasti siellä puhua tilanteesta josta en omassa neuvolassa ole hirveästi puhunut, neuvolan nainen on lukenut kyllä epit sairaalasta ja on vaivihkaa kysynyt miehen läsnäoloa. Ajattelin että vieläkö saisinkin sektio ajan. Vaikka tiedän lapselle paras tapa syntyä on normaalisti alateitse mutta en todellakaan tiedä onko minusta tässä tilanteessa siihen. Rauta-arvot huitelevat nippanappa sadassa ja muutenkin vauvan ja olojen takia yöt ovat todella rikkonaisia. Herään aamuyöstä, kolmen ja viiden välillä enkä saa enään unta. Sitten onkin hoidettava muut lapset. Päivällä on otettava unet, ja levättävä. Olen tässä miettinyt että mitä kaikkea olenkaan yksin kestänyt, ja kokenut. Tulee välillä todella huono äiti-mieli. Kyllähän tässä on mieleen tullut että voisiko tämän vielä perua. Mieheltä en ole vaatimassa mitään muuta kuin sen että jos hän haluaa vauvan kanssa olla niin hänen täytyy järjestää oma elämänsä niin että pystyy kantamaan vastuun yksin ilman minua niinä hetkinä. Että hän rakentaisi vauvalle oman elämän hänen arkeen. En tiedä onko hänestä siihen, aika näyttää. Olen sanonut että toivon hänen nostavan pienen pojan elämässään kaikkien yläpuolelle koska se pieni poika tarvitsee isäänsä eniten. Enemmän kuin miehen aikuiset lapset (joista poika lähti armeijaan juuri ja tyttö opiskelee kaukana). Miehen pitää pystyä laittamaan poika kaiken yläpuolelle, seuratoiminnan, harrastusten jne jne.. Parisuhteessa tuo ei onnistunut, koskaan. Ei ennen eikä raskausaikana. Minun tarpeet ja toiveet tulivat siellä kaikkien muiden alapuolella. Emmehän me ole pian 3kuukauteen viettäneet esim viikonloppua kahden. Sellaisina viikonloppuina kun se olisi ollut minulle mahdollista oli miehellä ohjelmaa mistä ei ollut valmis luopumaan. Pikkujouluja..ymymym.. Eihän tuo hyvältä tuntunut. Ja kun suuni aukaisin tuosta jopa ihan nätisti ja asiallisesti niin mies otti nokkiinsa ja minusta tuli se valittava akka. Olen asunut tässä uudessa kodissa nyt huhtikuusta asti. Mies ei vieläkään tiedä missä esim keittiössä meillä on astiat. Tai missä meillä on puhtaat pyyhkeet jnejne. Hän on aina kuin olisi eka kertaa meillä. Kertoo varmasti paljon siitä että kuinka kiinnostunut hän on ollut viettämään meillä aikaa. Ei tiedä mistä mikäkin valo toimii ja mistä esim käytävään saa valot. Minulla on ollut sama telkkari ja digiboksi tämän koko meidän kolmen vuoden suhteen ajan niin hän ei vieläkään tiedä mistä ne lähtevät päälle ja mistä sammuvat. Hän ihmetteli kun sanoin etten todellakaan näe häntä meillä olemassa paria yltä ja päivää viettämässä vauvan kanssa aikaa. Tosin, sanoin etten sitä haluakaan enään. Lähes viisikymppinen ihminen luultavasti osaa järjestää asiat niin että pärjää oman lapsensa kanssa ilman minua koska onhan tuo pärjännyt nytkin pitkiä aikoja loistavasti ilman minua. Nyt katkesi ajatus ja parempi yrittää hetken unta.. Nokkosperhonen & Eikka 34+1 [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta sanaa on lauseessa: "Minä rakastan sinua"
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Suomi-baarit ulkomailla
Tänään 03:50
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Huono seksi
Tänään 03:47
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Mies joi kännissä lapsen kultakalan
Tänään 02:35
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Heinäkuu alkaa kohta, oletko valmis?
Tänään 01:43
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Islamvastaisuus?
Tänään 00:03
vierailija
6 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Teemu Keskisarja: "Pahimmillaan Ylen sisältö on niin ideologista, että minä en kestä katsoa sitä."
Eilen 23:03
vierailija
5 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Valio Fabriikki parasta jäätelöä
Eilen 22:35
Vierailija
2 Viestiä
Lapsen saaminen
8.
Dubaissa istutetaan keinotekoisia muistoja ihmisten aivoihin- haluaisitko kauniita muistoja rakkaustarinasta jota et olisi elänyt?
Eilen 22:03
vierailija
5 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
Mitä Ryyd-Willen pitäisi lukea? No tiilenpäitä pari vuotta ainakin. Varsinainen p*rvo skandaaliministeri 😤
Started by vierailija
Maanantai klo 15:33
Luettu: 855
Aihe vapaa
2.
Stubb ja Orpo esim tuomitsivat Oulun kantasuomalaisten tekemät rasistiset puukotukset. Mutta mikseivät he tuomitse viidakkoveitsillä huitovia mamuja??
Started by vierailija
Sunnuntai klo 05:24
Luettu: 743
Aihe vapaa
3.
Ihana Greta hurmaa huomenna koko Helsingin
Started by vierailija
Maanantai klo 16:45
Luettu: 662
Aihe vapaa
4.
Lestadiolaisuuden jättäminen
Started by vierailija
Sunnuntai klo 19:27
Luettu: 517
Aihe vapaa
5.
Heh he-hee 😃 Naisoletetun Sanna-hysteerikon Sdp on repeämässä suvakismin takia. Hunajata hunajata 🍯 😋
Started by vierailija
Eilen 06:40
Luettu: 489
Aihe vapaa
6.
Kreikassa aletaan tekemään kuusipäiväistä työviikkoa
Started by vierailija
Sunnuntai klo 18:57
Luettu: 411
Aihe vapaa
7.
Moikka pikku laskutoimitus olisi
Started by 9MM.
Sunnuntai klo 22:57
Luettu: 374
Aihe vapaa
8.
Raskaana, uusi suhde
Started by Nomnom9
Sunnuntai klo 16:09
Luettu: 325
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
K/B-komposti
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
Valtionvelan totuus unohtuu kansalta
Latest: vierailija
4 min sitten
Aihe vapaa
3.
Onko ihmisvihamielisen politiikan takana eliittihuume kokaiini?
Latest: vierailija
5 min sitten
Aihe vapaa
4.
Heinäkuu alkaa kohta, oletko valmis?
Latest: vierailija
7 min sitten
Aihe vapaa
5.
Puolet japanilaisista aviopareista ei harrasta seksiä
Latest: vierailija
8 min sitten
Aihe vapaa
6.
Aikamoinen puutarha
Latest: vierailija
18 min sitten
Aihe vapaa
7.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju
Latest: vierailija
43 min sitten
Aihe vapaa
8.
Mies joi kännissä lapsen kultakalan
Latest: vierailija
Tänään 07:23
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Lapsen saaminen
// Helmivauvat 2015 - tammikuu //
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu