Kampiakseli - Sutjakkaa toimintaa teillä sitten kun supparti alkoivat! Mukavasti kirjoitit, ihan pystyi eläytymään tunnelmiin Jotenkin niin hauskaa, että pitää pyydellä synnyttäessäkin anteeks kiroilua - eiköhän sitä silloin saisi päästää suustaan just sen mitä sieltä tulee.
Heikko-Peikko - Varmasti alkaa sielläkin kärsivällisyys loppua! Oot kuitenkin sen verran rajoitettua elämää joutunut niiden lankojen takia viettämään, että ei kyllä käy kateeksi. Viime hetket enää sielläkin varmasti menossa! Jos nyt jotain niin eipähän tartte varoa enää niin paljon.
Nokkosperhonen - Onpa hyvä kuulla, että tasaisempi vaihe menossa miehen kanssa. Toivottavasti saatte hyvän balanssin pidettyä ja tyyppi saadaan maailmaan pian Muistan vielä niin elävästi kuinka sain hirveitä paniikki- ja ahdistuskohtauksia edellisen loppumetreillä, etenkin kun rv41 tuli täyteen eikä MITÄÄN kuulunut mistään. En haluaisi samaan helvettiin itse enää, enkä myöskään toivoisi samaa kenellekään muulle. Minulle tuo 16.2. on kanssa se takaraja siinä mielessä, että silloin on 42+0 täynnä ja viimeistään ollaan synnyttämässä
Kyllähän tämä mieli alkaa väkisinkin aika omanapaiseksi tässä lopussa kääntyä, ja niin se kuuluukin mennä. Täällä ovat sukulaiset alkaneet vähän ilmoittautua, tyyliin "tiedetään tiedetään, ei oo vielä LA mutta onko mitään merkkejä ilmassa?! jännittää". Huokaus. Kyllähän se lähipiirille on jännää kun uusi perheenjäsen on syntymässä. Olen kaikille sanonut, että emme lähde salaa laitokselle, kuulette kyllä ensimmäisinä, kun alkaa tapahtua.
Merkkejä - Joo. En usko enkä seuraa mitään muita merkkejä kuin a) säännölliset jatkuvat ja kipeät supistukset, jotka eivät lopahda parissa tunnissa ja b) vesien meno. Kaikilla muilla merkeillä voi mun puolesta heittää vesilintua. Eilen oli semmoinen poraustoiminta menossa illalla lantiossa, etten ikuna ole tuntenut, mutta ei supistuksia kuitenkaan. Antaa uskoa siihen, että vauva tosissaan on siellä kuopissaan odottelemassa lähtökäskyä. Ihan luottavaisella mielin siis päivä kerrallaan. Kyllä se meidän kaikkien vuoro tulee!
PH rv40
Heikko-Peikko - Varmasti alkaa sielläkin kärsivällisyys loppua! Oot kuitenkin sen verran rajoitettua elämää joutunut niiden lankojen takia viettämään, että ei kyllä käy kateeksi. Viime hetket enää sielläkin varmasti menossa! Jos nyt jotain niin eipähän tartte varoa enää niin paljon.
Nokkosperhonen - Onpa hyvä kuulla, että tasaisempi vaihe menossa miehen kanssa. Toivottavasti saatte hyvän balanssin pidettyä ja tyyppi saadaan maailmaan pian Muistan vielä niin elävästi kuinka sain hirveitä paniikki- ja ahdistuskohtauksia edellisen loppumetreillä, etenkin kun rv41 tuli täyteen eikä MITÄÄN kuulunut mistään. En haluaisi samaan helvettiin itse enää, enkä myöskään toivoisi samaa kenellekään muulle. Minulle tuo 16.2. on kanssa se takaraja siinä mielessä, että silloin on 42+0 täynnä ja viimeistään ollaan synnyttämässä
Kyllähän tämä mieli alkaa väkisinkin aika omanapaiseksi tässä lopussa kääntyä, ja niin se kuuluukin mennä. Täällä ovat sukulaiset alkaneet vähän ilmoittautua, tyyliin "tiedetään tiedetään, ei oo vielä LA mutta onko mitään merkkejä ilmassa?! jännittää". Huokaus. Kyllähän se lähipiirille on jännää kun uusi perheenjäsen on syntymässä. Olen kaikille sanonut, että emme lähde salaa laitokselle, kuulette kyllä ensimmäisinä, kun alkaa tapahtua.
Merkkejä - Joo. En usko enkä seuraa mitään muita merkkejä kuin a) säännölliset jatkuvat ja kipeät supistukset, jotka eivät lopahda parissa tunnissa ja b) vesien meno. Kaikilla muilla merkeillä voi mun puolesta heittää vesilintua. Eilen oli semmoinen poraustoiminta menossa illalla lantiossa, etten ikuna ole tuntenut, mutta ei supistuksia kuitenkaan. Antaa uskoa siihen, että vauva tosissaan on siellä kuopissaan odottelemassa lähtökäskyä. Ihan luottavaisella mielin siis päivä kerrallaan. Kyllä se meidän kaikkien vuoro tulee!
PH rv40